Olenko outo kun rakastan miestäni vaikka

Vihollistaankin voi rakastaa eikä siinä mitään outoa ole.

Mä menin itsekin naimisiin miehen kanssa joka hoitaa raha-asiansa huonosti (ei siis siksi ettei sillä olisi ihan hyvät tulot, vaan ihan vain omaa laiskuuttaan: ei viitsi avata laskuja kun ne tulevat ja hukkaa ne sitten, ostaa heti jotain isoa ja kallista kun näkee rahaa tilillään ja unohtaa että piti maksaa parin tonnin edestä laskuja jne.), ei harrasta liikuntaa (en minäkään, mutta minä sentään syön järkevästi ja olen terve, enkä mätä joka päivä mäkkäriä naamaan ja koko ajan sairastele) ja tekee kotitöitä vain pyydettäessä. Ei kuitenkaan ole masentunut niin kuin ap:n mies, minun on oikein hyväntuulinen.



Tunnistin nämä ongelmat jo ennen naimisiinmenoa mutta päätin että rakkaus oli tärkeämpää ja että yrittäisin vain elää näiden ongelmien kanssa. Ja täytyy sanoa että kyllä ne korpeavat näiden vuosien jälkeen koko ajan enemmän ja enemmän. En voi sanoa että katuisin naimisiinmenoani, koska jos minulla ei olisi tätä miestä, minulla ei olisi näitä lapsia, mutta ilman lapsia en varmasti enää olisi hänen kanssaan.