Joku hehkuttaa täällä von-nimeä. Mutta AATELISUUS=HÄPEÄN AIHE.

Minusta ihmiset on yksilöitä, joten jotain sukutakkoja on ihan turha kannella mukana.

Ja kenen suku on joutunut pakenemaan henkensä edestä, sen aatelisenko? Ja miksi sitä sitten pitäisi hävetä?

MInä vissiin olen "hehkuttanut" tuota sukuni muinaista von-alkuista aatelisnimeä. En ylpeile enkä häpeile, en kyllä tosin ymmärrä miksi pakeneminen automaattisesti tarkoittaisi jotain häpeällistä. Minun sukuni ei muuten tietääkseni ole paennut yhtään minnekään.

Ei hyvää päivää. Ymmärtäisin jotenkin, jos perusteena olisi se, että aatelisto on hyödyntänyt häpeilemättä proleja maailman sivu, mutta että tuo. Ap on mieleltään sairas.

Etkö ole samaa mieltä? Ja koko suku, joka on joutunut pakenemaan henkensä edestä jostakin kantaa häpeäleimaa.

Ymmärrättekö tällaista? Minä ymmärrän.

Please! Minusta on ihanaa, kun jengi nolaa itsensä av:lla! :D :D

1) ei ole tarvinnut selvitä esim. vähällä ravinnolla vaikeissa olosuhteissa

2)sisäsiittoisuus

Kyllä ne aatelissuvut ovat ainakin Suomessa "siittäneet" ihan tavallistenkin sukujen kanssa. Eikä elinoloissakaan ole ollut aina niin kehumista - osahan suomalaisista aatelissuvuista on ollut hyvinkin vähävaraisia.



Kertauksen vuoksi siis: aatelisarvoja myönnettiin Ruotsi-Suomessa siitä, että joku tila varusti sotaan ratsumiehen. Arvo, johon liittyi verovapaus, muuttui perinnölliseksi vasta muistaakseni joskus 1500-luvulla. Aatelin sisällä oli huikeita arvovalta- ja tuloeroja, eikä aatelisuus Ruotsi-Suomessa koskaan johtanut feodaalijärjestelmän kaltaiseen vallan väärinkäyttöön.