Olenko sairas? Haluan lapsia, mutta ajatus raskaudesta, synnytyksestä ja vartalon muutoksista on vastenmielinen!
Enkä ole enää edes mikään teini, kohta 27 -vuotias.
Pelkään että, alan inhoamaan itseäni ja muuttunutta vartaloani, jota en voi hyväksyä. Minulle tulee varmasti riippurinnat, kuten meidän suvussa käy, eikä siihen voi vaikuttaa itse ollenkaan.
Pelkään, että mieheni mielestä olen vastenmielinen, ruma ja epäseksikäs.
Pelkään, että synnytyksen jälkeen seksi ei tunnu enää miltään.
Mutta kuitenkin ennen muuta haluaisin saada oman lapsen.
Toisista naisista en ikinä ajattele näin. Näen kaikissa ihmisissä aina jotain kaunista, enkä voi sietää ihmisten haukkumista ulkonäön vuoksi.
Olenko jotenkin sairas, kun ajattelen näin? Olisiko minun syytä mennä jonnekin psykologille.
Kommentit (13)
Ja jos pahasti pelkää et pimppa menee pilalle, niin voihan sitä mennä pelkosektioon... *lynkkausketjuksi*
No mulla ainaki kävi niin, että aloin pitämään vartalostani ja arvostamaan sitä raskauden ja synnytyksen jälkeen ihan uudella tavalla. Olin ylpeä siitä, että se toimi niin upealla tavalla, että sain oman lapsen :). Imetinkin lähes vuoden ja nautin siitä, että pystyin itse tuottamaan vauvalle maailman parasta ravintoa. Tunnenkin itseni enemmän naiseksi ja seksikkäämmäksi kuin ennen lasta.
(Ja sua kuitenkin kiinnostaa, niin ei se vartalo nyt niin kauheasti muuttunut edes. Ja ne vähät muutokset ei todellakaan ole niin oleellisia, että sen takia joutuisi lapsen hankkimisesta luopumaan. Ajatusmaailma tosiaan muuttuu paljon lapsen saamisen jälkeen, ja tuo aiempi pelkkä kuoren tuijottaminen tuntuu ihan käsittämättömältä.)
Ehkä mun pitäs puhua jossakin näistä mun ajatuksista.
Uskon sen, että kun mulla olis sylissä oma pikku nyytti, en sitä pois vaihtais " parempaan kroppaan" .
En vaan haluais vielä tän ikäsenä luopua omasta vartalosta, jonka kanssa olen nyt sujut.
ethän sentään vammaudu synnytyksestä! Ei sulta varmaan amputoida jalkaa tms. Että sama kroppa se sua kantaa lapsen saanniin jälkeenkin.
nyt on 2 lasta, ylipainoa 5 kg, blondi olen edelleen-eli kasvot säilyivät...
Tarkkailin painoani ja urheilin hullun lailla. Tulin sitten vahingon kautta raskaaksi ja lapsen syntymän jälkeen olen ilmeisesti aikuistunut kun ajattelen, että nainen saa näyttää naiselta ja eletty elämä saa nakyä kropassakin.
Tämä ei tarkoita sitä, että päästäisin itseni repsahtamaan, mutta olen itselleni armollisempi ja kohtelen itseäni paremmin kun en jatkuvasti ruoski itseäni eteenpäin kohti jotain utopiaa.
joten kyllä tekisin kaiken saman uudestaan vaikka raskausajat olivat kamalia ja synnytys.
Pidät raskausaikana huolta siitä, ettei tule liikaa painoa. Harrasta liikuntaa 3-5 kertaa viikossa koko raskauden ajan.
Synnytyksen jälkeen täysimetys kuluttaa paljon kaloreita ja edesauttaa omiin mittoihin palautumista. Lisäksi liikuntaa ja vaunujen työntelyä.
Itse pelkäsin ihan samaa kuin sä, lisäksi sain kaksi lasta 1v 9kk ikäerolla. Mutta nyt, kun kuopus on 2v, olen tosi tyytyväinen vartalooni. Painan saman, kuin ennen raskauksia. Rinnat eivät roiku. (Imetin molempia vuoden) Harrastan liikuntaa ja pidän ulkonäöstä edelleen hyvää huolta.
Sinultakin se onnistuu.
Mulla ei tullut edes raskausarpia. Kuorin ihon raskausaikana pari kertaa viikossa, myös masun : ) Ja rasvasin masun aina suihkun jälkeen. Body shopista saat hyvää voidetta.
Sitäpaitsi voit rupsahtaa muutenkin. Tai esimerkiksi vaikka loukkaantua niin, että vartalosi menee muuten " pilalle" .
Tai voit onnitella itseäsi kurttuisena 90-vuotiaana, että olipa hyvä, että jätin lapset tekemättä, niin on vain 130 ryppyä ja kurttua 150 sijasta!
Ei se nyt niin yksinkertaista ole kuin muutama edellä maininnut antoi olettaa! :D
Ei ole ollenkaan selvää kuinka kukakin milläkin perintötekijöillä säilyy ja raskauttakin vaikeaa ennustaa onko mahdollista huoltaa itseään.
Kyllä se ensimäisenä on hyväksyttävä se tosiasia että vartalo saattaa muuttua lapsen myötä... Muutoksesta voi oikealla asenteella olla jopa onnellinen.
No eiköhän noi sun " pelot" kerro vaan siitä millasena koet naiseuden/äitiyden? Ja miten niin et ajattele niin toisista??? Jos sanon että olen kahden leikki-ikäsen äiti, niin mitä ajattelet minusta? Minä en ainakaan pysty kuvitteleen millanen henkilö ruudun toisella puolen kirjottaa VAAN sillä perusteella! Ymmärrätkö pointin? Lokeroit ihmiset.
Itse olen timmimmässä kunnossa NYT liki 3 kymppiä, kuin 23- vuotiaana, ennen lapsiani.. Pimppaakin voi jumpata, ookko kuullu?
Jos sun mielestä " miehesi ei enää rakasta/halua sinua" niin saisit keskustella asiasta HÄNEN kanssaan; ei psykologin tms. kanssa. Jos sun luotto toiseen on noin alhainen niin ei voi kun syvään huokasta. Ehkä pelkkä keskustelu miehesi kanssa voi avata sulle jotain ihan uusia ovia? Lasta ei sitä ennen kannata hankkia!
Molemmat muksut imetin 12 ja 10 kk asti. Rinnat eivät ole pilalla, ja kuppikoko on nyt 2 vuotta imetyksen loputtua lähes ennallaan. Nännit vaan jäivät tupla-isoiksi.
Tanssi on hyvää liikuntaa myös ja auttaa sitä vatsan seutua palautuu. Lantionpohjaa olen jumpannut melko nuoresta geishakuulia käyttäen, joten pimpsalihakset vaan vahvistuvat. Kaiken-kaikkiaan olo ja kroppa on mielestäni naisellisempi+ parempi äitinä.
n.30v.
Ja kärsin pitkään tosta, raskausaikana, ja sitten lapsen synnyttyä.
Toista lasta ennen laihduin itsestään, mut olihan jo " vahinko" tapahtunut, ei niin väliä. Toisen syntymästä taas itsestään palauduttuani oon oppinut hyväksymään kehoni. Eikä täs enää niin nuoriakaan olla, et toiset kaverit on ihan yhtä rupsahtaneita vaikkei lapsia olisikaan. ;)
Eikä oikeasti ole väliä jollain raskausarvilla, tai venyttyneellä vatsanahalla, tai ruttuisilla riipparinnoillakaan. Ei niitä vaatteiden läpi näe, ja toiseksi,
kun kuntosalillakin näkee näitä vartalonpalvojia, jollainen ennen olin itsekin niin jotenkin tuntuu, et on heilläkin ja omat hullut huolensa, oikeasti on hyvä, että olen vapautunut liiallisesta ulkonäköpaineestani. Vaikka olisihan se kiva saada silikonit ja vähän vaikka silmäpussit pois ja rypyt pois... ;) Mutta kun imetyksestäkin on joku aika, nin rinnatkin on taas täyttyneet, eli palautuu nekin ainakin minulla vielä kahdenkin jälkeen.
t. 30v