Miksei ketään saisi syyllistää mistään?
Nykyisin näyttää olevan vallalla ajattelu, että ketään ei saa syyllistää, eikä varsinkaan äitejä. Siis miksi? Eikö syyllisyys ole ihan terve tunne (kohtuudella nautittuna)? Eikö terveellä itsetunnolla varustettu ihminen yleensä syyllisty vain jos siihen on jotain aihetta? Minä en ainakaan syyllisty ilman aihetta. Kotini on joskus sotkuinen; tunnen syyllisyyttä ja siivoan. Jos veisin pienen vauvani päivähoitoon ja palaisin töihin tuntisin TODELLAKIN syyllisyyttä ja ihan aiheesta. Pienen lapsen paras hoitaja on oma vanhempi, sitä on turha kieltää (jos nyt ei lasketa ongelmatilanteita mukaan).
Eikö syyllisyyden tunne yleensä aiheuta sen, että ihminen pyrkii päsemään tunteesta eroon muuttamalla asioita parempaan suuntaan?
Nyt on sitten turha kirjoitella, että kyllä pienikin lapsi voi viihtyä päiväkodissa. Tässä kirjoituksessa ei ole siitä kyse.
Terveisin se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa (tai jotain sinnepäin...)
Kommentit (2)
Ei se mitään auta että hoetaan toiselle että olet muuten ihan surkea ja huono ja paha eikä sinusta ole mihinkään.
Se saattaisi auttaa, että tehtäisiin konkreettisesti jotain sen hyväksi, että toinenkin pystyisi toimimaan sen " paremman" vaihtoehdon mukaan.
Kolmas asia on sitten, ettei se mikä sulle (ja sun lapsilles) on paras, välttämättä olekaan sitä muille.
Jos kirjoittaa tänne, että tarvitsee apua lastenkasvatukseen tai mihin tahansa muuhun - niin avot 10 mamma kirjoittaa heti, että olet toope!