ihminen, jolla ei ole yhtään kummilasta? ajatuksia?
Minä olen tällainen. Yksinkertaisesti kukaan ei ole pyytänyt kummiksi tai "kummiksi" jos ei lasta kasteta. En ymmärrä miksi en kelpaa läheisillekään ystäville. Ystävä saa pian kaksoset, joille siis tulee yhteensä 8 kummia. Sain tietää, etten ole näissäkään kummeissa. :( tuntuu oudolta kun miehen kummilasten luona kylästellään eikä itsellä ole. Onko lapsettomassa, lapsirakkaassa naisessa jotain vikaa?
Kommentit (15)
Siitä tulikin mieleen että onko kummilapsityötä jossa kummilasta saisi ihan nähdäkin? :) ei siis kerran elämässä jossain Afrikassa vaan ihan tehdä ja leikkiä yhdessä.
Mitä lisää toivoisit kummiuden tuovan elämääsi? Toivoisitko "lapsiystävää"? Tahtoisitko sen lähentävän suhdettasi lapsen vanhempiin? Mietin vain, että mitkä mahtavat olla odotuksesi kummiuden suhteen ja miksi siitä on tullut sinulle noinkin iso asia.
Mä veikkaan, että syynä on se lapsettomuus. Moni ajattelee, että lapseton ei pidä lapsista ja ei sitten halua saattaa ikävään tilanteeseen kummiksi pyytämällä.
Ota aina välillä esille se, että pidät lapsista ja olisi hauskaa olla kummi. Ehkä joku ystäväsi vielä tekee lapsia ja ottaa vinkistä vaarin.
Ja siis silleen ohimennen puheeksi, ei mitään itsensä tyrkyttämistä xD
Yhä harvempi kuuluu kirkkoon, joten kummit vähenee kaiken aikaa.
Kaksihan niitä kummeja on pitänyt perinteisesti olla, on toki saanut olla enemmänkin ja nykyisin riittää poikkeustapauksessa jopa yksi. Silti yhä useammin kummi on seurakunnan työntekijä, kun muuten ei kummeja löydy.
Ei muakaan ikinä oo huolittu vaikka lapsista pidänkin ja osaan hoitaa. No, antoi vaan lisäsyyn erota kirkosta.
Eikö useimmat ihmiset ole sellaisia, jotka eivät ole kummeja?
Miksi sitten lapseton mies kelpaa näköjään useasti, muttei nainen? Niin ja vietän ystävien lasten kanssa aikaa aina kun tavataan, olen ystävällinen lapsille, ja olen ilmaissut että haluaisin olla kummi. Se, miksi haluaisin kummiksi niin vain aina kaipuu kun kaikki puhuu ja näyttelee kuvia kummilapsistaan ja toki omille ystäville haluaisin olla sen kummiuden arvoinen. Vielä kun en itse saa lapsia, niin ehkä siksikin haluaisin. Tiedän, että voihan sitä olla lapselle läheinen vaikkei ole kummi ja yhdessä vaiheessa tällainen järjestely olikin mutta kaverini muutti sitten toiselle puolelle Suomea. Kummius on vaan muodollista, mutta se vaan tuntuisi hienolle saada olla kummi. En osaa paremmin selittää.
Oudolle kuulostaa ei kummilapsettomuus vaan se että olet tehnyt asiasta pakkomielteen. Adoptoi. Vai onko sinusta sitten kasvattajaksi?
En saa adoptiota vielä, taloudellinen tilanne pitää kohentua kun olen opiskelija ja mies nyt työtön. Ja senkin jälkeen menee noin 5v. Eikä se halu saada kummilapsi ole sama kuin oman lapsen kaipuu. Haluaahan lspsellisetkin kummiksi.
Minulla ei ole yhtn kummilasta enkä ole päätäni sillä yhtään vaivannut. Kummitädillä on velvollisuus ostaa kummilapselle syntymäpäivä- ja joululahjoja, joita työttömänä on mahdoton ostaa, kummius on nykyään kaupallista toimintaa, sen perimmäinen tarkoitus tukea kummilasta kristillisyyteen on hävinnyt jonnekin, harva edes muistaa kummiuden perimmäistä tarkoitusta. Mulle ainakin helpotus, ettei ole kummilapsia eikä kukaan ole kysynyt minulta koskaan: onko sinulla kummilapsia?
Kummin tarkoitus on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. En ole kristitty, siksi olen aina kohteliaasti kieltätynyt, kun minua on kummiksi pyydetty.
Minulle tulisi mieleen vain, että kyseinen henkilö ei kuulu kirkkoon.
Ole iloinen, Minulla on kahdeksan kummilasta ja vaikka kunnia onkin niin kyllä myös rasite.
En minäkään ole kummi, ei ole sisaruksia niin ei sitä kautta sukulaislapsia,kaikilla kavereiden lapsilla heidän sisaruksia juuri kummeina
nykupäivänå kummiudella mitään merkitystäkään juuri ole