Lasten ikäero 2,5v. Hyvät ja huonot puolet?

Meillä nyt 3v10kk ja 1v4kk.. Mitäköhän sanois.. on pieni vielä kun 2,5 v ja ehkä pahin uhma oli menossa. Temppuili päiväunissa ym kaikessa. Nyt on sellaisia valmeuksia mitä olisin viime vuonna toivonut kuten voi olla pari min sisällä jos toista tarvii heijata, ei ole niin mulle-nyt-heti kuin silloin alussa. Itse toivoin 2v ikäeroksi, sain 2,5v ja nyt ajattelen että 3v olis paras :) tsemppiä!

En osaa vanhemman näkökulmasta kertoa, mutta itselläni on 2,5v nuorempi sisko, ja musta se on tuntunut hyvältä ikäerolta :) Itse omaksuin helposti sen isosiskon roolin kun olin kumminkin selkeästi isompi, mutta siitä huolimatta aina löytyi yhteisiä leikkejä siskon kanssa ja nyt aikuisena ollaan edelleen hyvissä väleissä :)

2 jatkaa..
mulla siskon kanssa ikäero 2v4kk ja olin hänen mielestään aina liian pieni ja sotkin kaikki. Nyt ollaan kolmekymppisinä parhaat kaverit.

Kiitos asiallisista vastauksista! Onko vielä kokemuksia?

Meillä pojilla on 2v4kk. En löydä hirveesti huonoa. Esikoinen oli jo mukavasti jaloillaan, söi itse, oli päiväkuiva, toisaalta nukkui vielä päikkärit. Näin sain hetken aikaa päivällä. Tuplarattaita mietin pitkään. Olin tyytyväinen, että niihin päädyttiin. Esikoinenkin nukahti usein rattaisiin, sain lenkkeillä rauhassa. Meillä oli helppoa, kun lapset oli pieniä. Olivat kyllä perusterveitä ja hyvin nukkuvia. Muussa tapauksessa voisin olla toista mieltä.

Ikäero tasan 2,5 vuotta. Alku oli vaikea, kun esikoisella alkoi uhmat puskea päälle. Oli kuitenkin sen verran vanha, että vaipparumba oli ohi ja 3 vuotiaana oki jo reipas kävelijä. Tuntui tosin, ettei oma aikaani riittänyt tarpeeksi isommalle. Isä paikkasikin paljon ja heille kehittyi hyvin läheiset välit.

Nyt 3 vuotta myöhemmin ikäero on aika hyvä. Pienempi on paljon kypsempi, kuin esikoinen tuossa iässä ja leikit sujuu (kuten myös tappelu).

Hyvää oli myös se, että ehdin tehdä vähän töitäkin ennen toisen lapsen syntymää.

Meillä lapsilla juuri tuo 2,5 vuotta ikäeroa. Kavereiden perheitäkin seuranneena totean: tämä on kyllä pahin ikäero. Pienemmän syntyessä isommalla oli kuivaksi opettelu -rumba menossa ja pissi ympäriinsä vielä vuoden verran siitä eteenpäin. Aluksi myös mätki pienempäänsä. Ja sitten kun oppi olemaan ihmisiksi alkoi pienempi pahoinpitelemään isompaa, joka tiesi ettei takaisin saa lyödä. Ja pissimään ympäriinsä. Ja nyt leikkivät noin 1/3 ajasta kivasti, lopun aikaa tappelevat. Eivät fyysisesti onneksi juuri nyt, mutta molemmat kiusaa toisiaan ja ärsyttää myös. Ikää siis 3 ja 5,5. Samaa sukupuolta ovat, silläkin ja luonteilla on merkitystä kuinka paljon ottavat yhteen. Ehkä joskus ovat toistensa parhaat kaverit.
Tuttavien perheitä kun katsoo niin kyllä se 4 vuotta on paras ikäero sisaruksilla.
Ja meillä ei lyödä, eli ihan on sisäsyntyistä tuo sisarusten välinen "rakkaus", muistan itsekin ottaneeni ihan fyysisesti veljieni kanssa yhteen. Kipakat luonteet ei oikeen oau yhteen.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 21:13"]Meillä lapsilla juuri tuo 2,5 vuotta ikäeroa. Kavereiden perheitäkin seuranneena totean: tämä on kyllä pahin ikäero. Pienemmän syntyessä isommalla oli kuivaksi opettelu -rumba menossa ja pissi ympäriinsä vielä vuoden verran siitä eteenpäin. Aluksi myös mätki pienempäänsä. Ja sitten kun oppi olemaan ihmisiksi alkoi pienempi pahoinpitelemään isompaa, joka tiesi ettei takaisin saa lyödä. Ja pissimään ympäriinsä. Ja nyt leikkivät noin 1/3 ajasta kivasti, lopun aikaa tappelevat. Eivät fyysisesti onneksi juuri nyt, mutta molemmat kiusaa toisiaan ja ärsyttää myös. Ikää siis 3 ja 5,5. Samaa sukupuolta ovat, silläkin ja luonteilla on merkitystä kuinka paljon ottavat yhteen. Ehkä joskus ovat toistensa parhaat kaverit.
Tuttavien perheitä kun katsoo niin kyllä se 4 vuotta on paras ikäero sisaruksilla.
Ja meillä ei lyödä, eli ihan on sisäsyntyistä tuo sisarusten välinen "rakkaus", muistan itsekin ottaneeni ihan fyysisesti veljieni kanssa yhteen. Kipakat luonteet ei oikeen oau yhteen.
[/quote] Miksi kuivaksi opettelusta tehdään vuoden rumba siinä vaiheessa kun kakkonen syntyy? Jos lapsi pissii vuoden ympäriinsä, niin ei ihme, että oli hankalaa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 21:13"]

Meillä lapsilla juuri tuo 2,5 vuotta ikäeroa. Kavereiden perheitäkin seuranneena totean: tämä on kyllä pahin ikäero. Pienemmän syntyessä isommalla oli kuivaksi opettelu -rumba menossa ja pissi ympäriinsä vielä vuoden verran siitä eteenpäin. Aluksi myös mätki pienempäänsä. Ja sitten kun oppi olemaan ihmisiksi alkoi pienempi pahoinpitelemään isompaa, joka tiesi ettei takaisin saa lyödä. Ja pissimään ympäriinsä. Ja nyt leikkivät noin 1/3 ajasta kivasti, lopun aikaa tappelevat. Eivät fyysisesti onneksi juuri nyt, mutta molemmat kiusaa toisiaan ja ärsyttää myös. Ikää siis 3 ja 5,5. Samaa sukupuolta ovat, silläkin ja luonteilla on merkitystä kuinka paljon ottavat yhteen. Ehkä joskus ovat toistensa parhaat kaverit. Tuttavien perheitä kun katsoo niin kyllä se 4 vuotta on paras ikäero sisaruksilla. Ja meillä ei lyödä, eli ihan on sisäsyntyistä tuo sisarusten välinen "rakkaus", muistan itsekin ottaneeni ihan fyysisesti veljieni kanssa yhteen. Kipakat luonteet ei oikeen oau yhteen.

[/quote]

kiitos kokemuksen jakamisesta! Meillä siis nyt 2-vuotias on vielä täysin vaipoissa, joten tuo kuivaksi opettelu osuu varmaan enimmäkseen ensi kesään, jolloin vauva on ihan pieni. Nyt olisi tietysti tuhannen taalan paikka alkaa harjoitella, mutta kun taaperoa ei vois vähempää kiinnostaa :( ap

Meillä oli 2v4kk ikäero ja meni tosi hyvin kaikki.
Oltiin jo treenattu potta hommia vanhemman kanssa.
Isoveli oli rauhallinen,hyvä nukkumaan vauvasta saakka.
Jälkeenpäin olin hyvilläni että sattui juuri tuolloin onnistumaan raskaaksi tulo.
Jokaisella omansa kokemus,meillä todella hyvä.
Lapset jo lähes aikuisia ja ovat erittäin läheisiä toisilleen.Ei mitään negatiivista ikäerosta meidän kokemana.

Pojillani on ikäeroa 2 vuotta 7kk.
Esikoinen oli helppo vauva ja ihana taapero. Oppi kuivaksi 2 vuotiaana ja nukkui täysiä öitä melkein alusta asti. Päätimme tehdä toisen.
Kuopus syntyi rv 34. Kaikki valmistelut oli kesken koska synnytys tuli ihan yllättäen (esikoisen synnytys käynnistettiin viikolla 42 eikä mitään merkkejä synnytyksestä). Olimme keskellä muuttoa. Palasin sairaalasta muuttolaatikoiden keskelle. Kuopus oli koliikkivauva. Huusi öisin, huusi päivisin noin 5kk. Esikoinen heräsi itkuun öisin ja huusi myös. Esikoinen järkyttyi muutosta ja veljestään niin että alkoi taas pissaamaan JA kakkamaan housuun. Meni melkein vuosi ennenkuin oli taas kuiva. Esikoisella alkoi ihan jäätävä uhma. Kuopus lähti kävelemään 9kk ikäisenä ja meno oli ihan päätöntä. Isoveli avasi turvaportin ja molemmat tulivat portaat alas. Tikkejä tuli. Veljesarvet saivat, niiksi niitä sanovat :)
Kun nuorempi täytti 3, alkoi vasta helpottaa. Sitten koitti rauhalliset vuodet kun kaikki meni ihan ok.
Teini-iässä alkoivat tappelemaan. Sitten vanhempk täytti 18 ja alkoi papereiden lainaus ja viinan trokaus nuoremmalle. Kerran hain poliisien huomasta molemmat kun nuorempi oli lyönyt vanhempaa humalassa kylillä, humalan oli aiheuttanut isoveljen välittämä viina.
Nyt ovat reilu 2-kymppisiä yliopisto-opiskelijoita. Ovat parhaat kaverit ja toistensa tuki. Järkeäkin nykyään päässä. Asuvat samassa kimppakämpässä.
Kaikilla ei ole helppoa, joillain on. Elämää se vaan on. Itseäni harmittaa etten ikinä ole ollut läheinen siskoni kanssa. Meillä 7 vuotta ikäeroa.

Meillä on ikäeroa tasan 2v 6kk. Meille tämä on ollut täydellinen ikäero :) Esikoinen on aina nukkunut hyvin. Kuopus ei kovin paljoa, mutta senkin tosi pienestä yhdessä pätkässä. Ei ole ollut mustasukkaisuutta eikä muitakaan ongelmia. Ovat todella läheisiä toisilleen eikä kiusaamista/tappelua yms ole juurikaan ollut missään vaiheessa. vaikka molemmat ovat jo koulussa.