Pahin feidaus mitä teille on tehty?

Tarhassa parhaat kaverit ilmoittivat haluavansa nyt leikkiä ihan vaan keskenään tänään :( Jäin sitten yksin hiekkalaatikolle.

Työpaikkani annettiin toiselle äitiyslomani aikana.

Tapailin yhtä nuorta jätkää ja jonkun ajan päästä hän tuli mun luo yöksi pillun toivossa, vaikka painotin pelkkää nukkumista. Päivä pari tuon jälkeen laitoin viestiä ja jätkä vastasi pariin viestiin jotenkin tylysti, joten annoin olla ja odotin hänen yhteydenottoaan. No sitä yhteydenottoa ei ole tähän päivään mennessä kuulunut :D

Musta vähän hassua, ettei edes tekstarilla viittinyt sanoa, ettei halua enää nähdä, kun ei mitenkään "vakavaksi" kerennyt edetä. Onneksi itse ymmärsin ottaa tilanteesta vaarin... :D

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 16:22"]

Tapailin yhtä nuorta jätkää ja jonkun ajan päästä hän tuli mun luo yöksi pillun toivossa, vaikka painotin pelkkää nukkumista. Päivä pari tuon jälkeen laitoin viestiä ja jätkä vastasi pariin viestiin jotenkin tylysti, joten annoin olla ja odotin hänen yhteydenottoaan. No sitä yhteydenottoa ei ole tähän päivään mennessä kuulunut :D

Musta vähän hassua, ettei edes tekstarilla viittinyt sanoa, ettei halua enää nähdä, kun ei mitenkään "vakavaksi" kerennyt edetä. Onneksi itse ymmärsin ottaa tilanteesta vaarin... :D

[/quote]

Taisi siis enemmän kiinnostaa housujen kuin pään sisältö :) t. sama kirjoittaja

Varmaan se, kun kaveri pyysi lähtemään tunnin varoitusajalla festareille 200km päähän. Oli järjestänyt meille kyydin. Paikan päällä satoi kaatamalla, oli kylmä ja kuski jatkoi matkaa, siinä vaiheessa kaveri muisti sanoa, että ainii ei oo muuten kyytiä takas, mä meen mun poikaystävälle yöks et keksi jotain. 

Itse olin menossa ns sokkotreffeille kahvilaan ja olin ilmoittanut mitä minulla on päällä, jotta mies tunnistaa minut kahvilasta. Menin paikalle hyvissä ajoin istuskelemaan. Kahvila ei ollut kovin täynnä. Istuin aikani siellä ja kyttäilin milloin mies pamahtaa paikalle. Istuin naama ovelle päin. Sitten sisään pamahti mies, joka selvästi kävi katseellaan koko kahvilan läpi, kun meidän katseet kohtasi, hän ilme värähtämättä kääntyi kannoillaan ja paineli ulos! Koitin soittaa tälle 'treffikumppanille" - ei vastausta. Miehestä ei sen koommin kuulunut mitään.

Mies jota olin tapaillut vähän aikaa dumppas mut ihan vaan sillain ettei enää vastannut puheluihin tai viesteihin. Oli luvannut soittaa illalla - ei soittanut. Koitin soittaa - ei vastausta. Laitoin viestin - ei vastausta. Parin päivän päästä laitoin sille kunnon itkupotkuraivarivihaviestin ja sit se soitteli takas ja vähän huusin sille :) Tuli parempi mieli. Hyvä etten pidempään tuhlannut aikaa tollaseen sikaan!

Olimme sopineet juhannussuunnitelmista silloisen ystäväni kanssa. Meillä oli ihan erikoista tapahtumaa tiedossa josta oli puhuttu kuukausi aikaisemmin. Soitellessani lähtöhetkellä ystävälleni, hän kuulosti vähän erikoiselta. Puheessa oli sellaista nihkeyttä, jaarittelua, sitten loppujenlopuksi hän uskalsi sanoa suoraan ettei hänen elämään juhliminen enää oikein kuulu? Hän ehdotti että menisimme toiseen paikkaan, jonnekin keskelle ei mitään hänen omien hiljaisten kavereidensa kanssa.. Lame.  Lähdin sitten juhlimaan itsekseni ja onneksi lähdinkin.

Mulla ei oo mitään hiljaisia ihmisiä, tai hiljaista menoa vastaan, mutta vihaan tollaista viimetingassa selittelyä, kun olisi tuollaisen asian voinut kertoa ajoissa. Eikai tuollainen "elämänmuutos" joka estää juhlimisen yhdessä päivässä tule. 

Olin kauan sitten poikaystäväni kanssa aika ruuhkaisessa tavaratalossa, kun liukuportaiden yläpäässä oleva varashälytin alkoi huutaa. Vartijat olivat salamana portaiden alapäässä ja elehtivät minulle, että minun pitäisi pysähtyä. Tottelin tietysti, mutta hyvin pitkä poikaystäväni suuntasi katseensa kaukaisuuteen väkijoukon päiden yli ja vauhtia hiljentämättä käveli ulko-ovesta kadulle. Minua kävelytettiin hälyttimien oli niin monta kertaa, että oli selvää, että joku muu oli laukaissut hälytyksen.

Poikaystäväni oli nähnyt kadulta, että olin päässyt vartijoiden kynsistä, palasi aulaan ja laukaisi ulko-oven varashälyttimen. Tässä vaiheessa oli jo uteliasta yleisöä tuijottelemassa tietäväisen ja vahingoniloisen näköisenä. Takahuoneessa selvisi pitkän ihmettelemisen jälkeen, että hälytys lähti poikaystäväni viikkoja aiemmin ostamista hanskoista, joiden hälytin toimi noin joka kolmannella kokeilulla oikein. Kumpikaan meistä siis ei selvästi ollut myymälävaras.

Poikaystäväni oli päiväkausia vihainen minulle jostain, ei suostunut kuitenkaan sanomaan syytä. Luottamus ei tainnut koskaan palata kummallekaan osapuolelle.

Yhtenä juhannuksena kun olin vielä just alle 18-vuotias, kaikki kaverit feidas yhteiset suunnitelmat ja istuttiin sitten vaan kotona poikaystävän kanssa kaksistaan mun porukoilla ja taisin siinä vähän itkeskelläkkin. Nykyään ei haittais olla vaan kahdestaan jonkun miehen kanssa vaikka sitten kotosallakin, mutta sillon toi tuntu tosi isolta asialta.

Kaverin kans oltiin sovittu et mennään tivoliin joka oli kaupungissa mut illalla kaveri soitti että on kipeenä. Seuraavana päivänä sain kuulla että oli ollut siellä muiden kanssa :(

Lisää!

Olin 17-vuotias ja umpirakastunut festareilla tapaamaani poikaan. Ehdimme treffailla parisen viikkoa ja puheista ja teoista päätellen oli vakavissaankin. Sitten yhtäkkiä jätti vaan tulematta treffeille ja minä tietenkin soittelin perään, mutta ei vastannut. Muutaman päivän ja satojen soittojen ja tekstarien jälkeen sain vihdoin tämän "ihanan pojan" kiinni ja hän kertoi että oli tavannut festareilla toisenkin tytön, jonka kanssa oli treffaillut samaan aikaan minun kanssani. Oli sitten minulle mitään ilmoittamatta päättänyt "valita" tuon toisen tytön. Silloin ei ollut kovin hyvä fiilis ja on kyllä jäänyt mieleen törkeimpänä feidauksena.

No tämä tapahtui kyllä ala-asteella, mutta harmitti! Asuttiin 3 kaverin kanssa aika lähekkäin ja käveltiin yleensä koulusta yhdessä kotiin. Nämä toiset olivat parhaita kavereita, mutta luulin olevani kuitenkin kaveri heille. No, eräs päivä kun koulu loppui, kysyin että kävelläänkö yhdessä kotiin. Toinen vastasi joo ja hän tarkoittikin sitä. Toinen sanoi, että mmmm... Käydään nopeesti opehuoneessa ja raahasi sen myöntyneen kaverin mukaansa. Odotin pihalla n. 15 minuuttia ja ihmettelin kun ketään ei näkynyt. Yhtäkkiä huomasin ikkunassa tämän opehuoneeseen halunneen kaverin kuikuilemassa ja veti pään alan huomatessaan että katson. Toinen kaveri käveli kyllä ihan normaalisti, olisi varmaan ollut halunnut kävellä yhdessä kotiin. No se toinen vetäisi tämän alas ja huomasin, että kuikuilu jatkui. Menin toisen koulurakennuksen taakse, koska tajusin mistä oli kysymys. Sitten kun olin kadonnut heidän näköpiiristään, tämä kuikuilija lähti melkein juoksemaan ovesta päätyään pois koululta, kotiin siis, vetäen tätä toista kaveria perässään. Minä odotin jonkin aikaa, että ehtivät pois alta, jotteivat huomaisi minua kyyneleet silmissä kävelevän takana. :( En halunnut pakottaa kävelemään kanssani ja olisivat olleet piilossa varmaan kuitenkin niin kauas kunnes olisin häipynyt...

En tiiä kiinnostaako ketään, mutta 15 jatkaa. Hengailin pienenä paljon naapureiden kanssa, meitä oli 4 lasta ja olin usein kaksin yhden heistä kanssa. Kesälomalla oltiin joka päivä ja yksi päivä kysyin, että mitäs tänään. Menin sitten pihalle leikkimään, missä oli siis muutkin kaverit. Heti kättelyssä sanottiin, että 4 on liikaa (olen ylimääräinen) lorulla mentiin ja laskettiin se siten, että puhpah minä pelistä pois.

En tiedä lasketaanko tätä feidaukseksi, mutta n. 17v:nä poikaystäväni "petti" pussaili siis kahden muun tytön kanssa ja ekalla kerralla annoin anteeksi ja toisella kerralla olin surullinen, mutta olisin ollut ok, poikaystävä kuitenkin sanoin vaan minun saadessa tietää, että en halua olla kanssasi. Olisi ollut kiva saada tietää vaikka ekan kerran jälkeen :)! Once a cheater, always a cheater.

Teininä oli myös kivaa kun pyydettiin bileisiin, mutta sitten peruttiin kun lähtikin joku kivempi mukaan.

Mulle on tehty myös tosi paljon ohareita ja olen voinut venailla tunninkin. Viesteihin ei vastata eikä edes viitsitä keksiä tekosyitä...

Vaihtovuoden jälkeen palatessani kotiin, yksi kaveri halusi kovasti nähdä. Sovittin sitten tapaaminen ja ei näkynyt. Soitin vielä ja oli kuulemma toisen kaverin kanssa menossa mäkkäriin ja sitten tulossa. Odotin puoli tuntia. Soitin taas niin kuski oli kuulemma vienyt johokin kuppilaan kun siellä oli muita kavereita, mutta yksi kaveri oli tulossa kuskaamaan. No tunnin päästä soitin taas ja sanoi, että ei ole varma milloin tulee. 2 tunnin odottamisen jälkeen lähdin kotiin. Ei soitellut kuukauteen ja annoin olla. Soitin sitten ja kerroin, että tuo oli törkeetä (ärsytti, koska ei tainnut huomata) ja sovittiin, että nähdää mun töiden jälkeen. Sitten soitin kun oli melkein puoli tuntia myöhässä, että missä on. Oli mennyt toisen kaverin kanssa ulos ja ei voi feidata tätä. Taidan olla jotenkin roikkuja tyyppi kun pidän tästä kaverista kiinni, ollaan nähty pari kertaa tämän episodin jälkeen ja aina sanoo, että soittele niin tehdään jotain. Joo enpä taida soitella kun ilman soittoani ei tästä kaverista kuulu mitään. Viime tapaamisesta 8kk, vaikka ollaan "bf".

Taidan olla hieman katkera :D no, onneksi on löytynyt parempia kavereira :)

Vierailija kirjoitti:

Olin kauan sitten poikaystäväni kanssa aika ruuhkaisessa tavaratalossa, kun liukuportaiden yläpäässä oleva varashälytin alkoi huutaa. Vartijat olivat salamana portaiden alapäässä ja elehtivät minulle, että minun pitäisi pysähtyä. Tottelin tietysti, mutta hyvin pitkä poikaystäväni suuntasi katseensa kaukaisuuteen väkijoukon päiden yli ja vauhtia hiljentämättä käveli ulko-ovesta kadulle. Minua kävelytettiin hälyttimien oli niin monta kertaa, että oli selvää, että joku muu oli laukaissut hälytyksen.

Poikaystäväni oli nähnyt kadulta, että olin päässyt vartijoiden kynsistä, palasi aulaan ja laukaisi ulko-oven varashälyttimen. Tässä vaiheessa oli jo uteliasta yleisöä tuijottelemassa tietäväisen ja vahingoniloisen näköisenä. Takahuoneessa selvisi pitkän ihmettelemisen jälkeen, että hälytys lähti poikaystäväni viikkoja aiemmin ostamista hanskoista, joiden hälytin toimi noin joka kolmannella kokeilulla oikein. Kumpikaan meistä siis ei selvästi ollut myymälävaras.

Poikaystäväni oli päiväkausia vihainen minulle jostain, ei suostunut kuitenkaan sanomaan syytä. Luottamus ei tainnut koskaan palata kummallekaan osapuolelle.

En nyt ihan ymmärtänyt.

Olin ystävälleni tukena kaikessa hänen murheissaan. Kerran tarvitsin apua ja olkapäätä, kun romahdin työreissulla. Ystävä totesi, että välittää minusta, muttei ehtinyt silloin juuri auttaa mitenkään. Tajusin kuinka hemmetin yksin olin henk.koht. ongelmieni kanssa. Toiset vaan osaa käyttää ihmisiä pelkästään omiin tarpeisiinsa.