Jäi sitten se verinen superkuu näkemättä ja nyt vit*ttaa!

Elämä on.

Minä näin sen kuun. Eipä ollut ihmeellinen näky.

Mieluummin nukuin makeasti kuin katselin Kuun puolukkaöitä. Irstas näky varmaan oli.

Piti näkyä punaisena näkyikin, mutta kun viimeinen kirkas läikkä hävisi niin mitään ei näkynyt. Pilvetön taivas oli täällä.

Ei se miltän näyttänyt tai samalta kuin tavallinen kuunpimennys, tylsältä. Ja nyt väsyttää.

Mua huvittaa ina nuo iltapäivälehtien "upeat kuvat" oli sitten revontulia tai tää kuunpimennys. Ei ne ole ikinä lähelläkään sitä mitä silmä oikeasti näkee, kikkailtu väreillä ym.

Minä en nähnyt mitään, partsin ja koko kämpän ikkunat vissiin väärässä suunnassa kun kerrostalossa asun. Enkä hirveästi uskaltanut sälekaihtimia raottaa kun oli niin pelottavan näköstä. Näin kuitenkin unta että olisin nähnyt sen, oli älyttömän upea ja pyöri oikein ympyrää lakanoihin kietoutuneena. Olen siis ihan tyytyväinen.

Olihan ne punaiset pilvetkin ihan hienoja joo.

Mää sulle veriset superkuukautiset näytän!

Terv. Rivo-Riitta