Lue keskustelun säännöt.
Ärsyynnynkö turhasta?
09.04.2015 |
Aloin pohtia ärsyynnynkö turhasta.
Kälyni (eli miehen sisko) kävi perheineen katsomassa meillä vast´ikään syntynyttä vauvaamme. Piti lasta sylissään, kunnes yhtäkkiä antoi vauvani vieressään istuneen lapsensa syliin sanomatta sanaakaan ja poistui itse paikalta. Mieheni kanssa emme osanneet reagoida tähän mitenkään. Olimme kuitenkin ärsyyntyneitä tapahtuneesta, sillä lapsi on melko arvaamaton (oli kyllä nätisti, eikä mitään ikävää sattunut). Lisäksi mielestäni on itsestään selvyys, että vauvan vanhemmilta kysytään, ennenkuin vauvaan kosketaan tai vauvaa pallotellaan sylistä toiseen.
Kälyllä on muutenkin kumma tapa repiä lapsi jatkuvasti syliinsä, verukkeella: olen sen täti. Vauva saattaa täysin tyytyväisenä töllistellä sängyssään tai leikkimatolla ja silti se on saatava syliin. Itse antaisin olla, kun kerran on tyytyväisenä...
Anoppi on sitä mieltä, että ärsyynnyn suotta... mitä AV-mammat vastaavat?
Kommentit (5)
Mitä jos sun oma siskosi olisi tehnyt noi samat, olisitko sitten ärsyyntynyt samalla tavoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun vittupääkälylle. Sekin antoi meidän 2 viikkoisen poikamme lapsensa syliin ja vauvan niskat retkahti. Jumalauta, kun sain raivarin. Seuraavalla reissullaan suuttui ja kiukutteli siitä, kun lapsemme oli kipeä eikä muiden syli kelvannut kuin äidin. Käly vaati lastaan syliin "olenhan täti ja kummi enkä näe lasta kuin harvoin". En antanut syliin
Ap.
Todennäköisesti olisin omalle siskollekin ärsyyntynyt, jos olisi näin toiminut. Ja tulen yleisesti ottaen miehen sukulaisten kanssa hyvin toimeen. Jotkut tavat kyllä ovat kamalan ärsyttäviä. Niinkuin kälyni tapa omia vauvaani.
Lapsi ei sinällään leiki, mutta mielellään katselee leluja ja on ikään kuin omissa ajatuksissaan. Toisinaan saattaa vähän lätkytellä lelujansa.
Välillä käly on siis sängystä nukkuvan lapsen hakenut, mutta vauva nukkuu niin sikeästi ettei juurikaan herää.
Ajattelin, että saattaa vielä olla hieman hormonihuuruista ajattelua minulta ja lisäksi epäilen kälyllä olevan pieni vauvakuume päällä. Loukkaantuu herkästi ja on pitkävihainen, enkä siksi viitsi kissaa nostaa pöydälle aivan turhaan. Mutta ärsyttää ettei kysytä saako lapsen ottaa syliin tai antaa jonkun toisen syliin... En nimittäin olisi antanut vauvaa serkullensa, sillä mielestäni on liian pieni pitämään vauvaa varsinkaan vahtimatta. Ja nyt pelkään, että käy jatkuvasti härkkimässä, kun on kerran saanut ottaa syliin.
Ap. Jatkaa....
Miten tuossa tilanteessa pystyisi korrektisti esittämään mielipiteensä ilman, että aikaan saa kamalan riidan?
Tosiaan ollaan kälyn kanssa ihan hyvää pataa muuten, mutta käly suuttuu herkästi pienestäkin kritiikistä. Esim. jos esitän mielipiteeni vauvani hoidosta: Lähti ovet paukkuen kun pyysin että antaisi vauvan tuijottaa lelujaan rauhassa niinkauan kuin haluaa..
Tuosta lapselle antamisesta voisin itsekin ärsyyntyä jos lapsi on tiedetysti arvaamaton. Muusta ärsyyntyisin vasta jos hän repii nukkuvaa lasta hereille koska tahtoo syliin. Jos lapsi on hereillä eikä vielä leiki niin mielestäni ihan sama onko se leikkimatolla vai jonkun sylissä. Jos taas on jo iässä että mieluummin leikkisi niin voisin jo sanoa että voitko antaa sen olla hetken itsekseen. Mun sisko on vähän samantyypinen täti. Tahtois pitää tytärtäni käydessään koko ajan sylissä ja leikkiä, mutta ymmärtää antaa nukkuvan vauvan nukkua rauhassa.