Lue keskustelun säännöt.
Makean syöttämisestä lapselle
22.04.2007 |
Ihan pakko aloittaa uusi ketju, kun luin noita lapsen lihavuusjuttuja. Kokeeko kukaan muu olevansa erilainen äiti, kun perheessä ei syödä makeaa? Nykyään tuntuu, että karkit ja muu makea kuuluvat niin olennaisesti paitsi lasten, usein koko perheen ruokavalioon, että olet joku kummajainen jos näin ei ole.
Meillä on oltu karkitta viime kesästä lähtien. Yhtäkkiä loman jälkeen vain alkoi tuntua siltä, etteivät lapsetkaan sitä tarvitse, kun me aikuisetkaan emme sitä syö. Ei meillä syödä juuri mitään makeita leivonnaisiakaan eikä jäätelöä, limsasta puhumattakaan. Ei edes mehua. Joskus lapset ovat saaneet karkkia jossain lastenkutsuilla ja seuraus on ollut kutakuinkin karmea: he tulevat uskomattomaan sokerihumalaan ja suunnilleen hyppivät pitkin seiniä. Kaikkein uskomattominta on ollut huomata, että ilman makeaa on itse asiassa helppo olla. Kertaakaan lapset eivät ole edes kysyneet karkkia. Ensin kannustimme heitä karkkilakkoon palkinnon avulla, mutta kun kolmen kuukauden lakko oli ohi, emme nähneet mitään syytä palata " normaaliin" käytäntöön. Mitään erityisen fanaattisia emme asiasta ole, mutta emme osta itse kotiin karkkia eikä sitä enää tuo vieraatkaan, kun tietävät ettei meillä syödä.
Mutta auta armias, jos vaikka jossain toritapahtumassa tarjotaan karkkia lapsille ja satut kieltäytymään siitä. Vaikka miten kohteliaasti yrität asian muotoilla, niin ymmärrystä ei osakseen saa. Minulle on monet kerran sanottu, että kyllähän lasten nyt karkkia pitää saada. Ostoskeskuksen joulupukkikin meni joulun alla ihan hämilleen, kun lapsemme vain halusivat tervehtiä häntä karkin saannin sijaan. Minusta on tehty monet kerran joku idiootti tyranni-äiti, koska lapsemme eivät syö karkkia. Tai sitten täydellisyyteen pyrkivä, joka kuulemma yrittää tehdä lapsistaankin kaikin keinoin täydellisiä. Näin ei tosiaankaan ole, mutta meillä karkki vain ei kuulu ruokavalioon.
Kommentit (7)
Itse olen mahdoton sokeri-addikti ja lapsellani (2vee) on karkkipäivä, jolloin saa yhteensä 10 karkkia. Mutta tiedän, että sokeri on pahasta ja toivon, että joku päivä riittävää mielenvoimaa ja voin kieltäytyä kokonaan makeasta.
Joten hyvä ap! Loistojuttu! Nostan hattua sinulle. (Mutta en yhtään ihmettele, että ihmiset kummastelevat. Sokeri-addikteja kun lienee muitakin kuin minä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään natseja me ei todellakaan olla! Kirjoitin, ettei asialla fanatisoida, vaan esim. tarjotessa lapset voivat itse valita ottavatko vai ei. Yleensä eivät ota tai jos ottavat, riittää heille yksi paperikarkki.
Mitä siitä hyötyy? No, ei ainakaan ole yhtä huonossa kunnossa hampaat kuin isällään ja minulla oli lapsena.
suklaa jouluun ja pääsiäiseen, perinneherkut perhejuhliin (mämmi+ sokeri, sima, runebergintortut) jne. ja päivällisen jälkeen monta kertaa viikossa meillä on jälkiruokaa - kiisseliä, kakkua jne.
Mutta kaikkea voi syödä kohtuudella, eli yhden palan. Lapset meillä 6, 4 ja 1, eli vanhimpien lasten saamia karkkeja/jätskejä hoidossa/kavereilla en ole nähnyt syytä rajoittaa.
Jos sokeri todellakin pannassa noin tiukassa kuin ap kuvailee, niin mahtaa olla aika ankeat ruokatarjoilut. Ihan kuin ap pitäisi itseisarvona tuota.
En ole oikein huomannut meidän lapsillamme sokerihumalaa koskaan. Ehkä sitä ei tule, jos kerralla syö vain kohtuudella makeata.
mun mielestä kaikki ehdottomuus on sairasta. Siinä saattaa käydä juuri käänteisesti, lapsesi sairastuvat aikuisena anoreksiaan tai muuten sekoavat sokerin ja hyvän kanssa. Me vanhemmat kun näytetään se malli lapsille. Täysi kieltäytyminen ei ole hyväksi. Sitähän voi käyttää sokeria kohtuudella. Tietysti jos lapsesi eivät karkkia halua niin turha sitä on heille tyrkyttää, mutta aika epätodennäköistä on että lapsesi eivät oikeasti itse halua karkkia.
antaa lapselle karkkia ennen kuin itse älyää sitä kinuta. 2-vuotiaamme on saanut xylitolipastilleja ja rusinoita herkkuina. Jouluna sai pienen palan suklaata kun mumminsa välttämättä halusi antaa, kylässä saa esim, muumikeksejä ja palan pullaa kahvipöydässä. Joskus on ssanut vähän jäätelöä minun tai isänsä annoksesta.
Mehua/limua ei juo ikinä, eikä edes tykkää niistä.
Sitten kun tutustuu enemmän herkkuihin kun esim. kaverit syövät, niin varmaan saa kohtuudella ottaa juhlissa tms. ja muuten pidetään karkkipäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä karkkia keskivertolapsi syö kuitenkin aika vähän kerrallaan, jos siis vanhemmilla on vähänkin järkeä päässä. Eiköhän lihavuuden ehkäisyssä paljon suurempi merkitys ole ruuan ja liikunnan tasapainolla, sekä ravinnon laadulla yleensä.
Jos joka viikonloppu muksu saa ruokien lisäksi sipsipussin ja 1,5 litraa limua, niin energiansaanti on aika huisia verrattuna tarpeeseen. Päälle vielä vähän karkkia, niin kyllä niitä läskejä alkaa kertyä, ellei liiku paljon, paljon normaalia enemmän.
Täydellinen sokerikielto ei kuulosta minusta yhtään kivalle eikä järkevällekään. Vaikka eipä ap taida sitä kovin ryppyotsaisesti noudattaa. Tärkeämpää olisi miettiä ravintoa ylipäätänsä, ja niitä kaikkia ylimääräisiä herkkuja, joita ostoskärryjen tarkkailun perusteella perheisiin kannetaan...
mukava lapsille. Mitä hyödyt noin tarkasta linjasta?