Miks ihmeessä aina ajatellaan, että onnessa joka minua kohtaa on pakko olla jotain vikaa???

Eihän minulle nyt hyvin voi käydä ja eihän minun kohdalle nyt vaan yksinkertaisesti voi osua täysipäisiä ihmisiä. =(

Alan olla tuohon väsynyt.



Onko muut kohdanneet vastaavaa ajattelutapaa? Miten olette saaneet sen loppumaan?