Mä VIHAAN siivoamista. Mulla puuttuu aivoista joku

ei kiinnosta siivota, mies on meillä se joka siivoa ja ainoa.

Siistiä saa, jos sitä vaatii koko ajan ja kaikilta. Mutta onko se sen väärti...minusta on mukavaa kun saa olla rennosti ja siivoaa vaikka viikonlopun iloksi.

pala varmaan joka saisi ihmisestä luontaisesti siistin.

Eilen mä siivosin alakerrassa kolme tuntia lasten nukkumaanmenon jälkeen ja sain sen putsplank kuntoon. Tänään ajattelin jatkaa yläkerrassa. Mutta ketut, alakerta täytyy siivota uudestaan. Lattialla on ruoanjämiä ja olkkariin on levitetty roinaa ja keittiö on kahden ruoan laittamisen jäljiltä taas sotkuisen näköinen. Tää on ihan loputon savotta.

Miten sellaiset ihmiset joilla on aina siistiä tekee sen? kuinka monta tuntia siihen meni?

Plussaa: poika riisui vihdoin pitkällisen nalkutuksen jälkeen talvivaatteensa oikeaan paikkaan kehottamatta. Tytön talvihaalarit on näköjään olkkarin lattialla...Vääh!

Sehän siinä eniten mättääkin että kun saat asian tehtyä, niin et ehdi siirtyä vaiheeseen B kun se sama juuri tehty asia pitää aloittaa alusta.

Eli työ ei tuota tulosta. Ainakaan näkyvää sellaista mistä voisi tulla hyvä mieli "että teimpäs sen!" :D

Siistiä saa, jos sitä vaatii koko ajan ja kaikilta. Mutta onko se sen väärti...minusta on mukavaa kun saa olla rennosti ja siivoaa vaikka viikonlopun iloksi.

On inhottavaa kulkea muun perheen perässä KOKO AJAN huomauttamassa "laita vaatteet paikoilleen" "kerää lelut" "älä jätä roskia lattialle" "tee näin" "tee noin".

Ja siivota ja tehdä tauotta koko ajan.

Helpompi elää ja sitten homma on välillä kauhea suo ja savotta.

On tää siivoominen kyllä muutenkin mun hommaa, mies tekee enemmän ruokia

että kaiken a ja o on se, että siivoaa aina heti kaikki pikkusotkut (siis lelut lattialta koreihin, kirjat hyllyyn, astiat tiskikoneeseen, pyykit narulta suoraan kaappiin jne). Sillä tavalla varsinainen siivous ei ole sitten niin iso asia.



Tämän mahdollistaa tietenkin vain se, että KAIKKI perheenjäsenet sitoutuvat siivoamaan jälkensä, tarkoituksena ei ole siis se, että äiti kerää toisten jättämät tavarat :) Lapset kannattaa ehdottomasti opettaa siivoamaan, korjaamaan jälkensä ja tekemään kotitöitä ihan pienestä asti. Se on lapsistakin ihan kivaa, mutta opettaminen saattaa kyllä kysyä hermoja ensialkuun.



Ja toinen, joka auttaa siisteyteen, on se, että tavaroille on omat paikkansa. Varsinainen siivous on sitten helppo totetuttaa, kun ei tarvitse aloittaa sillä, että kerää järkyttävät määrät kamaa sieltä täältä, mutta ei oikein tiedä, mihin ne laittaisi.



Mä ihan tykkään siivoamisesta, mutten oo mikään supersiisti. Nuo edellämainitut jutut oon kuitenkin havainnut hyviksi.

Siistiä saa, jos sitä vaatii koko ajan ja kaikilta. Mutta onko se sen väärti...minusta on mukavaa kun saa olla rennosti ja siivoaa vaikka viikonlopun iloksi.

On inhottavaa kulkea muun perheen perässä KOKO AJAN huomauttamassa "laita vaatteet paikoilleen" "kerää lelut" "älä jätä roskia lattialle" "tee näin" "tee noin".

Ja siivota ja tehdä tauotta koko ajan.

Helpompi elää ja sitten homma on välillä kauhea suo ja savotta.

huomautella koko ajan mutta jos palkintona on että nyt 2- vuotias laittaa omat astiansa koneeseen (koska isosiskokin sen tekee) niin on se kannatavaa:)

Samoin roskien paikka on roskis, näin ne muksut oppii ettei ulkosallakaan niitä roskia heitellä mihin sattuu!

Ainoa huone mikä on koko ajan "sotkussa" on lasten leikkihuone koska en halua että leikit pitää purkaa siivouksen tieltä. Torstai on lastenhuoneen siivouspäivä (ja muunkin talon) niin silloin lapset siivoavat omat lelunsa myös 2 vee.

Muuten meillä ei sekaista olekkaa enkä koe että siivoan koko ajan. Iso merkitys on sillä että olen opettanut lapsille että ei eletä kuin siat pellossa. Lisäksi ekaluokkailainen saa 50c kotitöist kuten astianpesukoneen tyhjäys, roskienvienti, yms.. (saa siis tietyistä kotitöistä yhteensä tuon 50c, ei pelkistään roskien viemisestä)

että mun on pakko nähdä hiukan vaivaa sen siisteyden eteen.



Meillä on onneksi mieskin siisti, siivoaa keittiötä jatkuvasti eikä jätä tavaroitaan lojumaan.



Lasten kanssa on enemmän tuskaa, vaikka laitan kyllä heidän tekemään osuutensa, mutta liian usein saa muistuttaa.



Ei meillä tosin mitään supersiistiä aina ole, vaikka se olisikin mun suuri toiveeni. Olen kuitenkin valmis joustamaan, ettei mene liian stressaavaksi kaikille. Leluja ja puhtaita vaatteita lojuu useimmiten.