Voiko äiti olla kateellinen omalle tyttärelleen

Kyllä kai äiti VOI olla kateellinen tyttärelleen. Useimmiten siihen ei kuitenkaan oikeasti ole mitään syytä. Varsinkaan silloin kun äiti on 40 ja tytär 17...

saa syyttää vain itseään.



Mä en todellakaan haluaisi enää aloittaa nuoruusrumbaa uudelleen. Suon sen ilon ja vaivan ihan mielelläni tyttärelleni. Eli mä en ole kateellinen mutta tiedän kyllä kateellisia äitejä. Esim. oma äitini on sellainen.

tiedän kyllä kateellisia äitejä. Esim. oma äitini on sellainen.

Ei sunkaan äitis oikeasti ole sellainen, mutta tyttäresi voi kyllä luulla sinun olevan. Murrosiän ja kypsymättömyyden merkkejä on just se, että kuvittelee kaikkien muiden ihmisten tunteiden pyörivän juuri minun ympärilläni, hyvässä tai pahassa...

Mutta pitää kasvaa ihmisenä!

Miksi 4-kymppisellä elämä on ohi?



Minusta pitää muistaa että olet ollut itse "suosittu, nuori" -aika tavallista että 4- kymppisellä ei ole laumaa kaveita.



Ylipainolle voi tehdä paljon: eikös se Becell -mainoskin sano että jos näkisit sydämesi niin huolehtisitko siitä paremmin? Kyllä se minusta näkyy: olet ylipainoinen joten sydämesi ei voi kovin hyvin.



T. 3- kymppinen hyvin jaksava mamma joka ei lähde kilpailemaan teinien keskuudessa, ehkä omassa sarjassa?? ;)



Koita hyväksyä itsesi, kilpaile oikeissa asioissa ja olet hyvänä esimerkkinä sille hoikalle tyttärellesi -joka ei ole aikuinen vielä monessa asiassa; toisin kuin sinä olet!

valitettavasti, sairasta vai mitä!

tiedän kyllä kateellisia äitejä. Esim. oma äitini on sellainen.

Ei sunkaan äitis oikeasti ole sellainen, mutta tyttäresi voi kyllä luulla sinun olevan. Murrosiän ja kypsymättömyyden merkkejä on just se, että kuvittelee kaikkien muiden ihmisten tunteiden pyörivän juuri minun ympärilläni, hyvässä tai pahassa...

Järkytyin siitä kyllä vähän.

mun äitini on jumalattoman kade meille lapsilleen, kun me ollaan saatu käydä koulua. Hän kun ei voinut vaikka olisi halunnut, koska piti hoitaa kotitilaa. Hassun ristiriitaista, että itse tähdentää, miten koulutus on tärkeää tytöille ja itse kuitenkin on avoimen kateellinen siitä lapsilleen.



Olen itse 40+, talossa on ihanat fiksut 17-vuotiaat tyttäret, joista olen tosi ylpeä. Oma ulkonäkö valuu vaihtelevalla nopeudella kohti lattiaa, mutta ettäkö elämä ohi... no ei todellakaan :D

silloin ei kyllä ole lainkan sinut itsensä kanssa. Itse henk.koht en haluaisi olla yhtään nuorempi, olen 40v. Ryppyjäkin tullut ja lievää ylipainoa. Mutta näin vanhemmiten olen rennompi ulkonäön suhteen.



Olen muuten ollut se koulun nätein :-)

Älä nyt!!



Oma äitini vertaa itseään muihin. Kännissä kaikkein säälittävimmät asiat paljastanut. :(



Itsekin vertaan monessa asiassa itseäni muihin, oma tytär on kuukauden ikäinen joten häneen en itseäni vertaa mutta kyllä minä naisena saatan peilata itseäni teinityttöön. Vertaan itseäni äitiinikin! :D



Vertailussa ei ole sinänsä mitään huonoa mutta pitää olla realisti; ei olla ihan omassa sarjassa. Ei kevytsarjalainen matsaa keski- tai raskaassasarjassa.



Ja nimenomaan puhun OMASTA tunteesta, en siitä että kuvittelen kaikkien tuijottavan minua. Vaan se että joskus saattaa ajatella että pitäisi olla teini. Vaikka riittää että pysyy omassa sarjassaan: kilpailee vaikka naapurin emännän kanssa niin pysyy tasapaino.



Oma äiti on 5- kymppinen: polttaa tupakkaa, omena kasvaa vyötäröllä.. Todella kamalaa katseltavaa. Ja minä ainakin syytän siitä että joskus äiti lähtee rehkimään liikaa kun tarttee taas näyttää parikymppiseltä -eikä ota itseään ikäisenään. Pitää hyväksyä itsensä ja sitten vasta koittaa tehdä parannusta, näin ei yritä liikaa!



6

hän on hoikka 24v ja minä ylipainoinen 48v, mutta en todella ole kateellinen hänen ulkonäöstään tai siitä että minun elämäni olisi ohi.



Kateellinen olen hänen elämänasenteestaan, rohkeudestaa, tavasta kerätä vähän rahaa töissä ja lähteä maailmalle uuteen seikkailuun tulla taas Suomeen moikkaamaan vanhaa äitiä ja käydä opiskelemassa pari kurssia ja tekemässä töitä ja säästämässa ja taas muutaman kuukauden päästä tulee kortti jostain puujuurelta Intiasta että kivaa on. Itse en koskaan olisi uskaltanut ja nykyisin olen niin mukavuuden haluinen että haluan herätä aamuisin sängystä enkä kivirappusilta metroasemalla.



Toisaalta tuo elämänasenne hirvittää ja rukoilee että kasva hyvä ihminen sinäkin aikuiseksi.

hän on hoikka 24v ja minä ylipainoinen 48v, mutta en todella ole kateellinen hänen ulkonäöstään tai siitä että minun elämäni olisi ohi.

Kateellinen olen hänen elämänasenteestaan, rohkeudestaa, tavasta kerätä vähän rahaa töissä ja lähteä maailmalle uuteen seikkailuun tulla taas Suomeen moikkaamaan vanhaa äitiä ja käydä opiskelemassa pari kurssia ja tekemässä töitä ja säästämässa ja taas muutaman kuukauden päästä tulee kortti jostain puujuurelta Intiasta että kivaa on. Itse en koskaan olisi uskaltanut ja nykyisin olen niin mukavuuden haluinen että haluan herätä aamuisin sängystä enkä kivirappusilta metroasemalla.

Toisaalta tuo elämänasenne hirvittää ja rukoilee että kasva hyvä ihminen sinäkin aikuiseksi.

seikkailemaan kunhan saan lapseni isoiksi. Olen sitten jo yli 50v mutta mitä sitten.

Tekeekö lapsen synnyttäminen taas joidenkin mielessä naisesta pyhän?



Kyllä kuulkaa äidit ja isät voivat olla paljon muutakin ja pahempaakin lapsilleen, kuin kateellisia. Täysiä hirviöitä, tunteettomia ja sairaita ihmisiä. Ihan yhtä todennäköisesti kuin ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä sukulaissuhde valitettavasti vaikuta aina millään tavalla vanhempien toimintaan, voi jopa pahentaa sitä.



Tämä äidin tuntema kateus taitaa vain olla joillekuille aika suuri tabu, vaikka tälläkin palstalla on ollut pitkiäkin keskusteluja siitä, millaisia paskiaisia niin äidit kuin isätkin voivat olla omille lapsilleen. Ja nämä jutut siis aikuisten lasten itsensä suusta, tietenkin.

Hoikka sitä ja pyöreä tätä, ikä tota ja idiotismi tätä! Eikö ketään saakeli vieköön kiinnosta enää nykymaailmassa et mitä ihmisillä on PÄÄKOPASSAAN? Itse 30v nainen ja HOIKKA ym ym turhaa, enkä enää siedä miten maailma menee jatkuvasti pinnallisemmaksi. Kuolema on teemana hyvä, koska se usein lähelle tullessaan pysäyttää ihmiset realisoimaan ja käsittämään, et me ei edes tiedetä mikä tää universumi on, miksi me ollaan täällä ym. Aina pitää jonkun kuolla, sattua traaginen onnettomuus tai muuta hirveää, jotta te pinnalliset pellet mahdollisesti pystytte käsittämään että kaikki ihmisen luoma on tyhjyyttä, pelkkää mielen luomaa ILLUUSIOTA! Todella harmillista että some, valtamedia ja kaikki muu turha edesauttaa tekemään ihmisistä entistä typerämpiä ja oma ajatustyö täysin nollissa. Pääasia et persekuvat saadaan instaan ja tykkääjiä tarpeeksi...huoh. Toivon rehellisempää ja parempaa maailmaa, vaikka toiveeksi taitaa jäädä...

Tunnen kaksi äitiä, jotka raskaana ollessaan toivoivat saavansa poikia ettei lapsen kasvaessa häntä verrattaisi äitiin. Heitä ahdisti valtavasti, jos perheessä olisi kaunis tytär ja oma ulkonäkö ja vetovoima jäisi kakkoseksi. Nämä ovat naisia, jotka ovat aina pitäneet hyvää huolta ulkonäöstään ja rehvastelleet miten näyttävät 10-vuotta ikäisiään nuoremmalta nelikymppisinä. Toinen heistä mietti vakavasti sijaisynnyttäjän hankkimista ettei raskaus pilaisi hänen vartaloaan.

Todellakin voi, ja vielä ihan ihme asioista