Kyllä MINUN lapsi pärjää yksin!

että lapsen pitää osata olla yksin jo 7vuotiaasta alkaen. Mieluummin tietysti vieläkin aikaisemmin.

Ettekö tajua, että lapsi on lapsi vielä 15 vuotiaanakin? Ja se kaipaa turvaa ja huolenpitoa!!

Tuttuni, joka on 4 lapsen yh-äiti kävi tätä kysymässä enkä osannut mitään sanoa. Harkitsi jopa töiden lopettamista joka ei siis ole realistinen vaihtoehto. Miten muiden lasten kesälomat on hoidettu? Aikuisilla kun ei ole kun se 1kk lomaa.

Kotiin jäisin jos vain mitenkään voisin.

Varmaan pitää paikkansa ja saahan täältäkin usein lukea "kuinka kyllä meidän Emma ainakin pärjää tosi hyvin jo 4 h yksin iltapäivisin"! Kyllähän 7-8 -vuotiaskin on vielä pieni!!



Sitäkin ihmettelen että kun soittavat ja kyselevät välipalan tekoa yms. Eivätkö vanhemmat edes siitä huolehdi että olisi välipala valmiina jääkaapissa?



No onhan täältäkin luettu siitäkin kuinka jollain on niiiiin omatoimiset lapset että ottavat aina ja tekevät kaikki välipalansakin itse. Voi lapsiparkoja:(.

pitää köyhän käydä töissä. Tsiisus näitä idiootteja taas jälleen kerran !

että lapsen pitää osata olla yksin jo 7vuotiaasta alkaen. Mieluummin tietysti vieläkin aikaisemmin.

Ettekö tajua, että lapsi on lapsi vielä 15 vuotiaanakin? Ja se kaipaa turvaa ja huolenpitoa!!

meilläkin 7v ekaluokkalianen kärttää koko ajan, että ensi syksynä en kyllä iltapäiväkerhoon mene kun se ja se ei mene vaan saavat kaverit tehdä iltapäivät mitä haluavat... tämä 'unelma' silmissä kiiluu kovasti. Itsellä on huoli siitä, mihin lapsen saan kun ip-kerhopaikat on ensisijassa ekoille, tokaluokkalaiset saa paikkoja jos jää. Ei kykene meidän neiti olemaan 4-5 tuntia itsekseen tai vain kavereiden kanssa. Millään!

jo masennusriskin lapselle?

ja alkaa vaatia ip-kerhoa myös tokaluokkalaisille. Ehdottomasti! Kunta ei saisi laistaa tästä ja muka väittää ettei paikkoja ole. Tää on yhteiskunnallinen ongelma johon pitäisi puuttua ajoissa!

Mutta luulen, että asiat hoidettu paremmin vielä isommassa kunnassa.

Kun tyttöni on ekalla luokalla ja minä pääsin töihin toukokuun alussa, kun olin juuri valmistunut. Työ oli otettava tietysti vastaan, mutta suuri huoli oli tästä ekaluokkalaisesta ja hänen kesälomastaan. Minulla ei siis ollut yhtään lomaa ja mies yrittäjänä töissä koko päivän ja ilman lomia hänkin.

Kun järjestelin pienemmälle veljelle hoitopaikka, niin tuskastelin tätä asiaa päivähoidon vastuuhenkilölle. Hän sanoi minulle, että kunnalla on velvollisuus järjestää ainakin ekaluokkalaiselle ja mahdollisesti tokaluokkalaisellekin kesäloman ajaksi päivähoito tai ainakin puolipäivähoito.

En sitten joutunut käyttämään tätä etua, kun sain tytön hoitoon mummoille ja ystävän luokse, joka oli kotona vauvan kanssa. Mutta siis tällainen vaihtoehto on olemassa, mutta siitä ei kunnassa kauheasti huudella, koska se vain hankaloittaisi asioiden ja lomien järjestelyä.

Mutta todellinen ongelma on nimenomaan kesälomat ja se, jos ei asu mitään tukiverkostoa lähimaillakaan. Minunkin vanhemmat ovat ulkomailla ja toiset 800 km päässä. Onneksi silloin äitini tuli Suomeen "hoitamaan" tätä ekaluokkalaista.

Tuttuni, joka on 4 lapsen yh-äiti kävi tätä kysymässä enkä osannut mitään sanoa. Harkitsi jopa töiden lopettamista joka ei siis ole realistinen vaihtoehto. Miten muiden lasten kesälomat on hoidettu? Aikuisilla kun ei ole kun se 1kk lomaa.

Kun järjestelin pienemmälle veljelle hoitopaikka, niin tuskastelin tätä asiaa päivähoidon vastuuhenkilölle. Hän sanoi minulle, että kunnalla on velvollisuus järjestää ainakin ekaluokkalaiselle ja mahdollisesti tokaluokkalaisellekin kesäloman ajaksi päivähoito tai ainakin puolipäivähoito.

Oikeasti. Serkkuni joutui tilanteeseen, jossa kunta vain levitteli käsiään ja sanoi, että ei tipu hoitoa. Piste.

ja kaipaavat aikuisseuraa. Ei kuitenkaan kannata yleistää että näin olisi kaikilla: itse olin kolmannelta luokalta lähtien koulun jälkeen yksin kotona - tai siis välillä yksin, välillä kaverin kanssa mutta kummankaan vanhemmat ei olleet kotona. En ollut koskaan yksinäinen tai ahdistunut, saati pitkästynyt, tykkäsin olla ilman vanhempia ja puuhailla omiani (ei mitään pahantekoa, olin tosi kiltti lapsi). Kahtena ensimmäisenä kouluvuonna olin koululaisten päiväkodissa koulun jälkeen kunnes äiti tuli hakemaan, ei sekään huono vaihtoehto ollut.



Kannattaa siis selvittää lapsen oma mielipide, jos on yksinäinen niin yrittää järkätä jotain mutta myös muistaa että oikeasti monet lapset tykkäävät olla ilman aikuisia. Toki tässäkin pitää muistaa että on ihan eri asia olla koulun jälkeen yksin kolme tuntia kuin kuusi tuntia.

myös koululaiset pääsevät kesälomalla päiväkotiin hoitoon. Tiedän sellaisia jotka ovat siellä olleet esim. elokuussa ennen koulujen alkua! Minulle on kunnan virkamies itse sanonut että meidän kunnassa päiväkotiin pääsee vielä 10-vuotiaaksi saakka päiväkotiin kesälomalla! Tosi hyvä juttu, tosin en usko että moni hyödyntää, koska täälläpäin monet vanhemmat ovat yrittäjiä ja pyörivät paljon kotona kesäaikaan.

j Ei kuitenkaan kannata yleistää että näin olisi kaikilla: itse olin kolmannelta luokalta lähtien koulun jälkeen yksin kotona - tai siis välillä yksin, välillä kaverin kanssa mutta kummankaan vanhemmat ei olleet kotona. En ollut koskaan yksinäinen tai ahdistunut, saati pitkästynyt, tykkäsin olla ilman vanhempia ja puuhailla omiani (ei mitään pahantekoa, olin tosi kiltti lapsi). .

Eli kun SINÄ pärjäsit, niin kaikki pärjää??

Ja joo, kyllähän lapset pärjää ja sopeutuu kun on PAKKO! Myös katulapset Pietarissa!

Haloo vaan itsellesi!

Tarkoitin sitä, että kyllä se 15v vielä tarvitsee aikuista. Ei sitä voi jättää yksin kotiin joka viikonlopuksi, kun vanhemmat menee bilettämään!

Ja pahimmillaan jätetään vielä pienet sisarukset hoidettaviksi.

Tai jätetään 15v yksin viikoksi, kun isi ja äiti lähtee lomalle = laatuaikaa kaksin.

Juu, kyllä se meidän Pekka pärjää!

Tuttuni, joka on 4 lapsen yh-äiti kävi tätä kysymässä enkä osannut mitään sanoa. Harkitsi jopa töiden lopettamista joka ei siis ole realistinen vaihtoehto. Miten muiden lasten kesälomat on hoidettu? Aikuisilla kun ei ole kun se 1kk lomaa.

kysyä päiväleireistä. Ainakin Vantaalla järjestetään kaupungin ja yksityisten seurojen ja järjestöjen toimesta kaikenlaisia päiväleirejä.

Eli päiväleirit ovat arkisin yleensä klo 9 alkaen ja kestävät klo 15 tmv.

Ja kohta pitäisi koulun kautta tulla esitteet kesätoiminnasta koululaisille.

Tuon jälkeen sanoin että *jos* lapsi pärjää niin voi olla yksin, mutta jos *ei* pärjää vaan pelkää tms. pitää keksiä joku keino ettei tarvitse olla yksin! Kuinka rautalangasta pitää vääntää että tajuaisit?

Eli kun SINÄ pärjäsit, niin kaikki pärjää??

Ja joo, kyllähän lapset pärjää ja sopeutuu kun on PAKKO! Myös katulapset Pietarissa!

Kun olin ala-asteella meillä oli perheessämme todella erikoinen tilanne.



Tätini oli päättänyt eronsa jälkeen muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen lähemmäs sukuaan nuorimman tyttärensä kanssa. Hänen suunnitelmansa oli, että hän löytää töitä enintään kuukaudessa (hänelle kelpaa mikä tahansa ja on valmis luopumaan entisestä elintasostaan) ja tyttärensä asuu meillä sen aikaa, koska kouluvuosi oli alkamassa ja näin tytär pääsee aloittamaan uudessa koulussa heti alusta. Muuttavat sitten molemmat yhdessä vuokra-asuntoon, kun jokin työ järjestyy.



Serkkuni asui meillä puoli vuotta. Jaoimme hänen kanssaan yhteisen pienen huoneen, vanhempani nukkuivat olohuoneessa. Useimpina viikonloppuina serkkuni kävi tapaamassa äitiään ja isompia sisaruksiaan entisellä paikkakunnalla. Emme saaneet mitään rahallista korvausta serkkuni ylläpidosta. Joskus tätini maksoi takaisin liikuntavarusteita, joita vanhempani opettajan pyynnöstä hankkivat serkulleni. silti tätini esim valitti, että lapsensa on entisestään lihonut meillä ollessaan, koska ruoka on niin huonolaatuista ja rasvaista. Todellisuudessa tyttö söi meillä ollessaan suruunsa.



Puolessa vuodessa ei tapahtunut mitään, joten äitini päätti, että hän ei voi enää mahdollistaa tällaista serkkuni vuoksi. Äitini ajatteli, että jos hän ei enää suostu huoltamaan serkkuani, tätini viimeinkin ottaa jonkun työn vastaan kotipaikkakunnaltamme tai serkkuni muuttaa hänen luokseen entiselle paikkakunnalleen ja jatkaa entisellä luokallaan.



Väärin arvattu! Tätini vuokrasi kaupungilta pienen yksiön kotipaikkakunnaltamme ja tuolloin 10-vuotias serkkuni asui siellä YKSIN puoli vuotta! Hänellä oli tili lähimpään kauppaan, josta hankki ruoat, pesi vaatteet pesutuvassa ja oli kaikki illat täysin yksin, kissa seuranaan. Viikonloppuisin tätini kävi huoltamassa lastaan.



Vieläkin ihmettelen, miksei kukaan ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Ei vanhempani, ei opettajat jotka tiesivät tilanteesta, ei kukaan.

Kun olin ala-asteella meillä oli perheessämme todella erikoinen tilanne.

Tätini oli päättänyt eronsa jälkeen muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen lähemmäs sukuaan nuorimman tyttärensä kanssa. Hänen suunnitelmansa oli, että hän löytää töitä enintään kuukaudessa (hänelle kelpaa mikä tahansa ja on valmis luopumaan entisestä elintasostaan) ja tyttärensä asuu meillä sen aikaa, koska kouluvuosi oli alkamassa ja näin tytär pääsee aloittamaan uudessa koulussa heti alusta. Muuttavat sitten molemmat yhdessä vuokra-asuntoon, kun jokin työ järjestyy.

Serkkuni asui meillä puoli vuotta. Jaoimme hänen kanssaan yhteisen pienen huoneen, vanhempani nukkuivat olohuoneessa. Useimpina viikonloppuina serkkuni kävi tapaamassa äitiään ja isompia sisaruksiaan entisellä paikkakunnalla. Emme saaneet mitään rahallista korvausta serkkuni ylläpidosta. Joskus tätini maksoi takaisin liikuntavarusteita, joita vanhempani opettajan pyynnöstä hankkivat serkulleni. silti tätini esim valitti, että lapsensa on entisestään lihonut meillä ollessaan, koska ruoka on niin huonolaatuista ja rasvaista. Todellisuudessa tyttö söi meillä ollessaan suruunsa.

Puolessa vuodessa ei tapahtunut mitään, joten äitini päätti, että hän ei voi enää mahdollistaa tällaista serkkuni vuoksi. Äitini ajatteli, että jos hän ei enää suostu huoltamaan serkkuani, tätini viimeinkin ottaa jonkun työn vastaan kotipaikkakunnaltamme tai serkkuni muuttaa hänen luokseen entiselle paikkakunnalleen ja jatkaa entisellä luokallaan.

Väärin arvattu! Tätini vuokrasi kaupungilta pienen yksiön kotipaikkakunnaltamme ja tuolloin 10-vuotias serkkuni asui siellä YKSIN puoli vuotta! Hänellä oli tili lähimpään kauppaan, josta hankki ruoat, pesi vaatteet pesutuvassa ja oli kaikki illat täysin yksin, kissa seuranaan. Viikonloppuisin tätini kävi huoltamassa lastaan.

Vieläkin ihmettelen, miksei kukaan ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Ei vanhempani, ei opettajat jotka tiesivät tilanteesta, ei kukaan.

Omasta perheestä voi aloittaa : vanhemmilla on lakisääteinen mahdollisuus lyhentää työpäiväänsä, monissa työpaikoissa on joustava työaika, jolloin toinen vanhemmista voi lähteä aamulla myöhemmin ja toinen tulla iltapäivällä aikaisemmin kotiin. Vapaa-aikansa voi käyttää ensisijaisesti oman lapsensa ja perheensä kanssa seurusteluun ja jättää ne omat menot pois, kunnes lapset ovat isompia.



Koulujen kesälomien aikana järjestävät leirejä mm. lasten leirikesä ry., järjestöt, seurat, seurakunnat ja kunnat, on myös ns. lomaperheitä joihin lapsi voi lähteä viikoksi - kahdeksi loman aikana. Lähiseudun nuorista, työttömistä ja eläkeläisistä voisi löytyä henkilöitä, jotka pitäisivät mielellään seuraa koululaiselle tai useammallekin pientä korvausta vastaan niin kouluaikana kuin lomillakin.

Kun olin ala-asteella meillä oli perheessämme todella erikoinen tilanne.

Tätini oli päättänyt eronsa jälkeen muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen lähemmäs sukuaan nuorimman tyttärensä kanssa. Hänen suunnitelmansa oli, että hän löytää töitä enintään kuukaudessa (hänelle kelpaa mikä tahansa ja on valmis luopumaan entisestä elintasostaan) ja tyttärensä asuu meillä sen aikaa, koska kouluvuosi oli alkamassa ja näin tytär pääsee aloittamaan uudessa koulussa heti alusta. Muuttavat sitten molemmat yhdessä vuokra-asuntoon, kun jokin työ järjestyy.

Serkkuni asui meillä puoli vuotta. Jaoimme hänen kanssaan yhteisen pienen huoneen, vanhempani nukkuivat olohuoneessa. Useimpina viikonloppuina serkkuni kävi tapaamassa äitiään ja isompia sisaruksiaan entisellä paikkakunnalla. Emme saaneet mitään rahallista korvausta serkkuni ylläpidosta. Joskus tätini maksoi takaisin liikuntavarusteita, joita vanhempani opettajan pyynnöstä hankkivat serkulleni. silti tätini esim valitti, että lapsensa on entisestään lihonut meillä ollessaan, koska ruoka on niin huonolaatuista ja rasvaista. Todellisuudessa tyttö söi meillä ollessaan suruunsa.

Puolessa vuodessa ei tapahtunut mitään, joten äitini päätti, että hän ei voi enää mahdollistaa tällaista serkkuni vuoksi. Äitini ajatteli, että jos hän ei enää suostu huoltamaan serkkuani, tätini viimeinkin ottaa jonkun työn vastaan kotipaikkakunnaltamme tai serkkuni muuttaa hänen luokseen entiselle paikkakunnalleen ja jatkaa entisellä luokallaan.

Väärin arvattu! Tätini vuokrasi kaupungilta pienen yksiön kotipaikkakunnaltamme ja tuolloin 10-vuotias serkkuni asui siellä YKSIN puoli vuotta! Hänellä oli tili lähimpään kauppaan, josta hankki ruoat, pesi vaatteet pesutuvassa ja oli kaikki illat täysin yksin, kissa seuranaan. Viikonloppuisin tätini kävi huoltamassa lastaan.

Vieläkin ihmettelen, miksei kukaan ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Ei vanhempani, ei opettajat jotka tiesivät tilanteesta, ei kukaan.