Onkos av-mammoilla tatuointeja tai lävistyksiä?

laulun sanoja.... Ainut tatuointini... lisää mielin ottaa jahka vaan rahaa ois. ei lävistyksiä, ei edes korviksia.

6 tatuointia:molemmissa käsissä,lavassa,alaselässä,lantiossa ja nilkassa

toinen lavassa ja toinen alaselässä, timanttitribaaleja. =)

raskauden aikana luovuin lävistyskoruista. ensin lähti rengas klitoriksen hupusta kun se alkoi tuntua epämiellyttävältä limakalvojen kenkkuillessa. sitten otin nänneistä tapit pois kun alkoi vuotamaan maitoa, joka kertyi niihin koruihin happanemaan. synnytyssaliin lähtiessä käskettiin ottamaan viimeinenkin koru ( ns. christina) pois, mutta ihmeiden ihme! eilen koklasin sitä takaisin ja se meni. jee.

Mulla on käsivarressa Disneyn Bambi-sarjasta tuttu Rumpali-kani joka naureskelee selällään maaten, Rinnassa pari delfiiniä jotka tekee sydämen ja niskassa pienen pieni tribali.



Ja terkkuja tutuille! ;o)

olkapäässä ja siinä sit olis lasten nimet... mut en oo mistään löytäny mitään valmista kuvaa

kuvan voi piirtää itsekin. suositeltavaakin ettei tuu tusinatatskaa...

Korviksien lisäksi lävärit navassa, ja klitanhupussa. Myös molemmissa sisähäpyhuulissa on venytetyt reiät. Pidän niissä harvoin koruja. pelkästään sellaset muovipampulat on estämässä reikien umpeutumista.

Synnytyksissä olen ottanut kaikki pois.

Kaikki oli itsetehtyjä, muttei enää käytössä mikään.

Nännissä, navassa ja kulmassa.

Nilkkaan sattu jumalattomasti! Lävistyksiä ei oo, korvistakin on jo umpeutunu.

tatskat on sellaisilla kohdilla, etteivät ne helposti näy. Jos joku on kaduttanut, niin se ettei kuvat ole näkyvämmällä paikalla!!!

Mutta ei ole kaduttanut. Enkä mielellään peittele sitä. Tosin pitkähihainen paita sen peittää automaattisesti, joten... On nätti ja minulle tärkeä lause kaunokirjoituksella käsivarressa.... mitä sitä peittelemään?

Tatuointeja kädessä tribaali ja yläselässä sarjakuvahahmo. En mut paljasta mikä, ettei joku tunnista :)

Minä suunnittelin kuvan erään ihan toiseen tarkoitukseen piirretyn kuvan pohjalta. Tatuoijan ehdotuksesta vähän venytettiin vielä tiettyjä kohtia ettei väri leviäisi.

Ei kaduta.

Ja naurettavaa jotenkin ajatella että mummona harmittaisi. Jos (kun) nautin tatuoinneistani 40 vuotta, niin eipä muutamien vuosien ryppyisyys paljoa huoleta.

Ja tosiaankin tulevaisuudessa tatuoidut mummot (ja vaarit) tuskin ovat kovinkaan harvinainen näky, joten ainakin on kanssakärsijöitä :D

Mä teidän kokemuksesta, että tämä polte ei häviä ennen kuin se on mun nahassa!

ei ole kaduttanut yksinään tatuointi ja himoitsen vaan lisää.

Yhden olen itse suunnistellut, loput on arkistosta.