Lue keskustelun säännöt.
olisitko sinä loukkaantunut?
31.01.2007 |
Minulle on paha mieli. Tuntuu, että minun ja parhaan ystäväni välit ovat menneet kummallisiksi. Olen tosi surullinen ja aika loukkaantunut.
Paras ystäväni oli tietysti häissä kaasoni, hänelle kerroin raskaudesta heti samana päivänä kun plussasin, lapseni kummiksi hänet kera aveccinsa ilman muuta pyydettiin. Olemmehan olleet parhaita ystäviä jo 30 vuotta!
Vuosi sitten paras ystäväni meni naimisiin. Ei pyytänyt minua kaasoksi. Hän tuli raskaaksi ja kertoi jopa työkavereilleen ennen minua (minulle kertoi joskus rv 26). Nyt en päässyt kummiksikaan, mutta kastetapahtumasta ei edes mainittu minulle etukäteen. Miksi?
Lisäksi ystäväni polttareissa kaikki kohtelivat minua todella huonosti ja kuulin ihmisten suista (rivien välistä), että paras ystäväni oli haukkunut minua.
En oikeastaan ole mistään tapahtumasta yksistään tosi loukkaantunut ja minusta on totta kai ok, että lapsen vanhemmat saavat valita itse lapsen kummeiksi kenet haluavat. Siitä ei nyt ole kyse.
Mutta jotenkin minusta tuntuu, että minut nyt jätetään tarkoituksella ulkopuolelle. Enkä ymmärrä, mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin.
Olisitko sinä loukkaantunut tai ainakin ihmeissäsi minun tilanteessani?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen saattaa alkaa ärsyttämään ilman mitään syytä, varsinkin jos on pitkään tuntenut ja ollut paljon tekemisissä.
Sinuna kysyisin ystävältäsi missä mennään.
Olisin kyllä itsekin tuollaisesta loukkaantunut. Kyllähän sitä yleensä olettaa, että varsinkin ystävät kohtelevat sinua samoin kuin olet heitä kohdellut, koski asia sitten lojaaliutta, palveluksia, tukemista, iloisia uutisia - mitä tahansa!
Minusta tuollaista käytöstä on vaikeaa pistää esim. ajattelemattomuuden piikkiin, vaan enemmän haiskahtaa katkeruudelle tms. Onko ystävälläsi syytä olla jostakin katkera, mikä ehkä heijastuu alitajuisesti tuollaisena tökeryytenä?
Itse miettisin vakavasti, millaisena ystävänä ko. ihmistä enää pitäisin, vai alenisiko hän pelkäksi kaveriksi...
ap tässä...niin kai se ystävyys voi sitten kadota. Olen ajatellut, että annan ystävyyden hiipua itsestään pois.
Ystäväni on Uranainen (oikein TOSISSAAN URANAINEN) ja hän on aina meillä käydessään arvostellut kotiäitiyttäni ihan suoraan. Sekin on ollut tosi ikävää -- ja juuri tämä elämänvalintani tuli polttariporukassakin ilmi (ovat kaikki muut ura-ohjuksia), rivien välistä.
Itse olen sanonut ystävälleni, etten koe tarvetta arvostella hänen elämäänsä, se ei ole minun asiani ja toivon, että hän voisi myöskin antaa minun elää tavallani ja arvojeni mukaisesti. Se ei ole tuntunut hänelle sopivan. Mikä on kyllä pahoittanut mieltäni tosi paljon.
Ehkä tämä on sitten tässä. tämä ystävyys.
että jos jonkun ystäväni ja minun elämäntilanteet ovat muuttuneet aivan erilaisiksi,on ystävyyskin hiljalleen hiipunut. Joidenkin kanssa ystävyys loppui kokonaan ja joidenkin kanssa löytynyt uudelleen pitkänkin ajan kuluttua. Aika kenties näyttää kuinka teidän käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap tässä...minä en oikein ymmärrä, miksi ystävääni vaivaa kotiäitiyteni. En vain voi ymmärtää sitä.
Totta on, että muuttuvat elämäntilanteet voivat viedä ystävät kauas toisistaan. Melkein kokonaan on kadonneet sinkku-ystävät, kun saimme lapsen. Ei vain voida enää mennä niin ex-tempore kuin ennen. Eikä seurustelu ole päivällisilläkään samanlaista, kun jaloissa juoksee lapsia.
On tämä vain surullista. 30 vuotta ystävyyttä ja näinkö tässä kävi?
Joskus minusta tuntuu, etten kelpaa, koska en ole rahakas. Se tuntuu olevan ystävälleni tärkeätä. Akateeminen koulutus minulla on, että sekään ei voi olla syynä. Mutta uraa en ole halunnut luoda.
Kysy ystävältäsi suoraan, mitä voit enää menettää hänen suhteensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voit olla hänestäkin paras ystävä kaikista, mutta sinä vaan kohtelet parasta ystävääsi toisella tavalla, vai ovatko silmäsi nyt auenneet... monta syytä
Mulla oli ystäväni kanssa vähän samanlainen tilanne. Olin pahoittanut mieleni siitä etten kelvannut kummiksi ja muutakin oli. Rohkaisin mieleni ja kysyin suoraan, että olenko tehnyt jotain väärää kun välimme ovat oudot. Sitten vuodatettiin yhdessä kyyneleitä ja välit korjaantuivat. Siihen ystävä ei vastannut miksei minua kummiksi pyydetty, mutta muuten asiat selvisi.
Puhu asiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävälläni taitaa myös mennä välit poikki. Olen itse nuori (25) ja ystäväni on 22. Kummallakin meillä on lapsi. Ystäväni on yh, minä naimisissa. Aiomme yrittää mieheni kanssa toista lasta ja jotenkin tuntuu että ystväni taitaa jo raskausaikanani vähentää tapaamista ja lopulta lopettaa kokonaan :(
Olen asiaa jo etukäteen surrut, mutta tullut siihen tulokseen että jos välit menee ne menee.
Meidän mahdollinen välirikkomme johtuisi täysin siitä, että ystäväni on koko ajan menossa shoppailemaan ja baariin ja ulkomaanmatkoja jne. Minä taas sain siitä menosta taas tarpeekseni ja nyt tulisi hyvä ikäero lapsille, ei liian pieni eikä liian suuri. On kamalaa, jos lapsen takia menettää ystävänsä, mutta ei ystävän takia voi jättää lasta tekemättäkään!
Niin vain käy muutama kerta elämän aikana-
minullekin on käynyt, mutta olen jo 40 v,
Joskus erotaan ja erkaanutaan-
hän oli sinulle kateellinen ja kun sai sen mitä sinulla on-
so what...
--
En itse ainakaan pitäisi ystävänä ihmistä, oka puhuu itsestäni pahaa selän takana tai edessä päinkään!!!
UUtta etsimään ja voimia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi ei voi sanoa sitä sinulle suoraan ja yrittää jotenkin tulla asian kanssa toimeen. Olet jotenkin epäluotettava ystäväsi miehen mielestä, eivät halua perheeseensä osalliseksi sinua.
anteeksi, tämä viesti tuli kahdesti. jostain syystä se edellinen lähti keskeneräisenä. Taisin jotain tumpeloida. Olisin todella onnellinen vastauksista! Jos ette nyt ihan lyttyyn hauku, kun on muutenkin tosi paha mieli.