Uskotko, että jos 20 v avioliiton jälkeen eroaa ja solmii hetiperään uuden avoliiton
että se uusi suhde voi onnistua? tsemppailkaa... :)
Kommentit (13)
siinä 20-v. liitossa, niin kyllä mä puolestani uskon, että seuraava liitto voi olla jopa onnistuneempi.
koska mielestäni 20 vuodessa rakennetaan luottamus toiseen. Mielestäni tällöin (ainakin pitäsi) tuntee puolisonsa erittäin hyvin, meillä esim. toinen tietää toisen mielipiteen lähes asiaan kuin asiaan kysymättä toiselta. 20 vuodessa kasvetaan yhteen.
Tuoreessa liitossa on sitä ihanaa huumaa toiseen, mitä kutsutaan rakkaudeksi, vaikkei se sitä ole vaan rakkaus syntyy pienistä asioista, muistoista, tavoista tehdä asioita ja toisen kaipuusta tämnän ollessa "poissa".
Miten rakentaa luotettava ja hyvä suhde? Meillä siihen ainakin meni aikaa, että toiseen pystyi luottamaan 100 %. En voisi itse luottaa toiseen heti vaan rakentamalla suhdetta vuosia, siihen ei välttämättä enää yli 40 pysty.
miten niin yli 40-vuotias mies tai nainen ei enää pysty rakentamaan rakastavaa suhdetta? Surkastuuko ihminen emotionaalisesti nelikymppisenä vai mistä on kyse?
koska mielestäni 20 vuodessa rakennetaan luottamus toiseen. Mielestäni tällöin (ainakin pitäsi) tuntee puolisonsa erittäin hyvin, meillä esim. toinen tietää toisen mielipiteen lähes asiaan kuin asiaan kysymättä toiselta. 20 vuodessa kasvetaan yhteen. Tuoreessa liitossa on sitä ihanaa huumaa toiseen, mitä kutsutaan rakkaudeksi, vaikkei se sitä ole vaan rakkaus syntyy pienistä asioista, muistoista, tavoista tehdä asioita ja toisen kaipuusta tämnän ollessa "poissa". Miten rakentaa luotettava ja hyvä suhde? Meillä siihen ainakin meni aikaa, että toiseen pystyi luottamaan 100 %. En voisi itse luottaa toiseen heti vaan rakentamalla suhdetta vuosia, siihen ei välttämättä enää yli 40 pysty.
koska suhteen rakentamiseen menee vuosia ja vuosia... Koska sitten suhde on valmis, ei koskaan vaan sitä voi rakentaa aina lisää vertaa legorakennelmaa. Lasten syntymä, kasvaminen, kouluun lähtö, lukion tanssit, yo-juhlat, ym. Ihmiset tekevät kokoajan omaa historiaa.
vertaa kahta paria toinen ollut yhdessä 20 vuotiasta ja toinen vaikkapa 40 vuotiaasta, kumpi pari tuntee ja rakastaa toisiaan aidosti enmmän? (en tarkoita sitten alkurakkautta, vaan sitä aitoa rakkautta toisseta välittämistä)
vertaa kahta paria toinen ollut yhdessä 20 vuotiasta ja toinen vaikkapa 40 vuotiaasta, kumpi pari tuntee ja rakastaa toisiaan aidosti enmmän? (en tarkoita sitten alkurakkautta, vaan sitä aitoa rakkautta toisseta välittämistä)
Ei hipun vertaa arvostusta, kunnioitusta eikä välittämistä?
Ja omalta kohdaltani tiedän. Tässä on nyt jo niin kauan katseltu, että voin kertoa että on onnistunut.
Minkä tahansa suhteen jälkeen on parempi ottaa aikaa ja miettiä suhdettaan. Ja miettiä missä meni vikaan. Siis itsesi kannalta. Mitä MINÄ tein väärin (ei se mies)!
Maanantaina tuli kotikatsomosta (tv1) loistodraamaa avioerosta etc. Siinä molemmat osapuolet löysivät uuden kumppanin todella ripsakkaasti. No sehän on vain draamaa, mutta dialogi oli kirjoitettu - sydänverellä aivan selvästi.
Olin itse 7 vuotta yksin eron jälkeen. Kyllä kannatti. Olin vahva uuteen suhteeseen. Miehet harvemin jaksavat venailla niin kauan, ja sehän näkyy sitten uusissa suhteissa ja niiden ongelmissa.
Suhde ei varmaan koskaan ole valmis, siitä olemme samaa mieltä. Kauheaahan se olisi, jos olisi valmis - mitä sitten tapahtuisi :)? Muiden ihmisten rakkauden aitoutta en ole pätevä arvioimaan. On ihmisiä jotka ovat olleet yhdessä 60 v ja toisia, jotka rakastuvat ja menevät yhteen 60-vuotiaina ja elävät onnellisina sen ajan joka heille on annettu.
Luettelemasi asiat liittyvät perhe-elämään, eivät niinkään kahden aikuisen väliseen rakkauteen. Myös lapsettomassa suhteessa syntyy historiaa. Kaikki eivät saa tai halua lapsia, tai rakastuvat uudestaan vanhempina, ehkä eronneina tai leskinä, kun tuo elämänvaihe on jo takanapäin. Ja alkavat tehdä "uutta historiaa", josta menneisyys on osa.
Minä ajattelen niin, että mitä vanhempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on elämänkokemusta ja sen myötä enemmän rohkeutta, huumorintajua, suvaitsevaisuutta yms. jotka ovat tärkeitä rakennuspuita rakkaudessa.
koska suhteen rakentamiseen menee vuosia ja vuosia... Koska sitten suhde on valmis, ei koskaan vaan sitä voi rakentaa aina lisää vertaa legorakennelmaa. Lasten syntymä, kasvaminen, kouluun lähtö, lukion tanssit, yo-juhlat, ym. Ihmiset tekevät kokoajan omaa historiaa. vertaa kahta paria toinen ollut yhdessä 20 vuotiasta ja toinen vaikkapa 40 vuotiaasta, kumpi pari tuntee ja rakastaa toisiaan aidosti enmmän? (en tarkoita sitten alkurakkautta, vaan sitä aitoa rakkautta toisseta välittämistä)
Olen yli 40 vuotta ja löysin uuden suhteen 42-vuotiaana. Mies on saman ikäinen. Kyllä rakkauden voi löytää minkä ikäisenä tahansa.
MUTTA parempi olisi olla hetki omillaan ja omien tunteidensa kanssa. Käydä ne läpi ja lähteä vasta sitten vahvana uuteen suhteeseen.
Rakkauden lujuus ja syvyys ei ole kiinni yhdessä vietetyistä vuosista. Enemmän on kyse itsetuntemuksesta ja kyvystä jakaa ja päästä ja päästää aidosti toista lähelle. Ja nämä voivat kehittyä vuosien mittaan.
Uskon, että moni nuorena tehty valinta on väärä. Näin käy lähes aina, kun lapsuudessa tai nuoruudessa on kokenut jotakin vaikeaa. Silloin ihminen valitsee kumppanin trauman työstämistä varten ja/tai muuten sen ehdoilla. Vasta myöhemmällä iällä on valmis kypsään valintaan ja onnellisuuteen.
Minulla ja miehelläni on molemmilla takana totaalisen epäonnistunut 10 vuoden nuoruuden liitto. Mieheni löysi minut heti, itse jouduin odottamaan häntä eroni jälkeen muutaman vuoden. Ja nyt olemme olleet jo noin 15 vuotta onnellisia yhdessä.
Riippuu paljon eron syistä ja eri osapuolista. ero ei parhaimmassa tapauskessakaan suju täysin kivuttomasti ja uuden kumppanin pitää se pystyä kestämään. Ero noin pitkästä suhteesta voi olla vaikea ja siinä voi tietämättäänkin käyttää laastarisuhdetta. Hetken jälkeen suhde ei sitten olekaan se, mitä oikeasti halusi.
Riskejä siis on, mutta kyllähän noita onnistuneita juttuja on ollut ja tulee olemaan.
En tunne ketään joka olisi saanut uuden (pika-)suhteen kestämään sen jälkeen, kun on pitkästä suhteesta eronnut. Ja kestämisellä tarkoitan aika laila loppuelämää, en 5 tai 10 vuotta.
ev