Ystävä puhuu vain shoppailusta

Miten voisi saada ystävän ymmärtämään, että en jaksa aina vain puhua shoppailusta? Siis hänen shoppailustaan. Ystävä ostelee laukkuja, koruja, vaatteita, kenkiä useita kertoja kuukaudessa, lähes viikoittain, ja joka ainoa kerta asiaa mietitään ja väännellään kymmeneen kertaan.

Otanko pinkit vai keltaiset balleriinat? Mitä mieltä olet? Ai pinkit? No jos mä vielä mietin. Mitä mieltä sä olet, jos sittenkin keltaiset? Miten niin nekin on ihan hyvät, sähän sanoit eilen että ota pinkit! Perustele! No mä ostin sitten molemmat, kato miten kivat! Nyt mun pitäisi ostaa farkut, mutta mä en tiedä ottaisinko noi bootcutit vai pillit, ja mustana vai vaaleansinisenä vai ehkä sittenkin tummansiniset bellbottomsit... Mitä mieltä sä olet?" 

Ja tätä jatkuu päivästä päivään. Kaikkea pitää miettiä ja vatvoa kymmeneen kertaan, ja sitten ostoksia esitellään minulle, jos ei livenä, niin puhelimeen pukkaa kuvaa toisen perään, ja jokaista pitäisi kommentoida.

Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, kysellä mitä ystävälle kuuluu, mitä hänen elämässään tapahtuu... turhaan. Olen yrittänyt puhua ajankohtaisista asioista, kirjoista, musiikista, leffoista, vaikka mistä... turhaan. Mikään ei kiinnosta, paitsi shoppailu. Minua taas ei kiinnosta pätkääkään, ostaako hän korkkarit tai verkkarit. Olen sanonut hänelle, että vaatteet ja kengät eivät kiinnosta, mutta ei tunnu menevän perille.

Vinkkejä, miten saisin ystävän ymmärtämään, että minua ei kiinnosta hänen shoppailunsa? Siis ilman että hän vetää herneen nenään...