Onko Sosionomiksi opiskelu miten rankkaa? Hyvät ja huonot puolet?

Nythän ammattikorkea on siirtynyt Joensuuhun. ajttelin hakea sinne itse ja kaipaisin kehuja ...



onko innostuneet opettajat ?

pitääkö työssäoppimisjaksot olla lähialueella ?

työllistyitkö lähialueelle vai muualle suomeen ?

millainen lukujärjestys, kannataako äiti-ihmisen edes hakea ?



Kiitos!

iin ei huvittas niitä asioita uudelleen opiskella

Suosittelisin opintoja. Itse ainakin tykkäsin todella paljon ja nyt olen valmistumisen jälkeen ollut töissä 2,5 vuotta. En ollut vielä edes valmistunut, kun sain työni. Eli työllistyminen on hyvä.



Koulutus on tietenkin omalla tavallaan rankkaa. Joutuu laittamaan itsensä likoon ja pohtimaan paljon omia vahvuuksia, heikkouksia ym. Ihmisten kanssa tehtävä työ ei varmasti ole niitä helpoimpia, varsinkin jos työskentelee päihde- / mielenterveysongelmaisten kanssa. Toisaalta se on taas mielestäni erittäin antoisaa. Mikäli itselläsi on taustalla esim. perheessä päihde-, mielenterveys- tai muita haastavuuksia, niin koulutuksen aikana joudut tai pikemminkin saat ne käsitellä. Työtä voi tehdä vain, jos on sinut näiden asioiden ja oman itsensä kanssa.



Suosittelen lämpimästi.

Opinnot kesti mulla sen 4 vuotta, kun tein opinnäytetyöni työn ohessa. Eikä ollut mikään kiire aikataulu :). Opiskelin Itä-Suomessa ja siellä ei ollut silloin mitään suuntautumisvaihtoehtoja. Pidin koulutuksesta ja siitä sai erittäin hyvät valmiudet ihmisten kanssa tehtävälle työlle. Toisaalta huonona puolena oli, ettemme syventyneet mihinkään tiettyyn asiaan erityisen syvemmin. Esimerkiksi, jos olisi kiinnostunut erityislasten kanssa tehtävästä työstä, oli siitä otettava itse selvää ja opiskeltava lisää.



Valmistuin siis sosiaalipedagogiikan puolelta. Meillä vaihtoehtoina oli tanssiterapia, musiikkiterapia ja kuvataideterapia...

itselläni on mielenterveysongelmia mutta silti haaveilen sosionomiopinnoista.

pelottaa kyllä jo se että pääseekö koko kouluuun kun nehän voi haastattelussa kysyä ongelmista jne..

olen aloittamassa psykoterapian. varmaan minun kannattaa ajoittaa opintojen aloittaminen siihen kun terapia on jo loppusuoralla ja omat ongelmat alkaa olla hanskassa, vai mitä luulet??



ap

Oli meidänkin ryhmässä yksi opiskelija, joka kävi psykoterapiassa itsekin samalla, mutta en suosittelisi sitä sinulle. Vierestä seuraajana huomasi, ettei hän ollut vielä käsitellyt omia asioitaan tarpeeksi ja se paistoi läpi hänen tavassaan toimia. Esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa pitäisi olla toisen tukena ja kuunnella sekä osata auttaa. Tilanteessa, jossa toisella on vaikka paha masennus, niin hän monesti ryhtyi puhumaan omista kokemuksistaan ja se kääntyikin hänen terapiatapaamiseksi.



Itse koen, että sosionomin vahvuus on omien kokemusten hyödyntäminen työssä. Tämä vain tarkoittaa sitä, että on käsitellyt ne asiat niin hyvin, että ne toimivat vahvuutena.



Suosittelen, että sitten kun olet itse vahvoilla ja koet, että voit kuunnella ja tukea toista ihmistä (jolla vaikka sattumoisin on samoja tuntemuksia ja ongelmia, kuin itselläsi) siten, että voit olla aidosti tukena eikä oma paha olo nosta päätään.



Sitten kun pääset jaloillesi, niin sinulla omat kokemukset ovat erittäin tärkeitä. Voit ja osaat tukea saman kohdanneita ihmisiä aivan eri tavalla kuin sellaiset, jotka eivät ole kokeneet samaa. Tämä sinun täytyy osata kääntää vahvuudeksi :)

ap

Tsemppiä tasapainon saamiseen :)