Soseet ja vatsalleen kääntyminen: Kysely.

...tyttö sitten suutuspäissään vahingossa kääntyi vatsalleen. On sitten yrittänyt sitä viikonlopun aikana mutta ei vielä oikein ymmärrä miten pääsi vatsalleen. Nevolassa oltiin ihmeissään kun EI VIELÄ käänny vatsalleen, mutta kommentit meni yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Minkäs sille voi jos tyttö on rauhallinen luonteeltaan ellei ole kauhea nälkä tai yliväsynyt.

Aiemmin yritin näköjään liian nopeasti tyrkyttää soseita. Eli heti kun huomasin että tytöllä on vähänkin nälkä. Nyt olen alkanut odottamaan että toisella on kunnon nälkä. Aamu- ja iltapuuro menee hyvin alas ja päivällä yksi ateria. Syötän toisaalta vielä ehkä pienehköjä määriä, eli noin kolmannes tai neljännes osa pilttipurkista kerrallaan. Kunnon sottausta on mutta ei se haittaa kunhan tyttö suostuu syömään/maistamaan uusia makuja.

että soseet alkavat maistua vasta sitten, kun vauva alkaa liikkua? Jos hän ei nyt vielä sen suuremmin tarvitse lisäravintoa. Mutta tämä on vain minun veikkaukseni.



Jostakin luin, että vauva kääntyy ja oppii muutkin liikkumisen sitten, kun keskushermoston kehitys on edennyt tiettyyn pisteeseen. Eli ei voisi itse nopeuttaa muuten kuin pitämällä vaan lattialla normaalisti eli tarjoamalla otolliset olosuhteet.

Eikä sitä oikein voi mitenkään nopeuttaa/harjoittaa. Vauva oppii uuden taidon kun on siihen valmis. Toki kehitykselle kannattaa luoda suotuisat olosuhteet esim. antaa vauvan olla lattialla niin paljon kuin siellä vaan viihtyy.



Soseista...Varmaan tämän " halusitkin" kuulla, mutta toisilla syömisen hoksaamiseen vaan menee enemmän aikaa. Sitkeästi vaan harjoittelette ja jos löydät jonkin maun mikä vauvalle maistuu niin siihen voi sitten sekoittaa uutta makua, vaikka tuloksena olisikin aikuisen mielestä vähintäänkin eksoottisia makuyhdistelmiä. Vauvat saattavat vaatia mooooonta maistamiskertaa, jopa 10, ennen kuin hyväksyvät uuden maun, joten makuja ei alkuun kannata kamalan usein vaihdella. Sitä väitetään, että makeilla soseilla ei kannata aloittaa, koska vauva ei sitten hyväksyisi vihannessoseita, mutta oman kokemuksen mukaan tämä on kyllä höpöä.

...että muiden lapset kehittyvät kauheata vauhtia ja pitävät soseista edes jonkin verran.

Lattialla viltin päällä ollaan vietetty muutama viikko, mutta ei sitä varmaan ikinä tiedä milloin toinen päättää kääntyä vatsalleen.

Onneksi tyttö yrittää tai haluaisi istua jo itsekseen (yrittää päästä pystyyn kun on sylissä ja nojaa vartaloa vasten).

Ehkä soseet alkavat kiinnostaa kun lähtee liikkeelle ja yrittää vähitellen uusiin makuihin.

Joillakin toki kestää vieläkin pitempään ja jotkut hoksaavat homman heti (niin kuin esikoiseni). Me aloitettiin soseet 5,5kk:n iässä ja ekat kaksi viikkoa oli yhtä huutoa, kun yritti laittaa lusikkaa suuhun. Suu ei juurikaan auennut, vaikka yritti lusikan kärjellä " tökkiä" alahuuleen (tämän vinkin olen jostain lukenut, en muista mistä). Sitterissä vauva yritti koko ajan kääntyä vatsalleen, eikä syöttäminen onnistunut sen paremmin sylissäkään. Jos/kun syöttöyritykset menivät pelkäksi itkuksi, lopetin yrittämisen siltä erää - ruokailun pitäisi kuitenkin olla mielestäni positiivinen hetki ja kokemus. Tämän ekan kahden viikon aikana maisteltiin bataattia ja porkkanaa. Sitten kokeilin kesäkurpitsaa, joka yhtäkkiä maistuikin - joko syy oli kesäkurpitsassa tai taidon oppimisessa (veikkaan tätä jälkimmäistä, sillä nyt menee myös bataatti ja porkkanakin).

Edelleenkin on päiviä, jolloin soseiden syönti sujuu huonommin, vaikkakin nykyään soseita menee joka päivä jonkin verran. Mutta eihän kenellekään maistu ruoka joka päivä yhtä mainiosti;-)



Soseisiin opettelu voi siis vielä aikaa. Lusikalla syöminen on aivan uusi elementti, johon tottuminen vie myös oman aikansa. Ja vaikka meillä treenattiin lusikkaa d-vitamiinitippojen antamisen yhteydessä kuukauden päivät ennen soseiden aloittamista, ei sekään " auttanut" kuopuksen kohdalla.



Ja kääntymisen oppimisesta vielä - jokainen oppii senkin jossain vaiheessa, joku aiemmin, joku myöhemmin. Yleensä aina kilvoitellaan äitien kesken sitä, kenen vauva osaa eniten - sinänsä outoa, sillä monet taidot ovat sellaisia, ettei niitä juurikaan voi opettaa, vaan niihin " kypsytään" . Ja toisaalta mahalleen kääntymisessä on aluksi se " haitta" , että ainakin molemmat lapseni ovat taidon opittuaan viihtyneet vain hetken mahallaan, jonka jälkeen alkaa huuto. Ja kun kääntää takaisin selälleen, käännytään samantien uudelleen mahalleen ja hetken päästä alkaa taas huuto;-) (Nyt kuopus osaa jo ryömiä, niin viihtyy mahallaan) Että on siinä hyvätkin puolensa, ettei vauvasi vielä osaa kääntyä...



Tsemppiä!



aurora ja lapset 04&07

Esikoiseni oli aikanaan suht hidas liikunnallisessa kehityksessään ja kyllä otti päähän kun suunnilleen kaikki kyselivät, että " joko se osaa sitä ja tätä" . Sellainen normaali keskustelu taidoista on, ja oli silloinkin ihan ok, mutta sitten on näitä " eikö se vieläkään, vaikka ikää on jo" -ihmisiä. Vakiovastaukseni oli, että " kyllä se aikanaan" , mutta sisältä kieltämättä kiehutti. Samoin kun edellinen vastaaja olen aina ihmetellyt sitä kamalaa kilpailua ja kehumista vauvojen taidoista ja eniten äänessä ovat yleensä ne, joilla vauva on oppinut jonkun jutun aikaisessa vaiheessa. Ikään kuin se olisi jotenkin äidin ansiota, että vauva esim. konttaa 6 kk vanhana tai kävelee 10-kuisena. Tosiaankin oikeastaan kaikki näistä jutuista kun ovat sellaisia, että ne vaativat vauvalta tietyn kypsyyden, jotta vauva voi ne oppia.



Menee vähän ohi aiheen, mutta pakko kuitenkin kertoa...Maailmassa on sen verran karman lakia, että pahimmat esikoiseni liikkumisen taivastelijat (esikoiseni oli peppukiitäjä, ei siis kontannut ollenkaan ja ei ollut mitään kaunista tekstiä mitä näiltä ihmisiltä tuli; " onko se ihan normaali vain onko se vähän vammainen" ) saivat toiseksi lapsekseen vauvan, joka oli myös aika hidas motorisissa taidossaan ja myöskin peppukiitäjä! Kyllä nauroin sisäisesti kun tapasin heidät ja heidän kiitäjänsä.

alkaa vähitellen jo hyvin maistumaan vaikka osa lentää suusta ties minne kun täytyy keskustella ruoka suussa.



Täällä mun pikkusisko jaksaa suunnilleen joka viikko kysyä osaako tyttö jo kontata tai muuta. Täytyy aina todeta, että konttaamisen lapsen oppivat ehkä keskimäärin siinä 7-10 kk iässä ja ilmoitan jos edistystä tapahtuu.

Mieskin odottaa innolla edistystä kun itse alkoi kävelemään 9,5 kk iässä.



Sellainen kysymys olisi, että kannattaako lapsi laitaa sitten vasta rattaisiin kun hän osaa kunnolla istua? Rattaissa selkänojan saa vaakasuoraan asentoon.

Mä olen istuttanut kuopusta matkarattaissa jo ennen kuin osaa tukevasti istua ilman tukea, niissä kun voi säätää selkänojan siten, ettei se ole aivan pystyasennossa, mutta pystymmässä kuitenkin kuin ihan makuultaan. Kuopus ei hereillä ollessaan viihdy rattaissa makuuasennossa, kun ei silloin näe ympäristöään. Jos rattaat ovat sellaiset, ettei vauvasi pääse heilumaan siellä pahasti ja ennen kaikkea, jos selkänojan saa niin, ettei se ole ihan pystyssä, niin mielestäni voit ihan hyvin laittaa vauvasi jo rattaisiin.



Vielä tuosta taitojen oppimisen utelusta: meillä neuvolan täti on sellainen, joka aina siellä käydessä utelee, että " mitäs uusia taitoja x on viime kerrasta oppinut?" . Tähän asti ollaan käyty siellä max kuukauden välein, joten ihan joka kuukausi ei välttämättä uusia taitoja ole opittu, vaan vanhat ovat vain kehittyneet vahvemmiksi. Ja aina en edes muista, oliko uusin taito opittu ennen vai jälkeen edellisen neuvolakäynnin. Luulisin alan ammattilaisen olevan vähän varovaisempi sanomisissaan...

Vaikka meidän molemmat lapset ovat oppineet taitoja melko varhain, silti tuo utelu ja tivaaminen ärsyttää. Voin vain kuvitella, kuinka ärsyttävältä se tuntuu sellaisten lasten äideistä, joiden lapset kehittyvät verkkaisemmin. Itse olen pyrkinyt olemaan mainostamatta lasteni oppimia taitoja muille vanhemmille, enhän itse ole oikeastaan millään lailla vaikuttanut siihen, että lapset ovat oppineet taitonsa (kääntyminen, ryömiminen, kävely) melko varhain. Turha niillä on kerätä mitään " urhoollisuuspisteitä" ja " olenpahyvääiti-pisteitä" ;-)

Rattaissa on 5-pistevyöt (?), jotka saa muutettua 3-pistevyöksi (?) ja selkänojaa voi laskea/nostaa. Tyttö ei oikein viihdy enää vaunuissa, siksipä kyselen vain. Kiitos jo tiedosta.

Täällä ei neuvolassa kysellä paljoakaan kehityksestä ja kun kysyy, että voisiko soseita alkaa syöttäämään kun maitoa ja velliä menee kauheat määrät, niin vastaukseksi tulee aina että " äidinmaitoa täytyisi syöttää 6 kk ikään asti" . Koska maitoa ja velliä menee 1-1,5 litraa päivässä, yritän myös syöttää soseita.

Meillä poika kääntyi mahalleen vasta lähes 8 kk:n ikäisenä.On isokokoinen poika ja ilmeisesti se vähän hidastaa, kun ei ole niin ketterä.Nyt on jo yli kuukauden kääntynyt mahalleen ja mennyt sitä ennen jo kuukausia selälleen ja mistään ei huomaa, että oppi taidon vasta monta kuukautta muita myöhemmin.

Mua ärsyttää myös kommentit ja utelut siitä, joko pian lähtee konttaamaan/kävelemään.Yritystä on, mutta ei vielä konttaa, ei edes ryömi eteenpäin, tuuppii vaan itseään taaksepäin ja pyörii hyrränä.Tänään, tasan 9 kk:n ikäisenä, oppi etusormi-pinsettiotteen.Sitä avitin vain antamalla pienia paloja ja riisimuroja, joita hän nyppi pöydältä.Samoin kuin mahalleen kääntymisessä, myös tänään kehuin kovasti.Poika ymmärtää sen, alkaa tehdä koko ajan uutta toimintoa ja kääntyy hymy naamallaan katsomaan ja odottaa kehuja:)





sjt