Kumpi olisi pahempi, lapsen katoaminen jäljettömiin vai kuolema?

Katoaminen olisi parempi, sillä saattaisi lapsi olla onnellisenakin jossain

Katoamiseen liittyy niin paljon muutakin. Siihen sisältyy tavallaan se, toivoisiko että lapsi pysyy elossa vaikka kokisi esim. kidutusta, jos vain sen jälkeen saisi lapsen takaisin. On varmaan olemassa sellaisia asioita, että toivoo oman lapsensa mielummin kuolevan kuin kokevan niitä. Ja sitten kuitenkin on ihmisiä, jotka on selvinneet aivan hirvittävistä tapahtumista. Toivoisiko mielummin lapselle mahdollisuutta selvitä, vaikka kokemukset olisivat sellaisia ettei niitä itse kestä edes kuvitella. En osaa vastata. Toivottavasti ei koskaan tarvitse tietää.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 15:42"]

Minusta katoaminen, kun ei tiedä minkä hullun kellarissa lapsi tulisi olemaan ja ties kuinka pitkään.

Kuoleman jälkeen kuitenkin tietää ettei lapsella ole mitään kärsimyksiä.

Tästä juteltiin tyttöjen saunaillassa (piristävät aiheet, tiedän) ja osa ajatteli että mielipiteeni on itsekäs.

[/quote]

Mä olen sun kanssa samaa mieltä. Ja miten niin itsekäs? Parempi minusta kuollut (=ei kärsimyksiä) kuin päivittäinen kärsimys. Ihmiset ei usein ymmärrä että tietynlainen elämä/tietynlaisten kokemusten jälkeinen elämä ei useinkaan ole elämisen arvoinen.

Katoaminen minustakin, se epätietoisuus kärsiikö jossakin.

Katoaminen olisi pahempi. Se epätietoisuus ja pelko jos lapsi onkin jonkun sairaan pervon luona tai onko kuollut kärsien. Kuolema olisi helpompi käsitellä, kaikki on vaan loppu.

Minusta on typerää, kun ihminen ajattelee että kaikki loppuu kuolemaan. Emme me tiedä sitä. Ei kukaan meistä. Voi olla että se loppuu, mutta aivan hyvin se voi jatkuakin. Ei pidä olla tietävinään asioista joista ei oikeasti tiedä.

Katoaminen.

Mä katosin ja äitiä vitutti kun ilmaannuin elossa takaisin.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:05"]Mä katosin ja äitiä vitutti kun ilmaannuin elossa takaisin.
[/quote]

Mitä tapahtui?