Onko kenenkään muun anoppi tällainen? Hän kehottelee minua

kouluttamaan miehestäni kunnon kotitöiden tekijän.



Anoppi on sitä mieltä, ettei hänen poikansa osaa esim. laittaa ruokaa ollenkaan. Kun olen sanonut, että kyllä xxxx osaa ruokaa laittaa, niin anoppi heittää "niin tarkoitat varmaan, että hän osaa lämmittää hernekeiton?"



Mieheni ei ole erityisen kiinnostunut ruoanlaitosta, mutta kyllä hän perusruoat tarvittaessa kokkaa ihan normaalisti. Anoppi ei usko tätä.



Minua ärsyttää ihan hirveästi, että anopin mielestä MINUN tehtäväni on opettaa mieheni tavoille. Miksi hän ei voi puhua asiasta suoraan pojalleen, jos se kerran niin hirveästi häntä vaivaa? Ja miksi hän ei itse opettanut poikaansa aikanaan?



Raivostuttavaa. En viitsi noissa tilanteissa hirveästi sanoa mitään. Saatan vain todeta, että kyllä xxxx osaa ja kyllä hän tekee. Mutta ei anoppi usko, emmekä me mielestäni ole hänelle tilivelvollisia siitä, kuka meillä imuroi, miten ja kuinka usein.



Huvittavinta on se, että käytännön tilanteissa anoppi kuitenkin saattaa tulla itse väliin. Jouluna pyysin miestäni keittämään joulupuuron sillä välin, kun minä menen lasten kanssa ulos. Mies oli hieman epävarma ja neuvoin häntä. Silloinkos anoppi syöksyi paikalle sanomaan, että kyllä hän voi sen puuron keittää.



Eli mieheni pitäisi tehdä kaikkea, mutta koska hän ei mitenkään voi osata, on naisten tehtävä kuitenkin pelastaa hänet aina pulasta...