Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä opet olemaan ajattelematta sitä mitä muut sinusta ajattelevat?
13.05.2014 |
Olen 2v ja omaan huonon itsetunnon. Mietin usen mitä muut minusta pitää ja en ole tyytyväinen itseeni. Milloin ja miten ymmärsitte/rupesitte olemaan ajattelematta sitä mitä muut teistä ajattelee. ja tekemään vain sitä mistä itse pidättte muista riippumatta?
Kommentit (39)
Ainoastaan sosiopaatti ei piittaa siitä, mitä hänestä ajatellaan. Toivottavasti en ole koskaan sellainen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole psykopaatti mutta en silti en muista koskaan ajatelleeni tai pohtineeni, mitä muut minusta ajattelevat.
Vanhempani omalla käytöksellään opettivat olemaan ajattelematta miltä heistä tuntuu. En juurikaan pidä heihin yhteyttä. Olisinko ollut n.12 kun asiat kärjistyi sen verran ettei enää olisi yhtään vähempää kiinnostanut mitä naapurit tai tutut ajattelivat minusta. Elämänlaatu parani huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 36-vuotias, ja joitakin vuosia sitten lopetin välittämästä... olin ehkä 32- tai 33-vuotias. Tietysti olen ystävällinen ihmisille ja haluaisin kaikkien pitävän minusta. Mutta jos joku ei pidä, niin sillepä ei sitten voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:03"]
Ainoastaan sosiopaatti ei piittaa siitä, mitä hänestä ajatellaan. Toivottavasti en ole koskaan sellainen. :)
[/quote]
En ole sosiopaatti, enkä mieti mitä minusta ajatellaan.
Elän elämäni pyrkien olemaan loukkaamatta ja satuttamatta muita millään tavalla ja täsmälleen oman haluni mukaan.
Minulle on ihan sama, miten ihmiset kritisoivat tekemisiäni tai olemisiani..en vaan jaksa välittää moisesta enää näin nelikymppisenä.
Jollain tavalla voisi sanoa, että itse kypsyin ja vapauduin lähellä neljänkympin rajapyykkiä..=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se itseluottamus ja tyytyväisyys kasvoi ainakin mulla pikkuhiljaa täydestä nollasta nykyiseen vahvuuteen. Olo alkoi helpottaa n. 24-v. Nyt olen melkein nelkyt ja tuntuu että mikään epävarmuus tai pelko muiden mielipiteestä ei voi enää pysäyttää mua.
Voit alkaa ihan aktiivisesti ja tietoisesti ajatella hyvää itsestäsi, ja kiittää itseäsi aina jokaisesta hyvästä teosta ja saavutuksesta. On mahdollista opettaa itselleen arvostusta, vaikka se alkuun tuntuukin keinotekoiselta. Älä anna itsesi langeta siihen tyypilliseen itsesi vähättelyyn.
sä ole sitä paitsi lahjakkain kaksivuotias jonka kanssa olen keskustellut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi jo 16-vuotiaana. Oon nyt 19, ja oi että tää elämä on ihanaa. Niin monet on vieraiden ajatusten ja mielipiteiden vankilassa. Onneksi minä en enää! Helpotti kummasti.
Olen 31v ja ajattelen usein aitä mitä muut ajattelevat minusta. Itsetunto on ollut aina heikko, siksi koulussakin kiusattiin yms. Olen sellainen herkempi mies. Nykyajassa on se etu että herkätkin miehet saavat naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun ikäisenäsi suurinpiirtein alkoi ujous karista, kun oli lapsikin ja tiesin että pärjään aina, ja selviydyn mistä vaan.
Moni elää välittämättä siitä, mitä hänestä ajatellaan - olematta sosiopaatti.
Tuntuu, että kolmosen tavoin ajattelee juuri sosiopaatti, koska moni ihminen nimenomaan tekee hyviä tekoja ja on hyvä toisille vain siksi, että haluaa hyvää muille. Kolmonen ilmeisesti ajattelee hyvien tekojen taustalla olevan ajattelun "teen näin, että ihmiset pitäisivät minua hyvänä ihmisenä".
19-vuotiaana, ja kohta täytän 20. Ennen ajattelin kaikesta mitä muut ajattelee, niin pienistä ja naurettavistakin asioista, että oksat pois. Meikkasin ja laittauduin hullun lailla joka päivä, tein asioita sen takia, koska pelkäsin muiden mielipiteitä. Enää en tee niin, en tiedä mikä muuttui mutta itseluottamus nousi. Aloin ajatella, että ketä varten mä elän? En ainakaan tuikituntemattomien miellyttämistä varten! Ja mitä väliä sillä oikeestaan on mitä muut ajattelee? Ei ajatukset satuta. Mieluummin elän elämäni niinkuin haluan, ja nautin elämästä 100%. Jotenkin mulle tuli semmonen "herääminen", sellanen varma olo itsestä ja siitä, mitä minä olen ja miltä näytän. Ja jos joku ajattelee ihmisestä jotain pahaa tuntematta häntä,oma on asiansa. Tämä ajatuskin kestää vain pienen hetken ja todennäköisesti samat ihmiset ajattelevat niin päivässä monenmonesta ihmisestä-ei vain minusta.
Sanotaanko, että aloin elää täysillä vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Luulen, että oma oppimisprosessini on juuri viimeisen vuoden aikana vasta alkanut. Olen nyt 27 ja uskon, että pari vuotta vielä kestää päästä loppuun.
Vaikka kuinka tiesinkin jo lapsena, että muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää, se ei tavallaan tarkoittanut minulle mitään. Jossain vaiheessa, kun olin sairastuttanut itseni murehtimalla siitä, mitä muut minusta tuumaavat, se jotenkin löi läpi. Että minullakin on oikeus haluta elää eikä vain sinnitellä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 23:22"]
19-vuotiaana, ja kohta täytän 20. Ennen ajattelin kaikesta mitä muut ajattelee, niin pienistä ja naurettavistakin asioista, että oksat pois. Meikkasin ja laittauduin hullun lailla joka päivä, tein asioita sen takia, koska pelkäsin muiden mielipiteitä. Enää en tee niin, en tiedä mikä muuttui mutta itseluottamus nousi. Aloin ajatella, että ketä varten mä elän? En ainakaan tuikituntemattomien miellyttämistä varten! Ja mitä väliä sillä oikeestaan on mitä muut ajattelee? Ei ajatukset satuta. Mieluummin elän elämäni niinkuin haluan, ja nautin elämästä 100%. Jotenkin mulle tuli semmonen "herääminen", sellanen varma olo itsestä ja siitä, mitä minä olen ja miltä näytän. Ja jos joku ajattelee ihmisestä jotain pahaa tuntematta häntä,oma on asiansa. Tämä ajatuskin kestää vain pienen hetken ja todennäköisesti samat ihmiset ajattelevat niin päivässä monenmonesta ihmisestä-ei vain minusta.
Sanotaanko, että aloin elää täysillä vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
[/quote]
Vau, aika kypsältä ja "itsesi löytäneeltä" kuulostat. Pidä tuo asenne muistaen kuitenkin liiallisen pöyhkeyden varominen.
Ja kyllä, elämä on ihanaa kun ei tarvitse miettiä ihmisten ajatuksia omasta elämisestäsi..=)
-se nelikymppinen
olet aika varhaiskypsä kaksivuotiaaksi.