Kun taapero herää öisin pirteänä leikkimään...
Meillä on 15-kuinen tyttö, joka on jo kohta parin kuukauden ajan heräillyt aika ajoin keskellä yötä kukkumaan. Nykyisin heräilee noin 2-3 kertaa viikossa ja saattaa olla kolmekin tuntia hereillä!! Yritämme nukuttaa häntä siinä vaiheessa viereen, mutta tyttö tekee kaikki metkunsa: seisoo, laulaa, taputtelee käsiaan, kierii, pomppii, kiljuu, juttelee... Luulin alkuun, että kyse olisi liiallisista päiväunista, mutta nyt niitäkin on rajoitettu. Heräämiset eivät ole kokonaan poistuneet. Alkaa pikkuhiljaa käymään voimille, kun juuri kun tytön saa uudelleen nukahtamaan, on itse herättävä töihin. Ja jonkin verran tyttösen yöllinen härdelli häiritsee myös isoveljeä.
Mistä ihmestä voi olla kyse ja miten tästä ongelmasta päästäisiin eroon?? Tyttö nukkuu keskimäärin noin klo 20-06 sekä päiväkodissa max kahden tunnin päiväunet.
Kommentit (6)
Lakatkaa yrittämästä nukuttaa. Älkää reagoiko mitenkään. Ainakin toimi meillä. Ei kukaan jaksa melskata yksin 3 tuntia ellei saa vastakaikua. Itse siis tavallaan yllytättä tyttöä. Jos hänellä ei ole hätä eikä siis itke, jatkakaa itse unianne. Minä olen jo niin tottunut sellaiseen, että todella pystynkin nukkumaan, vaikka toinen melskaisi eikä ne kauan jaksa tosiaan. Ja sitten voi siirtää omaan huoneeseen ja mennä vasta sitten kun huuto kuuluu. Lapset kokeilee kaikkea, mitä vanhemmat sallii, missä menee rajat. Meillä rajat on siinä, että öisin ei juuri sängystä nousta, ei puhuta, ei sylitellä yms. Joskus otan viereen, se on ainoa palvelu, jonka minulta saa ellei siis ole hätä tai kipeä.
tuo on varmasti kauheeta. Itellä on 13 kuinen poika ja jos hän joskus herää yöllä ja itkee tai haluaisi leikkiä niin teen kyllä selväksi että nyt nukutaan. itse en jaksa valvoa yöllä joten pistän takaisin selälleen pinnasänkyyn ja annan välillä nokkamukin jossa on vettä hänellä ja hiivin pois huoneesta. siellä hän valvoo hieman ja nukahtaa. jos itku on hirmuinen niin olen hieman vierssä ja silittelen mutta painan selälleen häntä enkä päästä ylös. En juttele hänen kanssaan tai mitään. joskus harvoin on enään sellaisia öitä ja yleensä nuo yöt on sellaisia että itkee täysillä eikä meinaa lopettaa. Tärkeintä on se ei puhu lapselle kuin ihan vähän ja pitää lapsen omassa sängyssä. meillä on sitten itkuunsa kyllä nukahtanut jos ei saa mitenkään muuten nukkumaan.Kuitenkin teen selväksi että yöllä ei valvota tai lapsi voi valvoa mutta muut nukkuu.Onneksi meillä on oikeastaan joka yö nyt nukuttu ilman heräämisiä. Toivotaan että jatkossakin hyvin nukutaan.
meillä siis 12kuinen herää välillä öisin juttelemaan ja jos otamme viereen (joskus aiemmin se auttoi nukahtamiseen) alkaa hirmuinen läpsyttely, raapiminen, juttelu ja touhuaminen. Minä en jaksa sitä, joten jossain vaiheessa rupesin kantamaan tytön takas pinnikseen ja sinne nukahti. Nyt emme siis enää tuo väliimme vaan käyn kippaamassa tytön pitkälleen ja sanon ehkä " nyt on yö, nyt nukutaan" tai " hyvää yötä" tai en mitään ja menen pois. Takaisin tulen, jos juttelu yltyy kovaksi itkuksi. Toisella kerralla annan ehkä vettä ja toistan kippauksen. Ja joka välissä pidennän aikaa, jolloin itkuun reagoin, yleensä siksi että olen niin väsynyt enkä jaksa nousta koko ajan. Tällä viikolla viimeksi yhtenä yönä valvoi tunnin, kun tuotiin meidän väliin, seuraavana yönä oli uudelleen unessa alle puolessa tunnissa ja kolmantena yönä ei enää herännyt lainkaan. Eli tavallaan pidän " unikoulun" aina, kun yövalvomiset tuntuvat riistäytyvän käsistä.
Tosin meillä tyttö on muuten hyvä nukkuja ja olen kuullut tosiaan lapsista, jotka vain valvovat tekivät vanhemmat mitä tahansa. Joten jos teidän lapsella ei annetut ohjeet toimi, älä silti huoli, et tee välttämättä mitään " väärin" . :)
Jaksamisia yövalvomisiin, minä olen aina ihan kuollut huonosti nukutun yön jälkeen, joten sympatiani kaikille jotka eivät saa nukkua...
että perheessä on myös 5-vuotias esikoinen, jonka unta yritämme varjella. Eli jos emme noteeraisi vuosikkaan huuteluja, herättäisi hän isommankin huudoillaan. Toki jos meillä olisi vain yksi lapsi, niin vuosikas saisi huudella vaikka kuinka kauan. Viereen ottaminen on ainoa vaihtoehto, jottei melutaso ylly sille tasolle, että perheessä herää kaikki.
paivansade77:
Lakatkaa yrittämästä nukuttaa. Älkää reagoiko mitenkään. Ainakin toimi meillä. Ei kukaan jaksa melskata yksin 3 tuntia ellei saa vastakaikua.
Meidän kukkujamme, joka aloitti 14-kuisena ja lopetti suurimmalta osin 2,5-vuotiaana, kokonaan päiväkodin aloitettuaan 3-vuotiaana (nukkuu kyllä nyt 4,5-v vieläkin katkonaisesti) bailasi ja mekasti ja kiukutteli kunnes sai meiltä reaktion. Ja pakko on reagoida jos lapsi itkee ja paukuttaa päätään pinniksen laitaan, tai kietoo itsensä peittoon niin ettei pääse sieltä itse pois ja on tukehtumisvaara, tai rynkyttää pinnistä niin että se meinaa hajota, tai ottaa pois kaikki vaatteensa vaippaa myöten, etc etc... Lisäksi meistä tuntui vahvasti siltä, että tyttö pelkäsi, jos emme reagoineet, mietti varmaan että kuoliko ne nyt. (Hieman kärjistetysti :)
Eli aina ei ole mahdollista näytellä vaan viilipyttynä nukkuvaa :/ Voin kertoa, että monta vuotta meni väsymyksen huuruissa. Nyt emme sitten osaa itse enää nukkua, vaikka lapsen yöt ovat ehjempiä! :(
Kunpa olisi jotain vinkkiä antaa, mutta ei :( Tsemppiä!
Amppari
Nyt 6-vuotias poikani oli myös taaperoiässä yökukkuja. Tosin meillä sitä kesti n. 5 kk iästä 2,5-vuotiaaksi. Huoh... Mitään syytä yökukkumiselle en keksinyt. Ei johtunut päiväunien pituudesta, päivän virikkeistä, syömisistä tms. Poika vaan heräsi lähes joka yö valvomaan 2-4 tunniksi. Itse yritin esittää nukkuvaa, mutta ei se auttanut poikaa nukahtamaan sen paremmin. Mutta eipä myöskään piristänyt poikaa entisestään. Itsestään tuo sit loppui.
Rankkaa se on!! Itse olin tuohon aikaan yh, joten se olin minä, joka joutui valvomaan pojan kanssa yö toisensa perään. Näin jälkeenpäin ihmettelen, miten kummassa sitä jaksoi.
Tsemppiä teille! Toivotaan, että tämä on teillä vain ohimenevä vaihe!