Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huutaako miehesi kuinka paljon? Minä en enää jaksa!
05.05.2012 |
Mies huutaa ja tappelee joka hemmetin asiasta teinin kanssa. Murkkuikäisen käytös isäänsä kohtaan on toki kaikkea muuta kuin sopivaa mutta toisaalta ymmärtäähän tuon. Isä lähtee leikkiin mukaan, aina sama kaava. Eivät osaa muuta kuin huutaa, nimitellä toisiaan, kiroilla jne. Tuota touhua on niin ahdistavaa kuunnella ja katsoa. En enää jaksaisi selvitellä heidän jatkuvia yhteenottoja. Ja en voi sietää huutamista. Se ahdistaa ja tuntuu pahalta. Isällä ei ole oikein hallussa kasvatustavat, ei ainakaan osaa käsitellä teiniä.... Väittää että kaikissa muissakin perheissä toimitaan näin, että hänen käytöksessään ei ole mitään korjattavaa?! Olenko ainoa tässä maassa jolla tämmöinen huoli ja ongelma vai onko muillakin samanlaista. Milloin tämä loppuu? Vasta kun lapsi muuttaa kotoa pois???
Kommentit (20)
Eikö mies tosiaan pysty tuon vertaa pitämään tunteitaan kurissa? Ei tuo ole aikuisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes muista olenko koskaan kuullut sen huutavan vihaisena. Minäkään en huuda, se ei kuulu meidän tapoihin. Jos teinit yrittää huutamalla saada aikaan jotain, siihen vastataan ihan normaalilla puheella. Kyllä ne jossain vaiheessa tajuaa miten naurettavaa huutaminen on.
Menikö se jo pikkulapsen uhmaan "mukaan" eli asettui samaan tunnetilaan kuin lapsi?
Ymmärrän että joskus väsyneenä lapsen kiukkuilu saa omankin mielen yhtä kiukkuiseksi mutta sitten on kyllä jo ongema tunteenhallinnassa jos aina käy niin.
Niin rauhallinen ihminen. Suhteemme aikana on ehkä 3 kertaa korottanut ääntään muksuille.
Tuo kaikki siis 17v aikana.
..ainakaan itselleni. Sen takia muutinkin omaan kämppään. Enkä tykkää jos ihan turhasta huutaa lapsille. Mutta osaa lapsetkin olla joskus mahdottomia, ja silloin en hermostu jos mies huudollaan lopettaa sellaisen mahdottomuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menikö se jo pikkulapsen uhmaan "mukaan" eli asettui samaan tunnetilaan kuin lapsi?
Ymmärrän että joskus väsyneenä lapsen kiukkuilu saa omankin mielen yhtä kiukkuiseksi mutta sitten on kyllä jo ongema tunteenhallinnassa jos aina käy niin.
Ja se ärsyttää. Synkentää koko huushollin tunnelmaa.
Ymmärsinköhän oikein? Kun teini aloittaa riidan, sinä ymmärrät. Kun mies vastaa, sinä et ymmärrä, vaan olet sitä mieltä, että "isällä ei ole oikein hallussa kasvatustavat". Olisiko mahdoton ajatus odottaa teiniltä sitä, että hän oppisi käsittelemään muita ihmisiä, esim. isäänsä. Minä nimittäin uskon, että hän kykenee siihen, jos vain haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä oli jonkinlaisia vaikeuksia kun lapsi oli pieni ja uhmainen mutta niistä selvittiin melko hyvin kun eihän pienestä lapsesta ole vastusta aikuiselle! Mutta nyt kun lapsi on murkku, isänsä kokoinen, sanoo mitä ajattelee, ei tanssi kenenkään pillin mukaan jne. Niin siinähän on isällä tekemistä kun ei saa lastansa "ruotuun". Mies käyttää aikamoista kiristystä ihan kaikkeen mahdolliseen jos lapsen käytös on ollut vähänkin hänen mielestään huonoa. Tässä muutama esimerkki. Sovitut yökyläilyt perutaan, pelikone pois pitkäksi aikaa, puhelimen saldo aivan minimiin kuukaudessa, tulevista synttäri yms. lahjoista aletaan kiristää, sovitut nuoren menot, kavereiden tulemiset ja tapaamiset perutaan jne. Lista on loputon. Ja näitä rangaistuksia sitten latelee tuosta noin vain kun ovat ottaneet yhteen. Ei mitään sellaista että olisi etukäteen sovittu että siitä ja siitä tulee sitten se ja se sanktio. Vaan isä mielipuolisesti päättää mitä seuraavaksi tapahtuu!
On niin kamalaa kun isä ja lapsi huutavat niin kovaa että korviin sattuu!!! Ja sitten kun yritän jotenkin riitaa ratkaista niin isä sanoo että kun tuo ALOITTI. Pakkohan hänenkin on huutaa ja nimitellä lasta samalla mitalla. Eihän asia mene muuten perille?
Auttakaa, mitä pitäsi tehdä?! Edes perheneuvolassa käynnit eivät auttaneet :( Olen huolissani lapsestani ja siitä että mitä joku päivä voisi vielä tapahtua kun oikein ottavat yhteen....
Mutta jos isä aloittaa huutamisen taikka teini niin miten sitä voisi oppia yhtään mitään???? Eikö AIKUISEN pitäisi tajuta ettei voi vaipua murkun tasolle??????????? En minäkään joudu huutamaan lapselle pää punaisena vaikka kuinka olisi hankala tilanne päällä. Kyllä siitä puhumalla yleensä selvitään. Ilman toisen solvauksia, vitun kusipääksi haukkimista...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme poikaa ja voi tsiisus miten koville otti isan ja poikien valilla tietyssa iassa. Isa oli kova touhuamaan poikien kanssa kun olivat pienia, ja ne olivat tietysti innolla mukana kaikissa isan mieliharrastuksissa kuten kalastuksessa. Mutta sitten kun pojat, ihan normaalisti, rupesivat ottamaan etaisyytta ehka tossa 14-15-vuotiaana, ja menot kavereiden kanssa tulivat tarkeammiksi kuin ajan vietto isan kanssa. Ja tasta seurasi miehelle kunnon kriisi, jatkuvasti jaksoi mulle valittaa sita kuinka traagista on kun hanen ihanat pienet poikansa ei halua tehda hanen kanssa juttuja, ja miksi ne on muuttuneet tollasiksi.
Mina pystyin ennustamaan ensimmaisen 10 sekunnin aikana mihin heidan valinen keskustelu johtaa (ilmiriitaan ja huutamiseen). Mun mies on samanlainen kuin ap:n siina etta kun menettaa malttinsa, latelee yha pahenevia rangaistuksia. Sanoinkin joskus miehelle etta jos viiden minuutin riidassa paadytaan suurinpiirtein siihen etta han uhkaa tehda lapsensa perinnottomaksi, eiko kannattaisi vahan miettia omaa taktiikkaansa. Mutta taktiikat lentavat miehen paasta ulos siina sekunnissa kun poika vahan provosoi.
Lohdutuksena ap:lle voin kertoa etta pahin vaihe on yleensa ohi 17 tai 18 vuoteen mennessa, ja ainakin meilla pojat ei ole tuntuneet karsivan niista huutomatseista, vaan ottavat ne lahinna huumorilla eivatka mieti niita jalkeenpain (toisin kuin mina joka on pahalla mielella ja huonolla tuulella pitkaan).
Ei meillä huudeta. Tapellakkin osataan ihan normaaliäänellä. Joskus paiskotaan ovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin tietää onko kyseessä isän ja pojan huudot. Itse nimittäin joudun just tuohon kierteeseen tytön kanssa.
Jäi traumat siitä huudosta ja vaikea suhde häneen vielä nytkin, ikää mulla 34-v. En oikeastaan siedä häntä silmissäni. Sitäkö miehesi haluaa? Omille lapsilleni ei huudeta.
Muistutahan miestäsi, että huutaminen on henkistä väkivaltaa. Ehkä hänellä on jonkinasteinen kehitysvamma, kuten as?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo huutaminen kertoo siitä, että muuta keinoja ei ole hallussa. Eihän aikuisetkaan työpaikoilla setvi välejään karjumalla, miksi lasten kanssa pitäisi?
Toi paheneva rangaistusten kierre vaan lisää uhmaa. Mies kaivaa itseään tiukemmin kuoppaan vaan tuolla.
Mä kyllä ajattelisin niin, että puhut miehen kanssa, että seuraavan kerran kun menee kohtuuttomuuksiin rangaistuksissa, niin sinä asetut lapsen puolelle.
Se on huono merkki vanhemmuudesta jos aikuiset eivät pidä yhtä. Mutta vielä pahempaa on, että lasta kohtuuttomasti rangaistaan eikä tarjota keinoja pärjätä elämässä.
Perheen ainoana naisena minun on välillä vaikeaa käsittää näitä poikien ja miesten kriisejä..!
Joskus olen aivan ymmälläni siitä, MILLAISISTA aiheista meillä riidellään. Itse en hiiltyisi esim. jostain TV ruudun pienestä naarmusta ollenkaan...Sen sijaan mieheni raivoaa siitä teinille kuin uhmaikäinen lapsi...
Mulla on kolme poikaa ja voi tsiisus miten koville otti isan ja poikien valilla tietyssa iassa. Isa oli kova touhuamaan poikien kanssa kun olivat pienia, ja ne olivat tietysti innolla mukana kaikissa isan mieliharrastuksissa kuten kalastuksessa. Mutta sitten kun pojat, ihan normaalisti, rupesivat ottamaan etaisyytta ehka tossa 14-15-vuotiaana, ja menot kavereiden kanssa tulivat tarkeammiksi kuin ajan vietto isan kanssa. Ja tasta seurasi miehelle kunnon kriisi, jatkuvasti jaksoi mulle valittaa sita kuinka traagista on kun hanen ihanat pienet poikansa ei halua tehda hanen kanssa juttuja, ja miksi ne on muuttuneet tollasiksi.
Mina pystyin ennustamaan ensimmaisen 10 sekunnin aikana mihin heidan valinen keskustelu johtaa (ilmiriitaan ja huutamiseen). Mun mies on samanlainen kuin ap:n siina etta kun menettaa malttinsa, latelee yha pahenevia rangaistuksia. Sanoinkin joskus miehelle etta jos viiden minuutin riidassa paadytaan suurinpiirtein siihen etta han uhkaa tehda lapsensa perinnottomaksi, eiko kannattaisi vahan miettia omaa taktiikkaansa. Mutta taktiikat lentavat miehen paasta ulos siina sekunnissa kun poika vahan provosoi.
Lohdutuksena ap:lle voin kertoa etta pahin vaihe on yleensa ohi 17 tai 18 vuoteen mennessa, ja ainakin meilla pojat ei ole tuntuneet karsivan niista huutomatseista, vaan ottavat ne lahinna huumorilla eivatka mieti niita jalkeenpain (toisin kuin mina joka on pahalla mielella ja huonolla tuulella pitkaan).
Huuto voi tosiaan alkaa melko pienistäkin asioista. Jos lapsi on vaikka jättänyt vaatteensa väärään paikkaan, voiveitsen töhnäisenä tiskialtaaseen, pyytänyt kaverin jotenkin väärään aikaan isän mielestä, jos on syöty liikaa ruokaa kaapista jne. Ja silloin isä pimahtaa ja sen jälkeen poika ja sitten onkin jo täysi huuto päällä. Tai sitten lapsi tulee kiukkuisena ja nälkäisenä kotiin ja alkaa heti jo ovella marmattamaan jostain niin isä lähtee siihen mukaan ja siitä alkaakin jo huuto. Taikka lapsi on puhunut puheaikansa täyteen ja alkaa siitä rähistä niin johan isä suuttuu ja taas huudetaan. Siis näitä aiheita riittää, mistä ja milloin vain. Ihan sama onko yö vaiko päivä. Mietin että eihän tässä ole vielä edes mitään vaikeita asioita taikka ongelmia lapsen kanssa. Teini voisi jo tehdä vaikka mitä, tupakoida, ryypiskellä, kuljeksia ties missä jne. Mitä sitten kun aloittaa tekemään oikeasti juttuja joista pitäisi rangaista jollain tavoin???
Te joilla on samanlaista, miten jaksatte? Poistutteko paikanpäältä, tukitteko korvanne vai mitä? Entä jos perheessä on muitakin lapsia. Eikö tämmöinen ole heillekkin tosi rankkaa? Hyvä esimerkki miten asiat hoidetaan?
ap
huutokuoroon ja mies marmattaakin minulle aina siita etta olen 'poikien puolella'. No niin olenkin, koska minun mielestani aikuisen pitaa pysya aikuisena, ja sitapaitsi han antaa lapsilleen sen riitelyn mallin. Usein poistun paikalta, joskus olen ruokapoydastakin ottanut lautaseni ja lahtenyt toiseen huoneeseen syomaan koska minua loukkaa se etta jos olen nahnyt vaivaa ruuanlaitossa, toiset ei kunnioita sita sen vertaa etta soisivat edes sovussa. Eihan siina kiukkuisena riidellessa edes huomaa mita suuhunsa mattaa.
Mutta ap, kylla mun mielesta sun kannattaa pistaa miehelle kova kovaa vastaan noista 'turhista' riidoista. Eihan se ole nuorelle reilua jos hanelle huudetaan jostain likaisesta astiasta tai siita etta on pyytanyt kaverin kotiin eika se sovikkaan isalle. Samoin nimittelysta, vaikka poika huutaakin takaisin nyt niin nimittelyt jaa kylla kaivertamaan omanarvontuntoa lopuksi ikaa. Voi olla ettei onnistu mutta suostuisiko miehesi lukemaan jonkun teini-ikaiseten kasvatusta kasittelevan kirjan? Miehethan on tunnetusti sellaisia etta oman vaimon sanomisia ei uskota, mutta ehka jos viesti tulee 'asiantuntijalta' niin ehka han vahan rupeaisi miettimaan.
Olisiko mahdoton ajatus odottaa teiniltä sitä, että hän oppisi käsittelemään muita ihmisiä, esim. isäänsä. Minä nimittäin uskon, että hän kykenee siihen, jos vain haluaa.
Just joo. Vanhemman tehtävä on olla esimerkki lapselle. Teinikin kaipaa usein huudollaan sitä, että vanhempi osoittaisi ehdotonta rakkautta. Sanotaan, että murrosikä on toinen uhmakausi siinä mielessä, että nuori testaa välitetäänkö hänestä sellaisenaan, temppuineen. Oletko ap keskustellut miehesi kanssa? Se, että sinua ahdistaa, ei ole ainoa asia tässä, vaan juurikin tuo teinin tunne-elämän kehitys..
Nimimerkillä kokemusta on
Alue: Aihe vapaa
ei ole huutanut kenellekään vuosiin. Hänen huutamisensa meidän koko 10v avioliiton aikana voi laskea yhden käden sormilla. Itse räjähtelen joskus, mutta korkeintaan pari kertaa kuussa.