Lue keskustelun säännöt.
Voiko rinnakkaissuhde toimia?
27.11.2015 |
*moralistit ja muut asiattomuuksien mäyhääjät, menkää toiseen ketjuun*
Olen ollut mieheni kanssa teinistä asti, nyt ollaan ~35 v. 3 alakouluikäistä lasta. Rakastan miestäni ja meidän perhearkemme pyörii niin hyvin kuin tässä ruuhkavuosikarusellissa nyt yleensäkään voi sujua. Seksiä on ja se on ihan tyydyttävää.
Muutama vuosi sitten tein totaalisen ammatillisen täyskäännöksen ja muutenkin tuntuu, että olen vihdoin kasvanut aikuiseksi ja löytänyt itseni. Samalla olen surukseni tajunnut, että teinirakkauteni ei ole se henkilö, jonka nykyään enää valitsisin. Kaipaan kumppania, joka täyttäisi sellaisia tarpeita, jotka eivät tässä avioliitossa voi täyttyä. Syvää yhteyttä, pääosin henkistä mutta osin myös fyysistä, en kuitenkaan pelkkää seksiä. En halua erota miehestäni mutta pelkään että kokemani aukko suhteessa ajaa meidät lopulta erilleen. Eräs henkilö on nyt ollut jatkuvasti mielessäni. Hänen kanssaan kemiat kohtaavat. Toimisiko rinnakkaisuhde? Pitkä, rakkauteen ja kiintymykseen perustuva yhteys, jossa ei edes haviteltaisi yhteistä arkea.
Se on pettämistä, tiedän. Ja pettäminen on syvältä. Mieheni petti minua kuopuksen vauva-aikana, oli pitkään sivusuhteessa ja tiedän kyllä tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Itseäni kyllä loukkasi eniten se, että mies ei ollut paikalla, kun kamppailin koliikkivauvan, pitkäaikaissairaan taaperon ja isäni kuoleman kanssa, vaan pani työkaveriaan. Se ei ollut rakkautta, vaan pakoa. Olisiko omakin suhteeni, en tiedä.
Voiko kahta rakastaa? Onko jollain tällainen suhde? Tai kokemuksia siitä?
Kommentit (6)
Kiitos vastaaja! Juuri tämäntyyppinen suhde itselläkin olisi haaveissa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi. Jossain vaiheessa tunteet kallistuvat toisen puoleen ja silloin toisen menettää. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi. Jossain vaiheessa tunteet kallistuvat toisen puoleen ja silloin toisen menettää. Kokemusta on.
Siinä voi menettää molemmat tai oman mielenkiinnon siihen jäljellejäävään, kun jännitys puuttuu ja sydän kaipaakin sitä menetettyä. Sairasta peliä!
Toimii, mikäli oma puolisosi hyväksyy asian (jos teillä on siis siitä jonkinlainen sopimus). Näinhän se oli tuossa ensimmäisen vastaajan esimerkissäkin (äiti oli tietoinen miehensä rinnakkaisauhteesta ja silti tyytyväinen tilanteeseen).
Jos kyse on sen sijaan salasuhteesta, niin edessä on vain tappio (paitai tietysti, jos valehteleminen ei ole sulle mikään ongelma, olet loistava valehtelija ja pystyt säätelemään omia ja toisten tunteita)
Isälläni oli rinnakkaissuhde, joka selvisi minulle vasta hänen kuolemansa jälkeen. Suhde oli jatkunut parikymmentä vuotta ja äitini oli tiennyt siitä melkein koko ajan. Näin ulkopuolelta katsoen suhde toimi, vanhempani olivat onnellisia (tältä se näytti ja tätä kertoi myös äitini) ja ilmeisesti kumpikin rinnakkaissuhteellinen sai mitä halusi. Isäni oli korkeakoulutettu ja äitini taas kotirouvana vuosikymmenet. Isän "ystävätär" oli saman alan ihminen ja he tapailivat lähinnä seminaareissa jne., vain harvakseltaan siten, että suhde olisi ollut perheajasta pois. Ystävättärellä ei ollut puolisoa ja oli ilmeisen tyytyväinen niin. Itse en osaa tällaista suhdetta kovasti paheksua ja onhan niitä ollut maailman sivu.