Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi millään pitää miehen sukuun yhteyttä :(
18.02.2013 |
Minua ei jaksa kiinnostaa miehen suku lainkaan. Mutta vähän tuntuu siltä, että jos minä en ole siihen suuntaan yhteydessä, eipä ole mieskään juurikaan.
Minulla ei ole oikein mitään yhteistä miehen äidin tai isoäidin kanssa - miehen isän kanssa vielä vähemmän. Kun työ ja arjen pyörittäminen vie niin paljon aikaa, en haluaisi vähää vapaa-aikaani kuluttaa heidän luonaan taivastelemassa säätä tai kuulemassa kummaltakin samoja juttuja samoista sukulaisista.
Vielä, kun miehen ja yhden sukulaisperheen välit niin tulehtuneet, että heistä ei voi puhua meille. Ovat jotenkin tabu. Niin se tekee tilanteista outoja.
Käymme miehen äidin luona ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, vaikka asuu lähellä. Minusta tämä riittää. Mutta aina, kun häntä nähdään, alkaa toitottaa, että eipä ole teistäkään kuulunut. Ja katsoo minua. Jos mies ei soita äidilleen tai käy tämän luona, mitä se minuun kuuluu?!
Käyn minäkin vanhempieni luona ilman, että raahaan joka kerta miestä sinne mukaan. Mies tulee ehkä kerran kuukaudessa, minä käyn viikoittain. Minusta tämä ok.
Kommentit (3)
No eihän se sinun velvollisuutesi olekaan. Joten jos haluat, lopeta vaan yhteydenpito. Mies saa pitää yhteyttä jos häntä huvittaa, hänen sukunsahan se on. Ja jos ei huvita pitää yhteyttä, niin sitten ei. Minä en ole ollut miehen suvun kanssa tekemisissä viimeiseen 12 vuoteen ja hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa vielä...
En muutenkaan oikein tiedä, miten suhtautua anoppiin ja appeen. Kun miehen kanssa tutustuimme, hänen äitinsä sekoili. Käytti mielialalääkkeitä ja otti niiden kanssa viikonloppuisin alkoholia. Sitten soitteli pojalleen aamuyöllä ja parkui elämäänsä lääkepöhnissään. Ja haukkui miehen isää. Sikäli en ihmettele, että mies ei niin hanakasti pidä äitiinsä yhteyttä, kun ei koskaan tiedä, jos sieltä taas alkaa tulla kuraa niskaan.
Anoppi on minullekin yrittänyt syöttää psykiatrien oppeja miehistä ja ihmettelee, miksemme miehen kanssa eroa. Kun kyllä naisen on parempi yksin! Joopa.
Apeltakin tulee kummallisia kommentteja. Esim. viimeksi meillä käydessään totesi, että kun meillä on kaksi tv:tä, niin saisimme kyllä antaa toisen hänelle. Oikein alkoi jaakata sitä. Sanoin lopulta, että olen itse opiskeluaikana ostanut itselleni sen pienemmän tvn. Mutta jos mies haluaa antaa, voi antaa sitten tuon isomman, jonka on hän ostanut. Minusta ihan ihme toimintaa. Omat vanhempani tekisivät pikemmin niin, että onko teillä tvn tarvetta, he voi antaa meille toisen tvnsä, jos tarvitaan - eikä niin, että kerjäisivät meiltä.
Anoppi haukkuu kaikki minulle aina käydessämme. En tykkää juoruilusta ja siksi hänen luonaan raska käydä. Kertoilee jotain parinkymmenen vuoden takaisia juttuja, miten silloin joku joskus jossain kohteli häntä huonosti ja siksi ei hän eikä hänen lapset pidä MITÄÄN yhteyttä. Kamalan pitkävihainen ja katkera ihminen. En jaksaisi yhtään kuunnella.
Ymmärrän sua. Meillä on sillä tavalla sama tilanne, ettei mies jaksa pitää yhtä aktiivista yhteyttä vanhempiinsa kuin minä, vaikka asutaan samassa kaupungissa. Minä käyn omillani viikoittain (mies tulee mukaan ehkä n. kerran /kk, tämä ok mulle) ja soitellaan myös varmaan kerran viikossa lisäksi, mies soittelee äidilleen ehkä parin viikon välein ja käy/käydään sitten parin kuukauden välein käymässä.
Miehen äiti myös huokailee että miksei käydä useammin, miehen veli kuulemma käy viikoittain, mutta ei onneksi pelkästään minulle vaan meille molemmille. Itse en rupea soittelemaan miehen vanhemmille jo periaatteenkaan vuoksi, minusta aikuiset ihmiset hoitavat tällaiset asiat itse. Miehen vanhemmat ovat ihan mukavia ja siellä on ihan ok käydä, mutta en kaipaa niitä vierailuja niin vimmatusti että itse rupeaisin anopille soittelemaan. Joskus toki patistan miestä soittamaan, jos edellisestä kerrasta on aikaa, mutta en sen kummemmin valvo tai laske yhteydenottoja.