voi jumakauta....

eilen ip mieheni soitti ja kertoi että nyt hänen tällä hetkellä elämänsä tärkeimmät asiat on hoidettu. No? Kävin tankkaamassa auton ja ostamassa viikon röökit. Tä? Nekö on sun elämäsi tärkeimmät asiat tällä hetkellä? Jep, tankki tyhjänä et voi ajaa töihin etkä muitakaan ajoja ja ilman röökiä pinna on tiukalla ja nyt kun sitä on niin pinna ei ole tiukalla ja mammakin pysyy tyytyväisenä. Itselläni oli paha päivä ja kysyin että vaan nuo tärkeimmät, entäs me? No sehän on nyt itsestään selvyys!!!!! Miten se voi olla ITSESTÄÄN SELVYYS?????? lopetin puhelun äkäisenä. Mietiskelin sitten miten alkuaikoina kaikki oli niin ruusunpunaista ja nyt väri himmennyt. Ymmärrän että suhde arkipäiväistyy, arki ja todellisuus astuu kuvaan, mutta miten mies/nainen voi muuttua niin paljon. Alkuaikana meillä oli paljon hellyyttä ilman seksiäkin, tuntui että oltiin kiinni kuin iilimadot. Illalla sitten puhuttiin en nyt muista mistä, mutta aihe kääntyi kuitenki että kun minä rakastan sinua sanotaan nykyään aika vähän kun suhteen alkuaikona sitä sanotaan useammin, niin mies tokasi siihen että eikö se ole itsestään selvää, jos tilanne muuttuu niin kyllä siitä ilmoitetaan. Näinhän on kuulemma tapana tai aikan hän kuullut??????? no väsyneenä kun olin niin itku tuli niin mies kyselemään et mikä on? Ajattelin mielessäni vitut sulle mitään sanon kun kerta oot tota mieltä. Hän jäi yksinään ja hetken päästä tuli perässäni ja yritti jos jotakin selitellä ja kyseli mitä haluan ja katsotaanko leffa yhdessä. Ajattelin että jos tämä kaikki on hänelle itsestäänselvyys niin olempa hiljaa ja miettiköön. Jotenki hatuttaa vietävästi. Toiselta avioliitolta sitä odotti /odottaa paljon enemmän. Minne kaikki katoaa? Kiireen ja työmäärän taakse ainakin meillä. Joskus tuntuu et olen kuin ilmaa hänelle ja taas joskus se maailman ihanin ja rakkain vaimo. Jokapäiväine hellyys on vaan tuulen mukana ¨kadonnut, sitä kaipaa kun sitä oli ennen niin paljon.