Miksi en jaksa yhtään keskittyä lapsiini?

Olen vain lopun-uupunut. Yritän keksiä koko ajan vain muuta, kuin lasten kanssa oleminen. Ne vaan riehuu ja tappelee ja aina välillä huudan niille, että ei saa tapella ja pistän jäähylle, jos eivät tottele.Ahdistaa vaan koko ajan ihan hemmetisti. Siten, jos mieheni on kotona (ei lasten isä), niin sitten jaksan paljon paremmin.Sama juttu, jos joku ystäväni lastensa kanssa, tai ilman on käymässä, tai ollaan yhdessä ulkona. Yksin lasten kanssa ollessa tuntuu vaan koko ajan jatkuvalta pinnistelyltä arjessa eteenpäin. Syyllistyn päivittäin siihen, että laitan vaan lapset katsomaan leffoja, jotta eivät huutaisi ja riehuisi. Muutenkin koko ajan tuntuu siltä, että odotan vain jotain ja elämä tuntuu tylsältä. huooh... Nytkin väsyttää ihan törkeästi, enkä jaksaisi tehdä mitään...