avomies ja vauva, mutta olen rakastunut toiseen.. =(
tätä on nyt jatkunut n.kuukauden verran. tapasin tämän toisen baarin jälkeen kotimatkalla ja olemme molemmat katselleet toisiamme n.3vuotta sitten jo, ja nyt ensimmäistä kertaa puhelimme. hänkin seurustelee, on seurustellut 5 vuotta ja ovat myös kihloissa. minä olen ollut n.3vuotta mieheni kanssa. olemme kaikki reilu 20v.
olen sen illal jälkeen tavannut tätä toista n.5 kertaa, myös selvinpäin olemme käyneet kahvilla jne. ja olemme hyvin tulleet juttuun. tahtoisin yrittää hänen kanssaan ja hän minun ja vauvan (reilu 8kk) mutta eniten pelottaa että miten sukulaiset suhtautuvat tähän uuteen mieheen koska tämä nykyinen on niin kiltti ja kunnollinen ja suht varakkaasta perheestä että häntä " palvotaan" .. en tiedä mitä teen, olen ihan sekaisin...
kiva että on edes joku paikka mihin saan purkaa, lukee tätä sitten kukaan tai ei =)
Kommentit (18)
todella oppia tuntemaan toista. Jos nyt teet jotain radikaaleja ratkaisuja ja toinen sitten osittautuukin ihan erilaiseksi kuin kuvittelit eikä yhteiselämä olekaan niin ruusuista, niin katumuksen tunne voi olla kamala - vauvasi isän ensimmäinen isänpäivä oli vasta.. Mieti vielä asiaa, koita nähdä nykyinen avokkisi samoin silmin kun sillon kun häneen rakastuit. Menkää vaikka yhdessä johonkin toiseen kaupunkiin, vaikka yöksi hotelliin ja sitten jotain kivaa tekemään yhdessä, esim. leffaan/jonkun teidän molempien lempibändin keikalle tms.Älä vähään aikaan pidä yhteyttä tähän uuteen ihastukseen, katso haalistuuko tunne kun olette erossa ettekä tekstaile, soittele näe ettekä mitään. Katso vielä kerran kannattaako sittenkään rikkoa teidän perhettä. Mulla on ihan henk.koht. kokemus asiasta.
kuulostaa siltä että oma miehesi on hieno mies ja hyvä isä. Mieti hetki onko näin ja jos olet sitä mieltä, miksi rikkoisit oman perheesi?
Nuorena ja vanhempanakin tulee ihastumisia, välillä jopa tämän tästä. Ne kuuluvat elämään. Voisitko olla kaveri tämän ihastumisen kanssa? Ehkä kaipaat vaan elämääsi jotain uutta ja jännittävää?
Mitäs sitten jos lähdet hätiköiden uuteen ja mies onkin jotain muuta kuin kuvittelit. Vaikka hän olisikin ok, tunteet voi taas haalistua. Kyllä se tuosta miehestäkin jotain kertoo että on valmis jättämäään puolisonsa, hän voi jättää sinut seuraavaksi...
Tunnet oman miehesi ja tiedät onko hän perustaltaan kunnollinen. Jos on, rakenna sille perustalle, satsaa nykyiseen suhteeseen ja nauti. Hyviä miehiä on todella vaikea löytää.
Lähes varmasti käy niin, että jos jätät miehesi ja lähdet uuden matkaan petyt itse, oma miehesi murtuu, sukunne ovat suunniltaan surusta, lapsesi ei saa kasvaa isänsä kanssa, uuden miehesi vaimo murtuu jne. Kaikki tämä ihastumisen takia???
Keskity omaan mieheesi, kuten edellä kirjoitettiin, ja jos puolen vuoden päästä tuntuu vielä siltä että haikailet muita, mieti asiaa uudelleen. Käy nyt vaikka juttelemassa jollekin ammatti-ihmiselle. Tee lista oman miehesi hyvistä ja huonoista puolista. Kukaan ei ole täydellinen. Myös siltä uudelta mieheltä löytyy niitä puutteita, ja kuka tietää mitä ne ovat.
Itsekin olen joskus miettinyt miksei oma mieheni ole tuollainen ja tällainen, ja joku muu on vaikuttanut juuri sellaiselta mieheltä jota haluaisin. Vähän ajan päästä olen naureskellut itselleni ja todennut miten mahtava ja ihana mies minulla jo on. Olen päättänyt että tämä on minun puolisoni, minun kumppanini ja tiedän että parempaa ei löydy, erilaisia löytyy mutta ei parempaa.
Itse teet oman ratkaisusi ja elät sen kanssa.
t. Heini
kiitos ensinnäkin näistä viesteistä mutta tarkennan vähän millainen nykyinen mieheni on.
hän aloitti työt n.vuosi sitten ja on aina väsynyt. nyttenkin nukkuu sohvalla =). ja sitten tulevaisuus, hänellä ei ole mitään säästöjä vaan kaikki raha menee sitä mukaa mitä tuleekin eli tulevaisuus ei ole ainakaan sitä kautta turvattu. meillä kahdella ei ole läheisyyttä (seksiä) lähes ollenkaan. parikin kuukautta menee ihan helposti. tuntuu vaan että hän ei edes halua minua!
ja sitten kun tapaa jonkun toisen ja hän palvoo maata allasi niin se tuntuu vaan niin hienolta että joku arvostaa vielä ja pitää nättinä.. tuntuu että omalle miehelleni olen vain se " äiti" ..
yritin pari päivää sitten puhella tämän toisen kanssa että jos ei pidettäisi yhteyttä hetkeen ja koitettaisiin mikäli tunteet haalistuvat niin hän ei millään halunnut, hän sanoi että välittää minusta ja pojasta niin paljon että ei halua edes yrittää unohtaa. ja tosiaan minusta kyllä tuntuu siltä että kaipaisin vähän jotain " jännitystä" ja uutta elämääni..
en tiedä, olen päästäni niin sekaisin mutta se on vain niin mukavaa kun olen hetken tuon toisen miehen seurassa niin olen kuin uusi ihminen, virkeä ja pirteä ja jaksan taas temmeltää 8kk ikäisen pojan perässä.
kauhea sanoa (kuulostan vanhalta) mutta olette niin nuoria. Oma mieheni rupesi " aikuistumaan" vasta pitkälle yli 30v ja vaikka jo lähempänä 40 niin yhä on jotkut jutut kovin vaikeita, kun pitää kiinni poikamiesajasta ;-)
Löytyisikö teidän neuvolan tai seurakunnan kautta perhepsykologeja joille voisitte mennä yhdessä tai erikseen miehenne kanssa juttelemaan. Se saattaisi herättää miehesi huomaamaan että sinä ja lapsi kaipaatte häntä enemmän mukaan elämäänne. Tiedän tosi monia jotka on saaneet perheterapian kautta asiat loistavaan kuntoon, ja oikeasti vaikeitakin kriisejä ratkaistua. Ei kannata antaa periksi niin helposti. Monesti mies pitää " pakottaa" terapiaan. Sinun kannattaa ainakin soittaa ja tiedustella. Uskon että siitä voi olla mieletön apu teille. Pahimmassa tapauksessa hukkaatte muutamia tunteja aikaa...
Uusi (uudehko) työ voi oikeasti väsyttää miestäsi, eikä hän vain tajua että vetäytyy liikaa syrjään sinusta. Koittakaa puhua (valitettavan usein tämä jää vähän naisen kontolle).
Jokaisesta tuntuu kivalta kun saa huomiota ja tuntee olevansa haluttu. Silti, alun tunteet arkipäiväistyy, haalistuu jne. Arki on se joka kannattelee. Jotkut ihmiset on tosi koukussa uutuudenviehätystunteeseen ja haluavat aina uutta, jännittävää jne. Eivät tajua että sitä uutta ja jännittävää voi tehdä oman puolison kanssa, eikä tarvitse etsiä aina uutta naista/miestä. Toivottavasti pystytte puhumaan miehesi kanssa siitä mitä suhteelta odotatte ja mitä voitte toisillenne antaa. Puhukaa myös seksistä. Siihenkin löytyy ammattiapua. Teillä ei edes ole pitkä aika siitä kun lapsi syntyi, jäikö siitä jotain miehellesi jota arastelee? Puhukaa...
Tällaisia pohdiskeli Heini
mutta kun en ole varma haluanko yrittää edes ymmärtää miestäni ja yrittää parantaa tätä suhdetta.. mies (poika) on aina ollut sellainen että hän ei välttämättä tarvitse seksiä ollenkaan.. =) itse tahtoisin edes pari kertaa kuussa.. ja siitäkin on puhuttu mutta ei muutosta, enkä viitsi koko ajan " painostaa" ja tyrkyttää itseäni koska sitten se on niin väkinäistä..
juuri miettisin että varmaan jos ei tätä ilopilleri poikaa olisi, emme edes olisi yhdessä! eikä hän ole kiinnostunut kokemaan mitään uutta, ainakaan minun kanssani. eihän hän edes jaksa lähteä joululahjoja katselemaan kanssani. en tiedä, pitää tosissaan pohdiskella tätä...
minulla olisi jokseenkin samanlaisia kokemuksia, olen 21v. pienen tytön äiti. en vaan tänne viitsi kirjoitella mitään, mutta olisiko sinulla sähköpostiosoitetta, johon voisin laittaa viestiä?
Terkuin Mari
Miksi kyselet täällä mielipiteitä, kun kuitenkin tunnut olevan itse sillä kannalla, että haluat erota lapsesi isästä? Tuntuu siltä, että olet asian jo päättänyt...
Typeräähän se on ehkä, että rikot perheesi kun lapsesi on vielä niin pienikin, mutta toisaalta hankalaa se olisi sittenkin, kun lapsi olisi sen ikäinen että jo ymmärtää asian.
Luulet tuntevasi sen toisen miehen nyt kuukauden jälkeen... (?) Onko se mielestäsi hänessä hyvää, että hän tällä hetkellä " pettää" kanssasi tyttöystäväänsä? Todennäköisesti tekee saman aikanaan myös sinulle. Entä kun sanoit, että mies on niin kiintynyt lapseesikin, ettei halua olla ilman häntäkään... Onko hän tavannut jo poikasikin? Ja kiintynyt häneen kuukaudessa jo niin... (?) Jos se mieskin on vasta reilu kakskymppinen, hänellä ei taida olla aavistustakaan lapsiperheen arjesta! Varmaan aika ruusunpunaisia haaveita siitä... Eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia lastasi kohtaan, jos yhteen päädytte. Silloin joudut huolehtimaan yksin lapsesta.
Kannattaisi varmaan miettiä vielä tarkkaan, mitä teet. Nyt alas sieltä pilvilinnoista!!
Vaikka tuskin sitä niin vaan ihastuu toiseen jos omaa kumppaniaan todella rakastaa...
tämä nykyajan meno enää. Asia olisi täysin eri, jos ette olisi kerinneet lasta pykäämään. Silloin totta kai pitäisi erota, koska sinähän olet koko seurustelunne ajan katsellut toista miestä, voi kuinka rehellistä miestäsi kohtaan. Ja sitten vielä kehtaat moittia häntä. Ja painopiste näkyy olevan seksissä ja rahassa, huhhuijaa.
Ja olet perinteinen esimerkki tästä " erotaan heti kun ei ole mukavaa" ihmistyypistä ja kuvittelet toisen miehen ihailun ilmeisesti kestävän ikuisesti. Mitäs kun arki astuu siihenkin kuvaan mukaan? Ai niin, mutta eihän se tietenkään astu, kun se mies on niin ihqu.
Ja jännitystä kaipaat, jännityksen aika on ennen lapsia. Kysyppä lapsoselta, kaipaako hänkin vähän jännitystä elämään vai kelpaisiko kuitenkin se tylsä oma iskä kuitenkin paremmin.
Mutta sinä olet selkeästi päätöksesi tehnyt, taisit kaivata vain tukea päätöksellesi. No sitä et saanut. Enkä lainkaan ihmettele, mikäli sukulaisesikaan eivät sitä hyväksy.
Mutta miehellesi VARMASTI on parempi, mikäli hänet jätät, löytää hänkin ehkä naisen, joka arvostaa häntä eikä haikaile alusta asti jonkun toisen perään. Sinä taas saat miehen, joka on valmis pettämään ja vehkeilemään oman naisen selän takana, mutta sehän teillä onkin yhteistä. Mutta lasta tässä taas kovasti käy sääliksi.
osassa eroissa lähtijäosapuoli on juuri nainen. Naiset voisivat hetken miettiä, kun kumppaninsa kanssa elämä menee niitä rauhallisia polkuja ja alkaa kyllästyttämään, että olisiko sitä itse valmis eroamaan ja näkemään lastaan vain joka toinen viikonloppu? Aivan kuten etäisät! Kunnon bioisiä on tämä maa pullollaan (unohdetaan nyt ne krooniset pettäjät,juopot ja hakkaajat) ja aina isät ovat erossa altavastaajina. Tunteet ja niiden heilahtelut eivät saisi tuosta vain rikkoa perhettä, vaan perhe ja suhde tarvitsee työtä. Helppoa pitkissä suhteissa ei varmasti aina ole. Ehjä perhe on kuitenkin lapsen etu. Uusperheistäkin kuitenkin 75% päättyy eroon.
Vanha tuttuvani eronnut ja uusperheen perustanut nainen aikoinaan sanoi, että muista, ettei toisen miehen lapset sitten ikinä kuin omia uudelle kumppanille! Eli, jos uusi tuttavasi on tuntenut sinut kuukauden ja väittää lastasi itselleen jo läheiseksi, suhtautuisin asiaan varsin varautuneeksi.
painovirhe eli.. toisen miehen lapset eivät ikinä ole kuin omia lapsia uudelle kumppanille.
niin kannattaa muistaa, että lapsi kärsii! Vaihtoehdot ovat siis: joko itse elät laimenneessa suhteessa tai aiheutat rakkaimmallesi eli omalle lapsellesi kärsimystä. Kumman haluat valita? Oletko varma, ettei suhde nykyisen miehen kanssa tule koskaan toimimaan? Kolme vuotta yhdessä on sen verran, että ns. symbioosivaihe on eletty ja tunteet kadonneet arjen melskeeseen. Siinä vaiheessa on helpompi tehdä ratkaisu lähteä. Mutta koskaan ei tiedä, mitä saisi, jos jäisi suhteeseen oman lapsen isän kanssa ja hakisi vaikka ulkopuolista apua. Voisiko tulevaisuudessa siintää onnellinen ydinperhe? Voisiko miehen seksuaaliseen haluttomuuteen löytyä lääketieteellinen syy? Voisiko jatkuva väsymys ja haluttomuus viitata hänen kohdalla masennukseen? Vaistoaako miehesi, että sinulla on toinen ihastus ja se tekee hänet entistäkin haluttomammaksi? Kysymyksiä on lukuisia, minusta ne kannattaisi selvittää ennen kuin tekee ratkaisun erosta.
Uskonpa, että lapsesi isä on pojallesi juuri se miehen malli jota hän tarvitsee ja jonka poikasi valitsisi äitinsä asuinkumppaniksi. Jos pojaltasi kysyttäisiin...
Itse kuulun varmaan samaan ikäluokkaan, ehkä hiukan vanhempi, mutta jutuistasi vain niin paistaa läpi " epäkypsä äidiksi" - olemus. Kypsää äitiä ei kiinnosta toisen miehen lepurtelut; nätti ja mukava jne. ÄH ÄH ÄH, NIIN VANHA KEKSINTÖ!!!!
Meillä myös lapsi ja toinen tulossa. Tunnistin juuri oman mieheni sinun selostuksistasi, mutta siltin hän on minun oma rakas aviomieheni ketä en vaihtaisi mihinkään.
Epäkypsyyttä minusta myös paistoi kommetista en ole varma haluanko edes yrittää. HEY, COME ON!!! Olette olleet yhdessä...ööö kolme vai neljä vuotta. Ja lapsi!! Jos et edes sen pikkusen lapsen takia ole valmis yrittämään noita vuosia enempää, niin ihmettelen miksi lapsi on ikinä saatettu edes maailmaan. Et halua yrittää miehesi kanssa, koska olet jo päätöksesi tehnyt ja nyt haet siihen VAIN tukea täältä. Voin 100% varmuudella kertoa että ennen kuin se toinen mies on KAAAAUUUKKKKAAANNNAAAA elämästäsi, et tule näkemään omassa miehessäsi yhtään mitään hyvää!! Vaan kaikki pienetkin asiat tulee ärsyttämään sinua. MIKSI? Siksi kun olet ihastunut toiseen mieheen (JA HUOM IHASTUNUT), niin vertaat häntä koko ajan omaan mieheesi. Ihastus tekee sokeaksi.
Toivottavasti näinä joulun pyhinä huomaat perheen tärkeyden ja annat sekä miehellesi että perheellesi maailman parhaimman joululahjan ja muutut itse.
En voi sanoa, että vanhemman, mutta voin sanoa että viisaamman neuvo: Kasva aikuiseksi!!!
yhteinen salaisuus osa 2 ja päättele siitä mitä voi seurata.
haluatko hetken huumaa vai isää lapselle. haluatko tehdä lapsenne isästä viikonloppu isän. Onko se oikein lastasi kohden? ajatteleko vain omaa parastasi ja omaa hetken huumaa ja jännitystä. Mieti näitä kysymyksiä. Vaimoni on toiminut sinun tavalla.
Ajattelehan nyt hieman lastasi. Jos mies makaa sohvalla ja humputtelee rahansa, niin se ei ole todellakaan syy jättää häntä. Keskustelkaa asiasta ja käykää vaikka terapeutilla. Olet saattanut lapsen tähän maailmaan ja kaikki psykologit tietävät, että lapsen elämän peruspilari on vanhempien parisuhde. Näen työssäni saman asian; avioerolasten suurin toive vielä murrosiässäkin on saada vanhemmat takaisin yhteen. Monesti he inhoavat äiti- ja isäpuoliaan. Tämä on karu totuus, jolta moni haluaa tietoisesti sulkea silmänsä ja korvansa. Kohta joku kirjoittaa, ettei vanhempia saa syllistää avioeroista, mutta kyllä saa! Jos teet lapsen, pidä parisuhteesi kunnossa äläkä katsele vieraita. Näin yksinkertaista se on. Piste.
Onpas hurjaa ap:n teilaamista koko ketju! Huh!
En itsekään missään tapauksessa hyväksy pettämistä missään muodossa ja kyseenalaistan samoja asioita kuin aikaisemmatkin kirjoittajat; onhan vauvan ensimmäinen vuosi monelle parisuhteelle todellinen koetinkivi. Johtuuko toisen perään haikailu sietämättömästä arjentunteesta vai ihan oikeasti siitä, ettei toinen olekaan " se oikea" . Parikymppisenä sitä on vaikea tietää ja toisten tietysti helppo moralisoida, kun on lapsikin...
Lapsi on saatettu maailmaan, -se tietysti tekee asiasta paljon vaikeamman, kaikki äidit haluavat varmasti lapsensa parasta, niin ap:kin. Onko parempi elää " kulissiliitossa" lapsen vuoksi (onko lapsi onnellinen, jos vanhemmat eivät ole?) vai elää niin, että on onnellinen? Eihän ero tarkoita automaattisesti sitä, että äidin onnellisuuden kustannuksella lapsi tehdään onnettomaksi, joskus jopa päinvastoin. Parisuhderiitojen ja turhautumisen sijasta vanhemmat jaksavat keskittää energiansa lapseen. Kulissiliitossa voi olla seurauksena juuri Jone70 tapainen esimerkki siitä, että vaimo hyppää koko ajan vieraissa, onko sekään lasten tai miehen tai ylipäänsä kenenkään kannalta etu? Jos liitossa ei ole tyytyväinen, niin siihen ei muiden kommentit paljon auta, jos tämän uuden suhteen jättää tähän ja parisuhde jatkuu ennallaan, tulee luultavimmin uusia suhteita myöhemmin joka tapauksessa.
En sitten tiedä onko se kenenkään muun tehtävä teilata, jos kertakaikkiaan ap ei tunne miestään kohtaan " mitään" , vaikka kuinka lapsikin on. Voikohan kukaan meistä kirjoittelijoista sanoa eläneensä tähän mennessä täysin virheettömän elämän? Jokaisen meidän on tehtävä " virheemme" itse. Tottakai itsekin ap:n tilanteessa yrittäisin tehdä kaikkeni parisuhteen korjaamiseksi, aina se ei vain ole niin yksinkertaista tai edes mahdollista. Pettämiset ja erot ovat aina kamalia asioita, eikä niitä toivoisi kenellekään... Mutta elämä on...
Tsemppiä ap:lle ratkaisuusi, toivottavasti saat parisuhteesi toimimaan. Pystyisitkö ottamaan asian puheeksi miehesi kanssa?
-Terppari, joka päivä kiitollinen onnellisesta parisuhteestaan ;)
Jos nykyinen miehesi on kiltti ja muutoinkin ookoo, tulet katumaan, että petät tai jätit hänet. Paskan määrä on nimittäin vakio, kun puhutaan kumppanista. kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa...Ehkäpä voisit avautua nykyiselle miehellesi, missä mättää ja mitä kaipaat.
LISÄKSI olen lukenut joskus tutkimuksesta, jonka mukaan pienten lasten (vauvojen) äidit voivat helposti rakastua uuteen ihastukseen...Tämä on jotain biologia juttuja vissiin. Joten luultavasti tämä sinunkin juttusi menee ohi, jos niin haluat. Miltä tuntuisi, jos lapsesi isä lähtisi nyt uuden immen matkaan ja jättäisi sinut ja vauvasi? Jos vastaus tähän on, että ihan sama, niin sitten et varmasti elä oikean ihmisen kanssa. Mutta jos vastauksesi on, että tuntuisi pahalta ja olisit loukkaantunut, niin mietipä sitten vielä uudelleen tuota kumppanin vaihtamista.
Oma äitini sai minut 18 vuotiaana ja koko ikänsä hiljaa katunut, kun jätti mun isän, kun olin 5-vuotias. Oli nuori ja HÖLMÖ ja sinisilmäinen...Luuli, että jossain olisi jotain parempaa, no eipä ole ollut ja muija lähentelee viittäkymppiä, että siltä pohjalta. ELÄMME VALINTOJEN MAAILMASSA. Mielestäni olet valinnut jotain, kun päätit lisääntyä herra nro 1 kanssa...Parisuhde ei toimi itsellään, vaan vaatii ihan v....tusti töitä!
Tää on mun vaan mielipide.
Olet vielä nuori. Tunteet tulevat ja menevät. Laske mikä on hintana...