YH:t, mita apua toivoisitte lahimmaisiltanne? Tai ottaisitte mielellanne vastaan? Haluaisin auttaa erasta 2 lapsen yh:ta, mutta pelkaan tungettelevani.
Hän ei valita oloaan, mutta varmaan ilahtuisi esim vapaapäivästä, jos ottaisin lapset meille, tai olisin vaikka siivousapuna tai veisin leipomuksia. Pelkään vaan että kun hän ei ole koskaan apua pyytänyt, hän pitää minua tungettelevana.
Kommentit (16)
sano ihmeessä kaverillesi, että halausiko hän shoppaileen/urheileen ja sillä aikaa katsot hänen lapsiaan. Itse ehkä olisin leipomiset tms aatellut säälinä, mutta lapsenvahti oli aina tervetullut
siis en ole enää yh
Jotenkin vain tämä pieni perhe on herättänyt minussa valtavan halun tehdä jotain hyvää. Äiti on töissä, lapset hoidossa, iltaisin ovat kotosalla. Luulisin että heillä ei ole kovin paljon ylimääräistä rahaa (no kellä olisi) käytössään. Haluaisin tarjota lapsille vaikka huvittelupäivän elokuvissa ja vaikka kylpylässä. Ovat 4 ja 6. Olenko ihan hölmö, enhän edes tiedä, kaipaavatko he apuani?
ap
pelottaa kaikki sekopäät. Eli jos ette muuten tunne hyvin niin ei ehkä uskalla antaa lapsia hoitoon. Siivousapu ois ihanaa ja ylipäätään juttuseura, joku joka kuuntelis tuomitsematta.
mutta tarjosin apuani ja paremman puutteessa lapset tulivat meille. Hyvin meni, lapset viihtyivät. Lapsia olen hoitanut ennenkin vaikkei omia ole, mutta olinhan vieras ihminen heille.
ap
Voithan tarjoutua siihen hommaan. Esimerkiksi viedä lapsia puistoon, että äiti pääsee aampaajalle, kauppaan ilman lapsia tms. Jos ovat siis " puistoikäisisä" jos isompia, niin esimerkiksi leffan aikana äiti ehtii käydä jossain...
Onko lapsien isä kuvioissa mukana eli viettävätkö isänsä kanssa aikaa? Jos niin on niin äiti ei ehkä niin paljon kaipaa sitä omaa aikaa.
Sen sijaan ilahtuisin valtavasti kutsusta esim syömään viikonloppuna. Tai vaikka ihan kahville ensi alkuun.
Yh:na viikonloput voi olla aika yksinäisiä, lastenkin kanssa. Seura piristää. Ja aina ilahtuu jos joku pyytää kylään. Jostakin syystä meitä yksinhuoltajia ei paljonkaan kutsuta. :(
lapset haluaisivat lähteä mukaan. Samalla vinkkaat, että saat sinäkin äiti nyt vapaapäivän, nuku tai lähde kaupungille.
Tunnemme minusta nyt melko hyvin, tuo yllättävä lastenhoitotarve lähensi. Perheen äiti on hieman arka ja hiljainen, ei siis kalkata kaikkia asioitaan heti, mutta tutustuttuaan on puhelias ja hauskakin. Hän tuntuu hirveän vaatimattomalta ihmiseltä, ja ehkä juuri siksi haluaisin antaa jotain juuri hänellekin, sillä hän itse laittaa lasten tarpeet aina edelle.
ap
äitiin ihan ekaksi. Kahvittelua jne. sen jälkeen et ole enää tuntematon täti ja avun tarjoaminenkin on ehkä helpompaa. Tai oikeastaan avun pyytäminen.
Ongelma voi olla siinä, että äiti miettii, että jos pyytää sinua lapsenvahdiksi, pitäisikö sinulle maksaa jotakin lasten hoidosta (useimmiten (ainakin itselläni) lapsen vanhemmalla on oletusajatus on se, että hoitajalle itsestäänselvästi maksetaan jotain jos ei ole isovanhemmat kyseessä tai muut sukulaiset/kummit). Eli kannattaa korostaa sitä, että pidät lasten seurasta ihan itsesi vuoksi (jos sinulla itselläsi ei ole lapsia) ja että lapset tuottavat sinulle iloa yms.
Kuulostat mukavalta ihmiseltä ja jos aidosti pidät lapsista ja lapset sinusta niin miksei äiti voisi otaa apua vastaan.
Meillä (en ole yh) on ollut naapurin tyttö lapsenvahtina ihan " luonnostaan" (hänelle kyllä maksetaan pientä palkkaa) mutta tietysti ollan tunnettu muutama vuosi (siis tyttökin) ja on aika helppo pyytää hoitajaa.
Esim syömään, iltakahville, tai vaikka jopa saunomaan, jos heillä ei ole kotona saunaa?
Varaa lapsille vaikka joku kiva video tai muuta puuhaa, niin voit keskustella äidin kanssa rauhassa. Tarjoa lastenhoitoapua.
Tämä ei tosiaankaan ole ajatuksemme, pitää vaan tuoda se selvemmin esiin. Ajatukseni todella on se, että kun arvelen, että perheessä ei ole varaa huvituksiin, haluaisin itse omakustanteisesti järjestää jotain pientä. En tietenkään mitään niin massiivista, että perheelle tulee vaivaantunut olo, mutta jotain sellaista tavallista, johon äiti ei ehkä kuitenkaan raaski laittaa rahaa (elokuvat, pizzalla käynti). Miehen kanssa ollaan jo aiemmin puhuttu, että voisi oikein kutsua heidät kylään, ettei tarvisi aina aidanraosta tai tiellä jutella.
Kiva kun olen tässä osannut tuoda tarkoitukseni esiin niin, että sanotte minua kivaksi, sillä juuri se tälle perheelle haluaisin olla, enkä mitenkään säälistä antaa heille köyhäinavustusta tms ylimielistä. Minulla on hyviä asioita elämässäni ja haluaisin jakaa sitä muillekin.
ap
Siinä saa äiti hyvällä omatunnolla hetkisen hengähdysaikaa vaikkapa siivoamiseen tai sitten ihan rentoutumiseen hyvän kirjan parissa.
Minä suosittelisin että kutsuisit heidät teille kahville. Siinä sitten voisi rupatella ja tutustua enemmän.
Voisit myös ehdottaa että olisit hurjan iloinen jos pääsisit joskus vaikka viemään heidät puistoon tai omaan pihaan leikkimään, olemaan " varamummu" tai " varatäti" . Katsoa sitten miten äiti suhtautuu.
Jotenkin lapsen syntymän jälkeen kaikki kaverit katosivat ja tuntuu, että sitä on todella yksin. Olisi todella ihanaa saada kutsu juuri vaikkapa vaan kahville, jutella jonkun aikuisenkin kanssa. Ja voi, jos joskus pääsisi kampaajalle! Enempää ei uskalla edes haaveilla... :D
Ja kyllä hoito aina kelpaa!