Onko joku lähtenyt heti synnytyksen jälkeen vauvan kanssa kotiin?

Jäätiin vielä yöksi ja lähdettiin seuraavana aamuna kotiin.



Lapsi piti tulla näyttämään lastenlääkärille n. 2 vrk iässä koska vasta siinä iässä pystyy kuuntelemaan sydämen synnynnäisten sydänvikojen havaitsemiseksi ja samalla tehtiin sitten muukin lääkärintarkastus.



Maidosta ei ollut huolta, koska olen imettänyt onnistuneesti yhden lapsen aiemmin joten tiedän että rinnat toimivat, ja tiedän että vauva pärjää lapsentahtisella "alkuimetyksellä" ne päivät jotka kestävät maidon nousemiseen, kunhan vain imetän aina ja koko ajan kun hän vähnkin haluaa. Jos olisi ollut jotain ongelmaa imemisotteessa (vauvan suussa) niin olisin sen huomannut jo kotiinlähtöön mennessä tai pian kotona.

Lisään vielä, että koska meidän lapsemme syntyi torstai-iltana ja lähdimme kotiin perjantaiaamuna, palasimme sairaalaan vasta maanantaiaamuna koska viikonloppuna siellä on vain päivystävät lääkärit. Lapsihan oli siinä vaiheessa jo 3,5 vrk vanha mutta se ei ollut ongelma.

Kuopuksen kanssa oltiin se "perinteinen" 2vrk. Esikoisen kanssa venähti 5 yötä.

hoitsu kävi kotona punnitsemassa yms. maitohan nousee kunnolla vasta 2-3 vrk synnytyksestä (ainakin mulla), joten sitä on turha jäädä odottelemaan, jos kaikki on muuten ok.

ja puolilta päivin samana päivänä lähdin vauvan kanssa sairaalasta kotiin. Parin päivän päästä sitten käytettiin vauvaa sairaalassa vielä tarkastuksessa, jossa oli kaikki ok. Maito nyt ei noussut, mutta saihan sitä purkista.



Tämä polikliininen synnytys oli paljon mielekkäämpi minulle kuin esikoisen syntymä, jolloin lojuimme sairaalassa n. 5vrk. Tuona aikana en tainnut nukkua juuri silmäystäkään. Kuopuksen kanssa kotona uni maittoi heti ja sain kunnolla levättyä.

miksi sieltä on niin kiire pois? Jos vauvalle tuleekin kiireellinen avuntarve parina ekana päivänä niin apu olisi sairaalassa lähellä.

Vauva syntyi aamulla kymmeneltä ja puoli yhdeksältä illalla olin kotona. Kysymyksessä kolmas lapsi.



Lääkäri tarkisti vauvan ennen lähtöä ja kaikki hyvin, joten pääsin lähtemään. Kotona kaikki oli paljon helpompaa ja mielestäni ei mitään erityistä ei edes pidä ottaa huomioon. Sinullakaan ei viestisi mukaan ole kuitenkaan kysymyksessä ensimmäinen lapsi?



Muistaakseni kolmena päivänä kävimme sairaalassa näyttämässä lapsen ja punnituksessa.



Itse inhoan sairaala ja voin sanoa, että aikainen kotiutuminen oli ihanaa. Voi sitä tunnetta, kun sai keittää kotona kahvit ja synnytys oli ohi. Ihana tunne!



Niin ja mieheni on lääkäri ja hoitohenkilökunta totesikin, että kyllä sinulla apu on lähellä. Ja pah :-) Sillä ei ole mitään merkitystä. Kyllä äiti tietää voiko lapsi hyvin ja onko kaikki kunnossa.



Suosittelen siis lämpimästi. Onnea tulevaan synnytykseen!

eli kotiin pääsi kun synnytyksestä oli kulunut 36 tuntia. Toi on liian piitkä aika lojua osastolla, ja myöhemmin kuulin kaverilta, että hän oli päässyt käytännössä heti kotiin. Ilmeisesti sitä kutsutaan polikliiniseksi synnytykseksi? En mä ollut kuullut siitä koskaan aikaisemmin. Olisinpa - koti on paras paikka sekä äidille että lapselle heti synnytyksen jälkeenkin.

Miksi haluaisi kotiin mahdollisimman pian? Asia on tietysti yksilöllinen, mutta omiin fiiliksiin liittymätä ainakin nämä puhuvat kodin puolesta:



- sairalassa sairaalabakteeritartunnan vaara (ihan todellnen vaara, ei tästä ole pitkään kun Keski-Suomessa synnärillä jylläsi MRSA kuukausia, jatkuvasti tuli uusia tartuntoja)



- jos äiti kokee sairalan ahdistavaksi, kiintymssuhteen syntyminen ja maidon nouseminen tapahtuu kotona paremmin



Tietysti sairaalassa apu on lähempänä jos jotain äkillistä vaarallista tapahtuu, mutta on erittäin epätodennäköistä että tapahtuisi. Vastasyntyneen vaarat ovat paljon tavallisemmin sellaisia, että tila kehittyy vähitellen ja ehtii kyllä reagoida kotoakin. Mutta pitää osata tarkkailla vauvan vointia kotona!

ihan ok juttu oli

vauva voi hyvin ja itse on kunnossa.



Esikoisesta olimme sairaalassa syntymän jälkeen 24 tuntia ja toisesta 12 tuntia. Lastenlääkäri tutki lapset kotiutuessa ja lisäksi kävimme vielä näyttämässä lapsia kolmen päivän iässä lastenlääkärille uudelleen. Lisäksi jälkimmäisellä kerralla kätilö soitti, olisiko ollut seuraavana päivänä ja kyseli vointia.



Mitään ongelmia ei kotona esiintynyt. Enkä kaivannut mitään neuvoja. Tarpeen tullen olisimme voineet ottaa yhteyttä sairaalaan.



En ymmärrä, miksi hyväkuntoiset äidit hyvinvoivine vauvoineen viitsivät makoilla sairaalan karseilla muovitetuilla sängyillä päivätolkulla. Kotona on paljon mukavampi tutustua vauvaan ja nauttia omasta rauhasta.