Lue keskustelun säännöt.
"Vanhat sielut antaa tilaa uusille"
06.09.2015 |
sanoi mummoni, ja tarkoitti sillä sitä, että kun perheeseen syntyy lapsi, niin isovanhemmista joku menehtyy vuoden sisällä lapsen syntymästä. Tämä oli mummoni näkemys, ja tietenkin täyttä hölynpölyä. Hän kertoi sitä niin usein varmaan siksi, että hänen oma äitinsä, minun isomummoni, kuoli samassa kuussa kun minä synnyin, joten mun synttäreilläni oli varmaan aina vähän tunteet pinnassa.
Mutta silti. Kun oma lapsemme syntyi, kuoli miehen isä. Nuorehkona ja yllättäen. Sama toistui sukulaisperheissä, joista jo kolmessa on kuollut lapsen pappa kun lapsi on syntynyt. Kukaan ei ollut erityisen sairas. Tämä tuli vaan mieleeni, nyt kun ostimme talon pariskunnalta, joka sai ensimmäisen lapsenlapsensa kun ostimme talon, ja kolme kuukautta tästä toinen myyjistä menehtyi. Ja naapuriin muutti nuori perhe, jossa heiltäkin on menehtynyt toisen vanhemman isä kun lapsi oli puolivuotias.
Että joskus nää vanhan kanssa viisaudet sitten jotenkin kuitenkin ptää paikkansa. Kummallista.
Kommentit (3)
Meillä on kuollut myös lasten vaarit niin että ensimmäinen kuoli vuoden päästä esikoisen syntymästä ja toinen pian kuopuksen syntymän jälkeen. Sattumaa tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on vain sattumaa, tietenkin, mut kertokaapa kakkonen ja kolmonen, että onko teillä sellaista kokemusta, että kun vauva on syntynyt, niin kuollut isovanhempi on käynyt "tervehtimässä" vauvaa? Minulla oli sellainen kokemus, että oli eräänä yönä valoin vastasyntyneen kanssa. Yhtäkkiä tuli voimakas tunne että miehen isä on siinä vieressä. Siis äärimmäisen voimakas tunne. Näytin hänelle pientä vauvaa, hän tuntui olevan vauvan syntymästä hyvin onnellinen, aivan kuin hän olisi tervehtinyt lasta. Sitten hän hävisi. Myöhemmin kuulin äidiltäni, että hänellä on ollut täysin identtinen kokemus, sama voimakas tunne että juuri menehtynyt mummo on ollut hänen vieressään, tullut toivottamaan lapsen tervetulleeksi. Muiltakin olen kuullut samantyyppisiä kokemuksia. Että nämä on varmasti surullisen mielen tapa lohduttaa menetyksen kokenutta ihmistä, ja siinähän se ihmisen mieli onnsituu. Ainakin oma oloni oli tuon jälkeen hyvin tyyni ja levollinen, onnellinenkin. Mietin vaan että onko kuinka yleistä.
Mä itse sain keskenmenoja kunnes oma isäni sairastui, tein niihin aikoihin taas positiivisen raskaustestin.
Raskaus eteni tällä kertaa hyvin ja isä kerkesi kuulla lapseni sukupuolen. Sitten hän kuoli.
Todennäköisesti vain sattumaa, mutta tällaisia tapahtuu.