Olen niin onnellinen siitä, että olen aikuinen eikä minun tarvitse asua enään

enkä varsinkaan alkoholisti-äidin kanssa asumista kun se pimahteli vähän väliä.

minusta se olisi tosi outoa. Tuntuu, ettei olisi kasvanutkaan aikuiseksi.



Lapsena minä aina kuvittelin, että kaikilla muilla on ihanampi lapsuus, kavereita pilvinpimein ja vanhemmat antavat tehdä mitä vaan ja ruuaksi on aina karkkia ja jätskiä. Aikuisen olen huomannut että minulla on ollut pirun hyvä ja turvallinen lapsuus, rajat ja rakkautta vaikka 70-luvun vanhemmat eivät sitä varmasti koskaan ääneen sanoneet.

mun mielestä se oli ihan typerää aikaa. En voinut sietää sitä, ettei saanut päättää omista asioistaan eikä voinut vaikuttaa paljon moneenkaan asiaan.



Nyt on niin paljon paremmin, kun on omat rahat, oma tupa ja oma lupa. Tottakai perhe täytyy ottaa huomioon, mutta noin muuten sitä on vapaa vaikuttamaan elämäänsä.



Lapsena sitä on niin aikuisten armoilla. Mä rakastan vanhempiani ja erityisesti äitiäni ja näen häntä hyvin paljon, mutta on niin paljon helpompaa kun ei tarvitse olla riippuvainen toisista.

vaikka vanhemmissani ei oout mitään selvää "vikaa". Keskiluokkainen koti jossa opetettiin käytöstavat ja kannustettiin parjäämään koulussa ja harrastuksissa ja...

Mutta jotenkin jäin silti yksin. En tuntenut kuuluvani siihen muottiin, johon minua kontrolloinnilla ja "kannustuksella" tungettiin. En saanut koskaan olla oma itseni. Nyt asun kaukana vanhemmistani ja olen yhteydessä vain harvoin. Nähdään ehkä pari kertaa vuodessa. Olen paljon onnellisempi kun saan itse määritellä miten minua huvittaa elää. Tosin mieheksi tuli valittua kontrollointia yrittävä tyyppi, mutta hänelle pärjään paremmin ;)

Elän nyt mukavaa aikaa, kun omat lapseni ovat pieniä:)

Omien lasteni myötä olen tullut huomattavasti armollisemmaksi omia vanhempiani kohtaan, ja tajunnut, että virheitä on toki tehty, mutta kaiken kaikkiaan vanhempani ovat onnistuneet kasvattamaan ihan kelpo yksilöitä meistä molemmista lapsista.

JA sitä lapsuutta en sen kummemmin kaipaa, mutta se ihana vapaus mikä silloin oli.... olihan se mukavaa aikaa.

Lapsena minä aina kuvittelin, että kaikilla muilla on ihanampi lapsuus, kavereita pilvinpimein ja vanhemmat antavat tehdä mitä vaan ja ruuaksi on aina karkkia ja jätskiä. Aikuisen olen huomannut että minulla on ollut pirun hyvä ja turvallinen lapsuus, rajat ja rakkautta vaikka 70-luvun vanhemmat eivät sitä varmasti koskaan ääneen sanoneet.