Mistä saitte varmuuden jatkaa avioliitoa tai ottaa eron?

jos teillä on lapsia, pysykää yhdessä. Kuten täällä on puhuttu, niin kandeisi tehdä niin sitäkin voi koittaa, että olet miehen kanssa ja etsit samalla muita. Hyppäät sitten uuteen suhteeseen. Niin ne miehetkin tekee.



Muista, että et tule sen nuoremmaksi. Mitä pidemään vetkutat, sen vaikeempaa suhdemarkkinoilla on. Mutta jos teillä on lapsia, niin mieti tarkkaan.

Minun tuleva exäni petti minua jo seurusteluaikana. Olin tyhmä ja menin hänen kanssaan erossa oltuamme takaisin yhteen.



Naimisissa ollessamme hän petti uudestaan, useita kertoja, vaikka väittikin toisin. Olisi halunnut voita molemmin puolin leipää. Minut, ihanan vaimon, ja jännittävät, ihailua antavat rakastajattarensa. No se ei sitten ihan sopinut minulle. Kylläkin viimeinen niitti oli vasta se, että hän rakastui toiseen naiseen ihan oikeasti.



Joten sanon kuten eka vastaajakin: jos teillä ei ole lapsia, kannattaa harkita eroa vakavasti. Itse tiedät kokonaistilanteen. Kyllä siitä pettämisestä yli pääsee, mutta onko suhde sen arvoinen - sen tiedät vain sinä itse.



Sitten taas jos teillä on lapsia ja löytyy vielä rakkautta ja halua olla yhdessä, niin itse en eroaisi. En olisi eronnut omastanikaan ilman tuota rakastumista.



*odottaa kuraa niskaan*



Ikävä juttu on se, että toistuvasti petetyksi tuleminen vaikuttaa minun kaikkiin suhteisiini. Tällä hetkellä olen todella ihanan miehen kanssa yksissä, mutta minua pelottaa että hänellä on jotain sutinaa selkäni takana. Häntä moinen epäilys rasittaa niin paljon, että tämä ihana suhde saattaa kaatua tähän. Ymmärrän sen hyvin. Muissa suhteissani en kylläkään ole epäillyt toista mistään sutinasta. Tässä vaan on ollut muutamia vaaran merkkejä, jotka ovat saaneet hälytyskelloni soimaan. V---ttaa kun menneisyyteni vainoaa minua.

Tuo lottovoittojuttu ei ole sitä että olen miehestäni taloudellisesti riippuvainekn vaan lähinnä sitä että jos ei tarvitsisi korvaa lotkauttaa rahalle rikä tarvisi odottaa että saadaan oma talo myytyä, ennenkuin voin ostaa oman kodin, vaan voisin ostaa omani kuin luettelosta, lähtisin heti.



Jos lähteminen olisi vaivatonta, en olisi tässä. Toki kaksi lasta pitää tässä myös, en ihan hevillä tekisi heistä viikko-viikkolapsia. Mutta yhdessä vaakakupissa on mun elämä.olen nyt 43 vuotias.

oliko tämä ensimmäinen kerta kun mies petti?



Oliko kysymyksessä yhden illan juttu vai tunsiko mies naisen entuudestaan? Oliko heillä suhde pitkään?

Ja petti työkaverin kanssa 6 viikkoa. Sitten jäi kiinni ja katuu kuulemma enemmän ku mitään elämässään. Ei sen jälkeen oo käyny missään iltaisin ja on lähes malliaviomies. Mutta jotain kuoli mun sisällä...

Joka ikinen päivä toivoin, että mies kuolis, jotta ei tarttis alkaa erohommiin ja saisin leskeneläkettä.



Vihdoin havahduin, että NYT eroan, eihän se ole kuin ilmoittaa. Siihen asti olin yhdessä kaikkien muiden takia, mutta en itseni.



Rakkaus oli kuollut, eikä enää voimia/haluja sitä edes mieheni kanssa metsästää.



Ainoa mitä nykyisin kadun, on se, että en lähtenyt aikaisemmin.

Mutta jokaista voi pettää ensimmäisen kerran vain yhdesti.



Luulenpa, että selviätte tuosta yhdessä. Helppoa se ei tule olemaan, ja kyllä sinuun jää ikuiset haavat. Mutta niiden haavojen kanssa oppii elämään.



Terv. se joka vastasi kakkosena ja jota petettiin mennen tullen ja palatessa

Vai onko elämässä jotain parempaakin?

Ensimmäinen oli ajatus siitä, mitä katuisin kuolinvuoteella. Vastaus siihen tuntui selvältä - katuisin, jos jäisin miehen kanssa yhteen.



Toinen oli kokemus siitä, kun fyysisesti halusin toista ihmistä - ja tajusin, että en ollut koskaan tuntenut halua oman miehen kanssa, ja etten ollut koskaan ollut edes rakastunut häneen. Sen jälkeen en pystynyt enää seksiin miehen kanssa.



Ei silti ollut helppo päätös ja mietin sitä monta vuotta.