yhden lapsen kanssa voi todellakin olla hankalaa!

itselläni 3,5v lapsi. Meillä on ihan arkielämä aika rankkaa. Lapsi on diagnosoitu adhd-tapaus. Aamu alkaa tunnin mittaisella tappelulla vaatteiden pukemisesta. Äiti saa vähän väliä nyrkistä naamaan kun lapsi pistää vastaan minkä pystyy. Kun päästään kotiovesta ulos, tenava heittäytyy rappukäytävään makaamaan ja huutaa edelleen. Pihalla ei kävele sen enempää mihinkään, vaan pitää raahata sylissä rattaille ja on muuten hankalaa saada kyytiin lasta joka potkii vastaan minkä ehtii. Kävellen ei pysty menemään mihinkään koska lapsi heittäytyy maahan jatkuvasti ja karkailee autotielle. Kaupassa repii tavarat hyllyistä ja kassajonossa potkii edessäolevan pohkeita jos sattuu ylettämään. Puhe on todella pahasti viivästynyt ja öitä ei olla heräilemättä nukuttu vielä koskaan. Vaipoissakin vielä ollaan kiinni. Älköön kukaan tulko väittämään mulle että yhden kanssa ei voi olla vaikeaa!