En nauti elämästä ja olen tosikko - onko asialle tehtävissä jotain?

Kumman vähän vastauksia, vaikka varmasti tällä palstalla en ole ainoa ongelmasta kärsivä :D

Oikeasti nyt, ei kellään mitään sanottavaa? :( Tänään olen jo liikkunut, lähden kohta töihin ja illalla alkaa uusi harrastus. Ja silti olo on apea, mitäänsanomaton ja millään ei tunnu olevan mitään merkitystä. En tunne oloani onnelliseksi tai kiitolliseksi, vaikka asiat ovat hyvin!!

.

kukaa muu kuin sä ei voi muuttaa sun asennetta joten sun pitäis sitoutuu siihen muutoksee, sä oot jo lukenu joitain kirjoja niin joko ne on ollu huonoja tai sit et oo ottanu niitä tosissas? kannattaa tutustua ihan tieteelliseen tutkimukseen pessimismin haitoista ja mitä mahdollisuuksia ja tapoja on muuttaa omaa suhtautumista.. Ja ite en koske pitkällä tikullakaan kaikkiin self help juttuihin.. Kun luen niin katson et se on luotettavaa esim perustuu tutkimustuloksiin

Kun elät, otat, kun vaan olet, et ota!

Jäin vielä mietiin mikä on sitten tosikkouden vastakohta, kai se on rentous, hauskanpito, leikkisyyttä ja joustavuus.. Tai semmosia, niin se olis kyllä hyvä kun niitä oppisi.. Ehkä jos mokailisi vähän rennommin esim jos tiputtaa ruokaa paidalle niin nauraa vaan eikä stressaa.. Sitten jos julkisillapaikoilla ottaa itseänsä nii vakavasti niin pelleilyä vähä.. Kuulostaako nyt ihan oudolta ? :D toi olikin muuten kiinnostava toi vakavuusjuttu, nyt kun mietin suomalaisia niin sehän on ihan ongelmakin tavallaan !:D

Nro 4: mitä luotettavia lähteitä sitten suosittelisit? Olen tietoinen pessimismin vaikutuksista kyllä ja tämä häiritsee jatkuvasti...

Mitä olen lukenut kuulostaa hyvältä ja toimivalta. Ymmärrän miten pitäisi ajatella, mutta arjessa kun on vaikka lounaalla ja miettii elämäänsä, niin ei intoudu siihen iloiseen ympärillä olevaan rupatteluun vaan istuu hiljaa ja miettii itseään negatiivisesti. En kykene suhtautumaan asioihin neutraalisti/positiivisesti, vaan suhtaudun miltei kaikkeen negatiivisesti. Jos kuljen vaikka kadulla, niin mietin että tuuleepa ärsyttävästi, tai onpa ruokakassi painava, kun voisin miettiä, että olipa lyhyt jono kaupassa tai mitä kivaa ruokaa teen kotona. Mielekkyyden tunne puuttuu enkä saa sitä aikaiseksi.

Ymmärtääkö joku ajatuksiani? Olenkohan vieläkin masentunut vai "vaan" tällainen perusluonteeltani? :(

Tykkäätkö puhua ihmisille? Itsestänikin välillä tuntuu tyhjältä elämä kun tykkään rupatella ventovieraittenkin kanssa mutta suomalaiset on niin juroja että naapuritkaan ei aina tervehdi! voitko kuvitella! Tulee tosi tympeä olo tuollaisesta juroudesta. Ulkomailla on mukavaa kun ihmiset puhuu toisilleen eikä pelkää lähestyä. Muuttoa odotellessa..

Minkälaisia vanhempasi ovat?