Lue keskustelun säännöt.
Miten te ujot ja sosiaalisesti kömpelöt/arat jaksatte töissä?
Kommentit (10)
...mutta ehkä sosiaalisesti kömpelö enkä niin piittaa muista ihmisistä. Töissä pärjää kun valitsee työnsä ja työpaikkansa.
Eli insinöörinä pikkufirmassa ja muut hoitakoon asiakaspalaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle pahimpia on kahvihuone/ ruoka tauot. Silloin tuntuu että pitäisi olla sosiaalinen kuten muut. Lisäksi työyksikkö on iso ja olen vasta tänne tullut. Rankkaa ja jaksaminen koetuksella. Myös pomot jotenkin pelottavia, aina ei tervehdi edes. :(
Kun voi tehdä 2-3 päivää viikosta kotoa käsin, jaksaa lopun viikkoa olla sosiaalinen :-)
Mutta olen ajautunut työhön, jota tehdään yksin. Se ei ehkä helpota asiaa, koska se sosiaalinen puoli on sitten aina vain rankempaa kun sitä ei ole pakko päivittäin harrastaa. Työkavereiden kanssa ei niin tule hengattua, mutta asiakkaiden kanssa pitäisi aina jaksaa jauhaa jotain smalltalkia, mitä en osaa yhtään. Se väsyttää ja rasittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa kun jaksat nyt alussa tsempata. Kun talo ja tavat, ja etenkin ihmiset, tulee tutuksi niin sitten on jo paljon helpompaa.
Jonkin verran kyllä PITÄÄ yrittää olla sosiaalinen, jos eristäydyt niin rankkaa tulee olemaan jatkossakin. Eikä se sosiaalisuus tarkoita suuna päänä olemista vaan edes jonkinlaisen kiinnostuksen osoittamista työkavereita ja niiden juttuja kohtaan.
Minulle pahimpia on kahvihuone/ ruoka tauot. Silloin tuntuu että pitäisi olla sosiaalinen kuten muut. Lisäksi työyksikkö on iso ja olen vasta tänne tullut. Rankkaa ja jaksaminen koetuksella. Myös pomot jotenkin pelottavia, aina ei tervehdi edes. :(
Töissä ollaan tekemässä töitä eikä seurustelemassa. Eräiden "sosiaalisempien" aika menee juttua iskiessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta yhtään enempää en jaksaisi. Kaikki koulutukset yms. ovat mulle kammotus ja stressaan ja päätä särkee monta päivää niitä ennen ja niitten jälkeen. Olen ihan puhki jostain parin tunnin pikkujoulutapahtumasta. Lasten kanssa on kivaa ja tulen vanhempienkin kanssa hyvin toimeen, mutta en tosiaan minäkään mitään small talkeja jaksaisi. Pakolliset hyvin on päivä mennyt -jutut riittää.
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa kun jaksat nyt alussa tsempata. Kun talo ja tavat, ja etenkin ihmiset, tulee tutuksi niin sitten on jo paljon helpompaa.
Jonkin verran kyllä PITÄÄ yrittää olla sosiaalinen, jos eristäydyt niin rankkaa tulee olemaan jatkossakin. Eikä se sosiaalisuus tarkoita suuna päänä olemista vaan edes jonkinlaisen kiinnostuksen osoittamista työkavereita ja niiden juttuja kohtaan.
Minulle pahimpia on kahvihuone/ ruoka tauot. Silloin tuntuu että pitäisi olla sosiaalinen kuten muut. Lisäksi työyksikkö on iso ja olen vasta tänne tullut. Rankkaa ja jaksaminen koetuksella. Myös pomot jotenkin pelottavia, aina ei tervehdi edes. :(
Voiko lukea lehteä vai onko sekin eristäytymistä? En käy kahvitauolla vaan ainoastaan syömässä. Siis luen lehteä ruokatunnilla ja välillä kommentoin jos kiinnostaa mutta muuten hiljaa. Meillä tosi voimakkaita persoonia töissä. Hankalaa saada väliin mitään sanottua. Välillä hymyilen tai nauran hauskaa juttua. Olen varmaan sitten tosi outo. :(
Ap
En ole vakitöissä,mutta olen tehnyt sijaisuuksia samassa paikassa jo vuosia opiskelun ohella.
Mutta aina kun pitää mennä uuteen paikkaan esim. työharjoitteluun,en meinaa millään jaksaa.
Jotenkin suurin osa energiasta menee sosiaalisten suhteiden petraamiseen ja se väsyttää nopeasti..