Kun kotiuduitte laitokselta lapsen syntyman jalkeen, oliko teilla " rauhoitettua" aikaa muutama paiva ennen kuin otitte ketaan vieraita vastaan?

olisin halunnut olla pari päivää rauhassa koko suurperheen voimin, enkä heti olisi jaksanut alkaa passaamaan kahvivieraita joka päivä. Hassua muuten tulla suurperheen kuopusta katsomaan, kutsumatta, ilman tuomisia ja odottaa sitten minulta pullaa, kahvia ja vielä juttuseuraakin.

Pakon edessä, kun kaikki sukulaiset asuvat niin kaukana ja kaverit eivät " kehdanneet" änkeä heti kylään, vaikka sanoin kyllä, että voi tulla.

sisareni saatika muu suku tulivat vasta 3-4 viikon päästä. Itse halusimme olla vain oman perheen kanssa.

Vieraita hyppäsi jatkuvasti, mies ryyppäsi ja anoppi vittuili, imetys ei onnistunut ja rahat oli loppu.

Ystäviä ja sukulaisia kävi laitoksella ja kotona heti kotiutumista seuraavina päivinä.

Itse olen tykännyt siitä. Olen ollut molempien synnytysten jälkeen hyvässä kunnossa ja koska vauva nukkuu koko ajan, käy aika helposti pitkäksi.

Kaipaan muutenkin ihmisiä ympärilleni.

Ei kylläkään kysynyt tarvitaanko apua ja minkäköhänlaista (anoppihan tietää niin mitä sitä kysyä)..



Ensi kerralla anoppi saa hoitaa niin maanmainion tyttärensä kakaraa, kun meille tulee vauva. Ei tarvitse tulla eteistä pidemmällä jos on naama taas pitkänä

Vieraita ei tullut kotiinkaan, kun toivoin että saisin synnytyssairaalassa levätä ilman vierailuja. Eivät sitten tulleet kotiinkaan.

Me ollaan vaan kotona, eikä meillä käy vieraat. Mun mielestä ei voi vierailla olla niin kiire, etteivät sitä kahta viikkoa voi odottaa. Mummut ja ukit kyllä kävivät tapaamassa vauvaa tämän kahden viikon aikana - sairaalassa kerran ja kotona kerran. Vierailut olivat lyhyitä.

mikäli " tunkeilijat" eivät ilman sanomista ymmärtäisi, että haluamme tässä nyt olla rauhassa perheen kesken, ja totutella tilanteeseen ilman ylimääräistä häsläämistä ympärillä. Mulle on nykyään loppujen lopuksi ihan se ja sama mitä musta ajatellaan, kun kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää (ja varsinkaan naispuoleisia henkilöitä)!



Tosin kyllä lähipiirimme on sen verran fiksua, että luulisin heidän tajuavan olla hienotunteisia...

Päätimme jo odotusaikana että meille ei tule kukaan kahteen viikkoon kun lapsi on syntynyt. Raskausaikana ajattelin onko moinen tarpeen mutta jälkikäteen olen kiitellyt itseäni että tajusin olla niin järkevä! Oli hyvä rauhoittua lapsen kanssa kotiin, omiin oloihin, oman perheen kanssa, ilman että olisi anopit sun muuta hössöttämässä tai jakelemassa neuvoja. Se aika on ihanana muistoissani ja oli todella tarpeen, olne ylpeä oikeasta päätöksestämme.



Olisi tietysti ihanaa esitellä vauvaa heti kaikille ja tokihan sukulaiset ym. haluaisivat nhdä hänet pian, mutta lapsi on vastasyntynyt ja pieni ja ihana kaksiviikkoisenakin ei ainoastaan heti kotiuduttuaan.



Ihmiset ovat erilaisia, toisista on ihanaa näytellä heti vauvaa, mutta meille tämmöinen rauhoittuminen oli kuitenkin tarpeen, arvokasta ja hyväksi. Kyseessähän on MEIDÄN uusi perhe, meidän lapsi, meidän vauva, ME olemme tärkeitä, ei se kuinka moni naapuri tulee kotiutumispäivänä ihastelemaan tai kuinka monelle ihmiselle ehdin vuorokauden sisällä tiedottamaan vauvan syntymästä.



Aijomme toimia samoin myös toisen lapsemme kanssa, niin arvokkaaksi tämä perheen yhteinen aika meillä koettiin. Minulla ei suoraan sanoen ole edes mikään kiire soitella sukua tai ystäviä läpi kun vauva on syntynyt ja ilmoitella mittoja ja synnytyksen kestoa, mieluummin olisin vaikka viikon ilman puhelimia, en kiirehtisi kertomaan kellekään, oltaisiin vain yhdessä, meidän perhe! Kyllä ne muut ehtii nähdä ja ihastella vauvan myöhemminkin.



Haluan siis ajatella, että mikä oikeasti on tässä hommassa tärkeää, mistä tässä ihan oikeasti on kyse: meidän perheestä, meidän täydellisestä ihanasta lapsesta. Kelle se olisi yhtä tärkeää kuin minulle ja miehelleni ja vauvan sisaruksille? Ei kenellekään, ei edes mummoilla ja mammoille! Js on mahdollisuus rauhoittua, miksei sitä tekisi?

Olen niin sosiaalinen ihminen, etten kestäisi olla vaikka viikkoa " vain oman perheen kanssa" . :) Näin me ihmiset olemme erilaisia!

meille pari päivää esikoisen syntymän jälkeen... Ihan ok kun teki ruokaa ja siivosi sekä ulkoilutti koiraa. Aluksi vähän pelotti miten onnistuu mut hyvin meni.

Kaks viikkoa ramppasi vieraita melkein joka päivä. Joskus se oli mukavaa mutta kyllä se alkoi ärsyttämään kun jotkut eivät voineet sitten millään lähteä kotia vaikka miten vihjaisi. Siskoni kävi joka päivä ja ihmetteli kuinka kauheata on kun meillä on jatkuvasti vieraita. Sille piti kyllä sitten sanoa että hänkin on vieras siinä missä muutkin.

Rakastan heitä yli kaiken, mutta kaipaan myös muita ihmisiä.

Meillä on ainakin onnistunut hyvin perhe-elämään totuttelu esikoisen ja kuopuksen jälkeen, vaikka vieraita kävi melkein joka päivä ensimmäisen viikon aikana. Suurin osa vuorokaudesta ollaan kuitenkin oltu ihan oman porukan kesken.