Voi hyvänen aika, mitähän tässä nyt tekis (kahden asunnon väliltä pitäisi valita)

On pieni! Itselläni oli 80,5 kolmio ja sekin tuntui ahtaalta vaikka neliöt oli hyvin ja tehokkaasti käytetty.



Minkä kokoine tuo rivari olisi?

Onko eroa työmatkojen pituuksilla, kauppareissuilla, koulut, päiväkodit... Miettisin tätä paljon.

Me muutimme kun lapsi oli 2,5 v, emmekä tuolloin tajunneet harkita riittävän tarkkaan koulumatkaa yms. Jälkeenpäin harmittanut ettemme valinneet sitä toista, josta lapsi olisi voinut kulkea itsenäisesti kouluun.

jos teille vaikka joskus tuleekin toinen lapsi, 3+k jää pian pieneksi.

Tärkeintä on miettiä kummassa viihtyisitte paremmin. jos kerrostaloasunto on näistä kahdesta isompi, niin sitten sinne..!

Itse asun rivarissa, enkä koe omaa pihaa kovin tärkeäksi, vaikka se ihan kiva onkin. kasvattelen pihalla yrttejä, tomaatteja, ja on siellä kirsikkapuukin, joten jos sellaisesta tykkää, niin rivari on parempi. Lapsen kanssa on helppo mennä ulos, kun voi mennä vaan ovesta ulos, eikä tartte hissillä porhaltaa alakertaan. Mutta kerrostaloissahan on yleensä kivat leikkipaikat ja enemmän kavereita?

kerrostaloasunto yläkerroksissa on varmasti ihana jos on

hyvät näkymät moneen suuntaan.

rivari olisi 80 m2 ja minulle tuo 84 m2 on suuri, varsinkin kerrostaloasunnosta ja meitä kuitenkin vain kolme.



Nykyisessä rivarikolmiossamme on 65 m2, että se tuntuu ainakin tähän verrattuna hulppealta. :D



Lapsi on vasta puoltoista vuotias taapero, et kouluasiat ei sinällään ole ajankohtaset, mut molemmissa kyllä lyhyt matka kouluu ja päikkäriin,kaupoille yms..



Ensiasuntoo ollaan ostamassa, et tekis kyllä mieli valita se kerrostalo (vaikka oon aina suureen ääneen sanonu et ikinä en kerrostaloon enää muuta, mut kun tuo olis vaan niin tilava ja muutenkin ihana)





Ja sit kuitenkin kun sen rivitalon/omakotitalonkin kerkee vielä tulevaisuudessa hankkia kun lapsia tulee lisää ja haluaa tyyliin "maaseudun rauhaan". :)



Nyt olis kuitenkin ihan älyttömän kutkuttava ajatus semmonen tyylikäs huoneisto mahtavilla näköaloilla ja muutenkin ihanalla paikalla, sais viettää semmosta urbaania city-elämää :DD



Käydä kulmakorttelin kahvilasta hakemassa lattea työaamuina ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä lapsen kanssa iltaisin kaupungin valojen loisteessa ja käpertyä illalla viltin alle sisutustakan loisteeseen.. :DD



Saatteko kiinni ajatuksesta?





Mutta sitten taas. :)

Ei siihen kouluun ole kuin viisi vuotta.

Jos on valitsisin isomman/neliön. Tykkäättekö pihatöistä, lumenluonnista yms? Jos ette valitsisin kerrostalon. Kuten jo aiemmin tulikin esille niin arjen helppous musta tosi tärkeetä eli kuinka pääsee kulkemaan, julkiset/oma auto, onko palvelut lähellä yms. Ehkä valitsisin sen missä voisin kuvitella itseni tyytyväisenä myös 5v:n päästä ei vain nyt.



Ihanaa kun teillä on mistä valita! Meillä ei ole, ihan kiva kämppä mut vuokralla ollaan :(

En voisi kuvitellakkaan asuvani ison kaupungin keskustassa pienen lapsen kanssa.

Et yhtää rivarille, joten eikö sun kanta ole aika selvä....

Miettisin myös jälleen myyntiarvoa, kun olette ostamassa vasta ensiasuntoa niin tuskin samalla lopullista eli kummasta pääsee halutessaan nopeammin eroon? Keskustakodit on yleensä nopeita kai myydä?

Mulle on tärkeitä just nuo kaikki jutut, joita ap jo kertoilikin. :)



Asuin joskus rivarissa alle vuoden, pois oli päästävä kun naapurit oli liian tunkeilivia. Kumma, miten paljon anonyymimmin voi asua kerrostalossa. Ei ikinä uskois ellei olis itse kokenut sitä...

mutta toisaalta, minne kerrostalossa laittaisi rattaat, lelut yms.



Rivitalon pihassa saisi leikkiä vapaammin ja sinne olisi varmaan helpompi laitettua kaikki lelut, polkutraktorit ym. ja siellä on kiva grillata kesäisin.

vuoden-parin päästä on kuitenkin jo ihan eri tilanne, esim. nuo iltakävelyt kaupungilla ei ehkä ole käytännössä mitään rentouttavia. Ehkä silloin alkaisit kaipaamaan sitä omaa pihaa mihin lapsen voisi laskea leikkimään...

Koska käytännössä 84 neliöisessä rivarissa huoneet eivät ole juurikaan suurempia kuin tiellä nyt, koska tule yksi huone lisää.



Tuossa kolmiossa taas tulee huoneista isompia ja avarampia.



Tuon kokoisessa neliössä makkarit on noin 8-10 neliöisiä eli tosi pieniä.

ja nyt muutimme luonnonläheisesti pk-seudun lähiöstä lähelle H:gin keskustaa uuteen kerrostaloasuntoon. Sekuntiakaan en ole katunut, vaikka asunto on meille melko kalliskin.



Suunnilleen joka aamu kiitän onneani, kun herään ihanassa uudessa kodissamme. Ympärillä on paljon mukavia lapsiperheitä, ihanat leikkipihat ja puistot, töihin 15-20 min matka, samoin kaikkiin huvituksiin, kaikkialle pääsee pyörällä, omat harrastukset ihan vieressä, kavereita joka puolella 5-20 min matkan päässä.



Elämänlaatu parani 200%. Olen todella onnellinen. Itse en aio muuttaa tästä ikinä (tai ehkä eläkkeellä sitten ihan sinne keskustaan jos rahat riittää), vaikka lapsia tulisi parikin lisää, mutta en olekaan koskaan kaivannut pihaa tai maaseudun rauhaa. Parvekkeella viljelen lapsen kanssa kaikenlaisia kasveja.



Just tuo, että kun illat alkaa hämärtyä, niin kaduilla on kuitenkin elämää ja valot loistaa...sopii NIIN mulle :)



Mutta kannattaa valita intuitiolla, se mikä tuntuu oikealta sisimmässäsi on yleensä se oikea ratkaisu.

ja kohtuumatka niihin. Usko pois, vain sillä on merkitystä.

kerrostalo sijaitse parin kilometrin päässä keskustasta, puistomaisella vehreällä asuinalueella. Järven vieressä, jossa iso uimaranta, ulkoilumaastot ja muut vieressä.



Keskusta siis kävelymatkan päässä. Koulut on hyviä. Talon yhteyteen rakennetaan myös kauppa ja kioski, joten päivittäiset kaupassakäynnit sun muutkin kävisi näppärästi.



Tämä rivari sitten taas sijaitsee maalaiskunnassa, johon rakennettu vasta uusi koulu, kaikki palvelut 1,5 km säteellä. Kaupunkiinkin lyhyt matka ja meillä on myöskin oma auto, et sen puoleen ei haittaa muutaman kilometrin matkat..





Kyllä täytyy sanoa että vaikea päätös tuleeolemaan, mutta kiitos kommenteistanne ja sain uutta näkövinkkeliä asiaan. :)

kyllä sitä taitaa vahvasti kallistua tuon kaupunkiasunnon suuntaan.

Haluan ainakin muutaman vuoden kokeilla semmosta modernia elämää kaupungin sykkeessä. :)



Ahistaa jo, kun syksy tulee ja illat pimenee ja kaikkialla on niin pimeää. Kaipaan kaupunginvaloja ja ihmisten vilinää ja yhtälailla myös sitä että saan sinne omaan kotiini käpertyä suojaan kaikelta tuolta.



Et jos siltä tuntuu, niin voi vaan ottaa hyvän kirjan ja istua uudelle design-sohvalle, sytyttää kynttilät ja ottaa lasillisen viiniä. :)

Ja elämä kuitenkin jatkuu siinä ympärillä.



Ah, tuota minä just kaipaan.Tarvitsin vain vähän vahvistusta sille.Ja muuten, asuntoon on mahdollista valita joko kolme TAI neljä huonetta, eli taidamme valita sen kolme huonetta niin saamme isot ja avarat tilat. Kaksikin pientä lasta menee oikein mainiosti yhdessä isossa makuuhuoneessa ja ainahanon näitä tilanjakjia sun muita, joilla voi sitten lohkoa molemmille omatkin huoneet, mikäli päätetään asuntoon pidemmäksi aikaa jäädä asumaan.

Nyt haluan kuitenkin nauttia vielä tästä mahdollisuudesta.



Kolmen-neljän lapsen kanssa tuskin valitsisin samoin.Ja sitten voikin olla hyvä ajatus ostaa se iso rivitalo tai omakotitalo. Vielä en sitä niin kauheasti kaipaa.

niin kyllä neliö on tarpeen, ei ne samaan huoneeseen sovi, kun toinen sotkee toisen leikit. Suosittelen pitämään kolmion neliönä, myös myyntiarvo pysyy parempana. Sen verran olen ilmoja seurannut, että ei kannata muuttaa perheasuntoa kolmioksi, jos haluaa joskus rahat ulos korkojen kera. Nykyään kun yksilapsiset perheet haluaa tietokoneellekin sen oman huoneen tai vierashuoneen.



Itsellä on kolmiosta takaisin neliöksi muutettu 82 neliön asunto, joten puhun kokemuksesta...ja viidettä huonetta kaipailen.