Luulin, että olen hetero, mutta...

Itse ihastuin kolmikymppisenä yllättäen ekaa kertaan naiseen. Tosin en ole seksuaalisessa mielessä ihastunut, mutta romanttisessa kai kuitenkin. Tuosta ihastumisesta alkaa olla pian vuosi eikä se ole vieläkään kadonnut. Hetkellisesti välillä katoaa kun ei nähdä, mutta tulee aina takaisin. En osaa oikein määritellä onko asia itselle vaikea vai ei, enkä osaa määritellä enää sitä olenko hetero vai en. Naiset yleisesti eivät ole alkaneet kiinnostaa kuitenkaan, mutta en ymmärrä mikä tässä yhdessä on.  Ihastuminen sinänsä on piristävä asia ja siitä ei yksinään ole tullut mulle mitään kriisiä, enkä ole osannut ajatella että se oliis jotenkin väärin tai yrittänyt kieltää sitä itseltäni. On myös tuntunut vähän siltä että tunteet on molemminpuoleisia ja sekin on tuntunut vain ihanalta, mutta sitten välillä olen realistisesti miettinyt että se toinen on sitten varmaan seksuaalisessa mielessä kiinnostunut, ja siitä on tullut vähän vaikea asia. Yleisesti kai olen halunnut elää jossain haavemaailmassa ja kuvitella että se toinen on vain ihastunut samalla tavalla kuin itsekin ja nauttia tilanteesta.  Mutta esim. kun tuntui että tuo toinen vihjasi seksuaalisesta kiinnostuksesta, niin itselle iski sen jälkeen sellainen olo että "apua, mihin soppaan olen itseni oikein sotkenut" En usko pystyväni seksiin naisen kanssa, mutta silti en osaa lakata tykkäämästäkään tästä eräästä ja toisaalta haaveilen läheisyydestä ihan yhtä paljon kuin miestenkin kohdalla. Tunnen myös syyllisyyttä siitä että olen osoittanut olevani kiinnostunut, vaikka en olekaan biseksuaali tai lesbo. Toisaalta en haluaisi "menettääkään" tätä naista, vaan ehdottomasti tutustua, ja olisin tosi surullinen jos en ikinä näkisi. Eli yksinkertaistettuna olen tunteideni kanssa täysin sekaisin.

Siitäkin olen tehnyt ongelman että olen tavallaan korostanut aiemmin heterouttani joillekin ihmisille, ja vaikuttaisin nyt valehtelijalta. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen seksuaalinen (vaikka kuitenkin aina selkeästi kiinnostunut vain heteroseksistä), ja siksi olen elänyt suurimman osan elämästäni yksin. Eli olen seurustellut vain pari kertaa. Monet ihmiset on tietenkin sitten vuosien varrella udelleet että olenko löytänyt ketään uutta miestä, ja useamman kerran olen sitten vitsaillut että pian ne luulee jo varmaan että olen kaapissa oleva lesbo, kun en löydä ketään, ja sanonut että sellasta ei sitten tarvi alkaa pelkäämään kuitenkaan. Vaikuttaisin siis nykyään tuolta osin valehtelijalta, vaikka oikeasti vielä vuosi sitten olin 100% varma heteroudestani.

Millainen oma tarinasi on ap?

Mene eheytymisleirille! vain nainen ja mies ovat luotu lisääntymään ja pariutumaan.