Mieheni on tosi komea ja minä ruma, miten käy lasten? :(

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 07:22"]

Siis meikin kanssa minusta saa ns. huijattua todella hyvännäköisen ja minulla on hyvä kroppa ja kauniit hiukset. (näillä avuilla sain miehenikin minuun lankeamaan). Mutta minulla on yleisesti ottaen ei niitä kauniita piirteitä, kun perunanenä, pulleat posket (vaikken ylipainoinen olekaan) ja aika mitäänsanomaton ja pieni suu. Naisena menettelee, mutta rehellisesti sanottuna veljeni, joiden kanssa olen hyvin samannäköinen eivät ole siitä komeimmasta päästä. Itse olin vielä pitkälle teini-ikään ihan seinäruusu joten tiedän, ettei rumana olo ole todellakaan mitään herkkua ja sai kyllä totisesti tuntea olevansa niiden kauniiden naisten varjossa. 

Olenko nyt ihan hölmö ja pitäisikö vaan luottaa että kyllä miehen hyvät geenit kantaa? Vai onko väärin että hankin lapsen, vaikka on riski että hän tulee minuun ja saattaisi tämän takia olla minulle myöhemmin katkera?

[/quote]

Siis mikä sun ongelma on? Sä olet saanut komean, toivottavasti toki myös muilta avuiltaan kivan miehen. Ei jokainen ihminen ole koko elämäänsä hyvän näköinen, itse asiassa tosi harva on. JOtkut on rumia lapsia ja kauniita aikuisia, toiset taas kauniita lapsia, ja rumia aikuisia. Toiset läpi elämän jompaa kumpaa.

Mutta eiköhän tärkeintä ole se, että elämässä loppujen lopuksi kantaa joku ihan muu seikka kuin ulkonäkö. EI niitä hyviä työpaikkoja ulkonäöllä saada, vaan ammattitaidolla ja ahkeruudella. Ei niitä hyviä parisuhteita ulkonäköön perusteta, vaan rakkauteen, luottamukseen ja hyväksyntään. ystävyyssuhteista en viitsi alkaa edes puhua...

Että joo, jos sun maailmasi on edelleen noin pinnallinen, niin sitten sun ei ehkä kannata niitä lapsia hankkia, ennen kuin olet aikuiseksi kasvanut.

Niin ja sekin on tosi tuuripeliä, miten ihmisten geenit sekoittuu. Kahden tosi kauniin ihmisen lapset voi olla ihan susirumia, kun ne kauniit piirteet yhdistyy ns. väärin. Ja joillain tosi rumilla ihmisillä voi olla todella kauniita lapsia, niillä käy sama toisinpäin.

Totta, mutta kuten sanoin, itse ainakin olen ollut hieman katkera vanhemmilleni tietyistä perityistä pirteistä joten uskallan sanoa että tiedän mistä puhun. Pinnallista tai ei, ulkonäöllä on aika paljonkin väliä. /ap

Ei kai sun vanhemmatkaan geeneilleen mitään voi joten naurettavaa olla tollasesta katkera. Ehkä olisi tärkeämpää kasvattaa lapset arvostamaan itseään.

Olispa melkoinen yhteiskunta, jos vain "kauniit" saisivat lisääntyä.

Tavallaan ymmärrän ap:n fiilikset. Minullakin on komea mies ja itse olen aika ruma. Tai omaan piirteitä joita ei pidetä kovin naisellisina.

Ja tietenkin lapseni meni perimään juuri minun ulkonäköni! Mutta kaikeksi onneksi lapsi on poika, joten piirteeni eivät miehellä ole niin "pahoja", itseasiassa ne saattavat jopa komistaa miestä. Minullakin on veli joka on aika paljon näköiseni ja hän on oikein komea mies.

Haluaisin lisää lapsia mutta pelkään että saan tytön joka perii minun ulkonäköni. En tiedä kestäisinkö jos häntä kiusattaisiin esim. koulussa minulta perimiensä piirteiden takia, kun nämä seikat ulkonäössä ovat itsellenikin niin arka paikka... 

Mitä ihmeen epänaisellisia rumia piirteitä meinaatte?

Minä olen pitkä, lihaksikas, iso nenäinen ja muutenkin isopiirteinen nainen. Ilman meikkiä näytän aika kamalalta ja tukkanikin on ohut ja rasvoittuva.

Mutta silti minulla on komea ja ennen kaikkea ihana mies, hyvännäköiset lapset ja muitakin miehiä saisin jos tarve vaatisi. En toki ikinä tule kaikkien silmää miellyttämään, mutta tämä on se mitä' sain ja sen ylpeänä kannan. Turha on murehtia siitä mitä on tai miltä lapsi näyttää. Maailmassa pärjää kyllä sillä ulkonäöllä jonka on saanut, kunhan oppii itse arvostamaan itseään ensin. Mukavalla luonteellani ja urheilullisella ulkomuodollani olen saanut kyllä aina miehen jonka olen halunnut. Että reippaasti leuka ylös ja menoksi vaan.

"Lankeamaan" :D Herttasarja Trolli.

Huorat tää viesti on trolli

Kokeilemalla selviää. Mites toi älykkyyspuoli?

Pahimmassa tapauksessa saat kauniin ja ruman lapsen ja siirrät asenteesi heihin ja rumempi ei tule koskaan olemaan tyytyväinen itseensä :(

Hmm miltäköhän minun ja mieheni lapset tulevat näyttämään. Molemmat ollaan ihan hyvännäköisiä mutta molemmilla varsin vahvat personalliset piirteet. Eli varmaan joko tosi hyvännäköisiä tai rumia :D Onneksi älykkyyttä löytyy molemmilta ettei tarvi ulkonäön varaan laskea. Ja eiköhän oma lapsi ole aina sen kaunein kaikista :)

No, ne erikoiset ja kummalliset piirteet periytyvät. Katselen usein perheitä yleisillä paikoilla ja juuri ne erikoiset ja rumat piirteet ovat niillä lapsillakin. Esim hassu nenä.

Kauniilla vanhemmilla voi olla rumia lapsia, rumilla kauniita. Kysymys on ihan tuurista ja siitä miten piirteet sekoittuvat.

No siinä käy siten että niistä tulee joko rumia tai kauniita tai ihan taviksia. Niinkuin muidenkin lapsista. Ja niillä voi selkeästikin jokaisessa noista skenaarioista olla puoliso jota itse pitävät vetävänä ja joka pitää heitä vetävänä.

Olet muuten aika pinnallisen kuuloinen tyyppi ja saat miehesikin kuulostamaan sellaiselta.

Lihavilla on usein lihavia lapsia. Ne geenit, ne geenit.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 09:48"]

Lihavilla on usein lihavia lapsia. Ne geenit, ne geenit.

[/quote]

Tuossa tapauksessa kyse on kyllä periytyvistä elämäntavoista, aniharvoin geeneistä.