Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, että jotain kamalaa tapahtuu!
04.01.2011 |
Mulla on kamala ahdistus päällä. Niin naiivia kuin se onkin, pelkään että parin vuoden sisään/päästä tapahtuu jotain kamalaa. Tulee 3. maailmansota, tulee tuho, tulee JOTAIN...maailmanloppu jne...
Oikeasti mä mietin, että mitä kuivatuotteita pitäis ja vois ruveta hamstraamaan kotiin ja mitä sitten kun sähkönjakelu loppuu? Meille ei tule valoa, ei voi ladata kännykkää, ei toimi jääkaapit eikä pakastimet, ei sauna, ei mikään. Pankkijärjestelmät varmaan romahtaa, mihin jää meidän rahat, jotka on vaan numeroita bittiavaruudessa?
Olenko hulluksi tulossa oleva kotiäiti? Mitä pitäisi tehdä?!
Omassa henk.koht. elämässä menee suht hyvin, en silti osaa nauttia siitä suuremman pelossa...
Kommentit (5)
Masennuksesta ja unettomuudesta kärsineenä minun vinkkini, jota voi kokeilla, mutta joka toimii toisille ja toisille ei, on se että alat liikkua esimerkiksi kävelemällä lenkkejä raikkaassa ilmassa ja kirjoitat peloistasi esimerkiksi uskotulle ystävällesi tai vähintäänkin itsellesi, jos et uskalla sitten kertoa näistä peloistasi suoraan kasvokkain esimerkiksi puolisollesi. Puhumalla ja lisäämällä hieman liikuntaa, alkaa asiat monesti ratkeamaan. Minulla kävi näin. Mielialalääkitykset ja ammattiauttajat jättäisin myöhäisempään vaiheeseen, koska niiden kanssa ongelmat voi tuntua vieläkin suuremmilta ja joudut eräänlaiseen oravanpyörään - nimittäin näiden ongelmien hoitaminen on iso bisnes - sinua ei välttämättä edes haluta parantaa peloistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu varmaan siitä.
Se on kuitenkin sen ajan murhe ja nyt pitäisi elää ihana päivä kerrallaan. Itseänikin pelottaa maailmanloppu, mutta se ei kuitenkaan estä nauttimasta elämästä. Turha sitä on etukäteen murehtia.
Voihan sitä kotiin hamstrata ruokaa ynm. jos se mieltä helpottaa.
Raamatunhan mukaan lopun ajat ovat kamalia! Sotaa, nälkää, piru valloillaan. En halua kokea sitä!!
Vai välttyykö Jeesukseen uskova näiltä tapahtumilta? En jotenkin voi uskoa, että välttyisi.
Liikunta helpottaa, ja sen harrastaminen parin kuukauden tauon jälkeen alkaa taas ensi viikolla.
En kehtaa edes miehelleni avautua, on niin naurettava olo. En minusta ulospäin uskoisi tällaiseksi...
Ap
Sun ahdistus on nyt päässyt kasvamaan liian suureksi. Tarvit apua, ja ehkä lääkkeitä. Puhuminen voisi auttaa. Mene lääkäriin nyt heti!