Galluppia puheen kehityksestä!

tyttö on nyt 1v2½kk ja muutamia sanoja on alkanut tulemaan. Nyt mieleen tulee: tyttö, äiti, isi, pappa, mummo, ei, joo. Osaa myös sanoa mitä eläimet sanoo, kun vaikka kysyy mitä haukku sanoo niin vastaa hauhau yms. Kaikille sanoille ei tiedä merkitystä ja vaikka tietäiskin niin käyttää esim tyttö sanaa hyvin monessa paikassa. Äiti, isi, pappa ja mummo kyllä tietää ja välillä itsekseen laulelaa esim pappaa kymmeniä kertoja putkeen. =) Ollaan aina tosi innoissaan kun sanoo jonkun sanan selvästi ja on kyllä huomannut että tykätään siitä. Oppi mummo sanan tällä viikolla ja kun aina kehun ja kannustan kun sanoo niin, niin välillä tulee ihan esittelemään mitä osaa kun selkeästi tykkää kun kehutaan. =)



Näin meillä, innolla odotan lisää vaikka onhan tässä aikaa oppia



Tipy

heippa, meilla 1v 8kk vanha tytto, jolla jo paljon (yli 50) sanaa ja ekat sanat tuli 9kk vanhana. Hanen isosiskonsa 1.5v vanhana ei kuitenkaan sanonut kuin ehka 5 sanaa, ja eka sanakin tuli vasta 13kk vanhana. Eli vaihtelee tama kehityksen vauhti. Jos lapsi ymmartaa hyvin puhetta, niin kaikki on ok. Niin ainakin ne " expertit" sanovat. Lukeminen ja kaikenlainen vuorovaikutus (leikki) on hyva kielenkehitykselle (parempi kuin esim tv ja dvd:t) lukemieni tutkimusten mukaan, mutta eikohan se kielenkehitys ole kovin yksilollista eli lapset oppivat omalla aikataulullaan.

Puhe tulee aikanaan, hirveästi ei voi opettaa, toki lapselle pitää puhua ja jos kirjat kiinnostaa, niin lukea, mutta loppujen lopuksi puhe tulee kun lapsi on siihen valmis.

'

Meillä on 1v7kk poika, joka ei hirveästi puhu, mamma ja pappa, kakka, poppa, hauva, vauva, hauhau ja muutamia muita sanoja.



Tuossa iässä on tärkeintä, että ymmärtää puhetta

Katsotaan nyt miten käy meidän kakkosen kanssa, mutta esikoinen oppi puhumaan erittäin aikaisin eli puolitoistavuotiaana jo kolmen sanan lauseita. Olen lukenut, laulanut ja loruillut lapsille aina todella paljon eli uskoisin tämän vaikuttaneen.



Toisaalta esikolle ei ikinä osoiteltu lamppuja, kissoja tms. ja toisteltu niitä vaan sanat tulivat tosiaan arjen puheenpölinän kautta.

molemmat, esikoinen vielä aikaisemmin. Tämä todettu siis neuvolassa yms. eikä vain omin korvin. 8kk ovat molemmat osanneet sanoa ekan merkityksellisen sanansa ja esikko puhui jo vuoden vanhana selvästi kommunikoiden - meni hoitoon 1v1kk ja siellä tädit oli ihmeissään kun saattoivat jutella tytön kanssa niin paljon heti. Kuopus on ollut vähän hitaampi puheen kehityksessä mutta ympäristöään nopeampi kuitenkin.

Meillä on luettu paljon, puhuttu lapsille ihan vauvasta asti paljon (!) eli kun esikoisen kanssa olin kaksin kotona, juttelin hänelle silloinkin lähes koko ajan touhutessamme jotain. Naapurin rouva juuri totesi, että hän ei ' tajunnut' puhua esikoiselle mitään ja heillä kakkonen oppikin nopeammin puhumaan kuin esikko. Mutta tämä taitaa olla muutenkin vähän yleistä että kakkoset oppii esikkoa nopeammin puhumaan.

Mutta lapset opppii ajallaan, ei sitä hirveästi voi tai kannata kiirehtiä. Lukeminen, loruttelu, puhuminen auttavat lasta hahmottamaan kieltä, mutta yksilöllisesti tulee sit se puhuminen. EI siis kannata hätäillä.

Kaikesta ei voi kuitenkaan sanoa, että kyllä se sieltä aikanaan tulee pelkällä odottelulla. Sanoo hän, jonka esikoinen ei sanonut sanaakaan 2v-synttäreillään. Nyt kohta 5-vuotiaana on alkanut tulla sanat kunnolla konsonanttien kanssa ja silti puhe on vieläkin ulkopuoliselle tosi epäselvää. Niitä kirjaimiakin edelleen puuttuu. Aikaisemmin puhui pelkkää vokaalikieltä, täysin ilman konsonantteja. Kyllä tässä on käyty läpi aikamoinen määrä puhetreapiaa, tutkimuksia ja kuntoutusta. Nyt ollaan selvästi voiton puolella. " Vika" on sellainen joka ei ole pysyvä, mutta en tiedä oltaisko lähellekään tässä vaiheessa ilman kuntoutusta.



Kaikki on siis suhteellista. Lukeminen, loruttelu ja juttelu on pienen lapsen keino oppia puhumaan. Myös muuta sosiaalista kanssakäymistä ja kommunikointia voi vähitellen opetella. Jos kieli tuntuu kankealta, niin voi laittaa vaikka nenän alle tipan jugurttia tms. ja antaa lapsen itse nuolla sen pois siitä. Muutakin kielijumppaa voi vähitellen kokeilla. Mutta ei noin pienen kanssa ole siihen kiirettä. 2v-neuvolassa voi asiasta kysellä ja jos itsestä tuntuu selkeää viivettä olevan, niin pyytää lähete puheterapeutille (ensimmäisellä käynnillä vaan kartotetaan tilannetta ja avun tarvetta). Me saatiin lähete 2v-nevolakäynnillä ja olen ikuisesti kiitollinen siitä (ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan monet odottaa 3v saakka).



Mutta se kakka on myös jo sana ja siitä on hyvä alottaa. Äiti ja isi ei ole niitä helpoimpia sanoja sanoa, joten antakaa aikaa oppia nekin:) Kerroin vaan oman tarinan, jotta tulee muitakin näkökulmia. En kuitenkaan sen takia, että teidän pitäisi hermostua ja panikoitua asiasta. Minä en enää muista, mutta meillä taisi toinen lapsi (nyt 2v) alottaa samaan tyyliin puhumisen ja meistä se on tuntunut ihan edistykselliseltä. Nykyäänkin puhua pälpättää koko ajan, muttei siitä kauheasti välttämättä selvää saa. Silti puhe on meidän mielestä oikein hyvällä mallilla (ehkä normaalin alarajoilla).



T: Yniäinen

Nyt, 2,5-vuotiaana puhuu täysillä virkkeillä, joissa useitakin sivulauseita. Osaa käyttää taivutusmuotoja ja aikamuotoja. 1-vuotiaana sanoja oli n. 10-20, 1,5-vuotiaana puhuttiin jo 2-3 sanan lauseilla, 2-vuotiaana puhe oli jo sivulauseellista (esim. ' minä laitan tämän tänne, koska en pidä siitä' )



Poika on siis oppinut melko varhain puhumaan (pojat alkavat puhua keskimäärin myöhemmin kuin tytöt). Me ollaan kyllä vauvasta asti loruteltu, höpötelty, luettu, laulettu ja jutusteltu pojan kanssa koko ajan. Kaikki automatkatkin me vaan laulettiin. Kotona pyöri lasten karaokevideot ja kirjoja on katseltu ihan pienestä saakka. Minä uskon, että tällä on ollut suurikin vaikutus. Toistoja toistojen perään (se on lamppu, lamppu, L_A_M_P_P_U). Kun vauva oli pieni, kuljin kämpässä poika sylissä ja koko ajan selitin, mitä tein, miksi tein, mitä mikäkin oli jne. Eihän vauva sitä tietenkään ymmärtänyt, mutta muistijälki varmasti jäi aivoihin jollakin tavalla.



Onhan myös todettu, että vauva-ajan ' lepertely' edesauttaa lapsen puheenkehityksessä eli mitä enemmän ihan jo pikkuvauvalle juttelee, sen todennäköisemmin alkaa lapsi tuottaa itsekin puhetta jo melko varhaisessa vaiheessa.

Yksilöllistähän tämäkin toki on ja vaihtuluvälit ovat suuria. Itse (minä siis) aloin puhua vasta reilu 2-vuotiaana, koska olin kolmas lapsi ja sisareni minua vain 18kk vanhempi. Oletettavastikaan mulle ei siis ehditty niin paljoa leperrellä ja muhun keskittyä, koska kaksi isompaa lasta vei aikaa niin paljon. Toki perinnöllisyydelläkin on paikkansa puheen oppimisessa. Olisinkin kuvitellut, että poikani oppii myöhään puhumaan, koska itsekin opin.



sitruska ja muksut 5kk/2,5v

Puhuu tosi sujuvasti tai ainakin ymmärrettävästi.Semmosia 3-4 sanan lauseita tulee.Oikeat muodot on viel hakusessa useimmiten.Oppi useita sanoja jo vajaan vuoden ikäisenä.

Meillä luetaan ja puhutaan normaalisti normaalilla äänellä ja sanoilla.(Ei siis sössötetäniin sanotusti)Ei kuitenkaan olla varsinaisesti opetettu puhumaan.Kyllä se itse oppii..

Esikoinen ei sanonut sanaakaan 2-vuotiaana, eikä oikeastaan toistellut tavujakaan. Ymmärsi kaiken, osasi värejä ja oli muutenkin varsin fiksu tapaus -puhetta vaan ei tullut.

Reilu 2v1kk jotain " naksahti" ja ensimmäiset sanat kuultiin. Puheen oppiminen oli todella nopeaa, kuukausi tuosta, niin tuli ekat kahden sanan lauseet... 2½v oli jo samalla tasolla kuin aikaisin puhumaan oppineet. Kirjaimia tosin puuttui puheesta jokunen ja niiden takia ollaan käyty puheterapiassa.



Keskimmäinen sanoi ensimmäiset sanansa alle 1v ja 1½-vuotiaana puhui 2-4 sanan lauseita.



Kuopus sanoi ensimmäiset sanansa 1v4kk. Nyt puhuu jo paljon, mutta lähinnä yksittäisiä sanoja. Lauseita ei oikeastaan tule, joskus kaksi sanaa peräkkäin, mutta ei varsinaisia lauseita. Ja ikää on nyt 1v9kk.



Meillä on aika samanlainen kasvatus kaikille. Puhun heille paljon -vauvana selitin aina mitä olen tekemässä. Päivittäin luetaan, lauletaan ja aika usein myös lorutellaan. Tietysti esikoiselle tuli luettua vielä enemmän kuin pienemmille.