Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kolmannen asteen repeämä synnytyksessä
24.01.2010 |
Synnytin esikoisemme pari viikkoa sitten ja sain synnytyksessä kolmannen asteen repeämät. Alapää on luonnollisesti ollut kipeänä sen jälkeen, nyt hiljalleen istuminen ei satu niin paljoa ja pystyn kävelemäänkin. Myös särkylääkkeitä olen jo vähentänyt. En ole tätä hirveän vakavana asiana ottanut, sairaalassa todettiin että nämä paranevat yleensä hyvin. Tietenkin olisin mieluummin ilman ollut, mutta näillä mennään.
Nyt sitten erehdyin googlailemaan asiaa. En löytänyt ns. virallista tietoa vaan keskustelupalstojen kommenteja. Ja siellähän tiedettiin kertoa että tämä on todella vakava, kamala ja paha asia ja että mahdollisesti seuraavat synnytykset ovat sitten sektiolla. Hmmm. Eli nyt kiinnostaisi jälkitarkastusta odotellessa että onko näin? Miten te muut, jotka olette saaneet kolmannen asteen repeämiä, miten olette parantuneet ja miten repeämät ovat vaikuttaneet elämäänne?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Sain esikoisen (4,4 kg) synnytyksessä 3. asteen repeämän vuonna 2005. Tosi kipeä olin 4 kuukautta synnytyksen jlk. Sen jälkeen hiljalleen helpotti. Jälkitarkastuksessa sanottiin, että seuraavat lapset syntyvät sektiolla. Sain myös fysioterapeutille lähetteen, jossa kävin 10 kertaa, harjoittamassa sulkijalihaksen toimintaa. viimeisellä kerralla kaikki oli kuulemma ennallaan, mittasivat asian jollain anturilla, joka peräpäähän laitettiin.
Seuraavan lapsen synnytin puolitoista vuotta myöhemmin alakautta, koska säännööt olivat kuulemma muuttuneet ja alakautta synnyttäminen todettu turvalliseksi, (synnytys tosin käynnistettiin 5 pv ennen laskettua aikaa, koska lapsi vaikutti taas suurelta 3,9 kg). Tästä synnytyksestä tuli toisen asteen repeämä, joka nopeasti parani. Epistomia tehtiin molemmissa ja tokassa sain vielä, jotain lämpöhauteita, jotka ehkäisevät repeämiä.
Silleen on tuo iso repeämä vaikuttanut elämään, että ilmaa ajoittain karkailee ja vessaan pitää päästä kiireellä. Varsinkin nyt tokan synnytyksen jlk. Spidätys kyky on heikentynyt. Sanoivat, että arpikudos ilmeiseti on venynyt tokassa synnytyksessä.
Nyt kun kolmas ( ja minulle viimeinen) synnytys on vajaan kuukauden päästä, jännittää ihan hirveesti miten käy, jos lapsi on taas yli 4 kiloinen (ainakin vatsan koosta voisi niin päätellä.)
Ensi viikolla menen synnytystapaarvioon ja melkein toivon saavanai sektion, koska kolmen lapsen kanssa ei niin hidasta voi kuvitellakaan ja pelko siitä, että loppukin pitätyskyky menee on valtava ja kovasti varjostanut tätä raskautta.
Olipas sekava vastaus, kun lapset koko ajan keskeyttävät ja ajatus katkee. MUtta siis kyllä se paha repeäminen vähän pelkoa on jättänyt elämään, haaveilin isosta perheestä, mutta jos tämän lapsen, jotenkin siedettävästi saan täältä ulos, en enää uskalla edes haaveilla muista lapsista.