Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt aina tappelemaan tyttöni kanssa.
12.09.2007 |
Tarhassa hän osaa käyttäytyä kuin unelma, on helpon lapsen maineessa, mutta heti kun portin ulkopuolelle päästään, alkaa se toinen totuus... Jokainen kielto, tai väärällä äänensävyllä sanottu asia aiheuttaa hillittömän purkauksen. Hän saattaa heittäytyä maahan, kirkuu minkä kurkusta ääntä lähtee, eikä suostu tottelemaan ennenkuin " sanon kiltisti" . Kaupassa, missä vain tätä samaa. En ole loputtoman kärsivällinen ihminen, vaikka pitkä pinna onkin, ja jos tyttö toistuvasti kieltäytyy tottelemasta, sanon asian vihaisemmin. Yleensä vasta tässä vaiheessa hän ottaa kuuleviin korviinsa sanomani, ja xsitten jo maataankin maassa ja huudetaan, en tottele, kun et sanonut kiltisti, vaikka siis olisin monta kertaa jo sanonut. Häpeän missä ikinä liikutaankin, ja aina saa pelätä mikä seuraavan kohtauksen laukaisee. Tyttö on siis jo eskari ikäinen, joten ei todellakaan normaalia käytöstä. Aina saa paheksuvia katseita kun yleisillä paikoilla liikutaan, ja viisaat tädit tulee neuvomaan milloin mitenkin. Pitäisi kai antaa tytölle periksi joka kerta, että olisi kanssaihmisillä helpompaa, mutta mielestäni tekisin siinä karhunpalveluksen lapselleni. Onko kenelläkään samanlaista? (en kyllä ole vastaavaan koskaan törmännyt, joten tuskimpa vaan... )
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minun kärsivällisyys ei silloin riittänyt vaan tunnustan antaneeni tukkapöllyä ynnä muuta. Asiahan siitä vaan paheni. Mikään muu ei meillä auttanut kuin ulkopuolinen apu ja sekin oli vuosien tulos ennenkuin tilanne alkoi helpottamaan. Nyt tämä tyttöni on jo aikuinen ja me ollaan juteltu mitä niinä vuosina tapahtui ja meidän välimme ovat mitä lämpimimmät.
Tiedän että tilanne on väsyttävä, olisiko teidän tapauksessa ulkopuolinen apu ihan mahdoton ajatus? Mutta stemppiä kuiteskin!
Eli heittäydyin ihan hulluksi, esim. jos tyttö kieltäytyi lähtemästä kävelemään johonkin suuntaan aloin ilmeillä ja menin kutittamaan tyttöä ja hoilasin " tuuuuuuu ny, tuu ny" ja kietaisin tytön syliini ylösalaisin. Usein sitä alkoi naurattaa ja oli helpommin käsiteltävissä. Ja sittemmin on saanut vähentää noita omia " kohtauksiaan" . Tässä tekniikassa on sekin hyvä puoli että ei omaakaan pinnaa pääse niin kiristämään. ;)
eskarilainen huusi aamulla 3varttia, että ei mene eskariin, kun siellä on hernekeittoa. Ei sitten edes aamupalaa syönyt, kun niin huusi. Siinä välissä ja koko matkan eskariin sitten kiljui, että vihaan sua.
Nyt jo naurattaa, mutta siinä tilanteessa sitten 30min jälkeen alkoi oma pinna palamaan.
neiti kun osaa esim. neuvolakäynneillä käyttäytyä, joten kun kerron ongelmista, ne vaan sivuutetaan milloin mihinkin ikään ym. vedoten. Millaista apua te saitte? Kasvatuskirjoja on tullut luettua, ja kokeiltua milloin mitäkin taktiikkaa, muttei tulosta näy. Pelottaa että miten tyttö pärjää isompana, jollei opi ollenkaan hillitsemään itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä selvästi purkaa väsyneisyyttään, turhautuneisuuttaan milloin mitäkin minuun eli äitiin. Helpoinhan se siihen on purkaa kaikki tunteet. Nyt on ekaluokalla ja minulle edelleen käyttäytyy miten sattuu mutta siis muualla käyttäytyy mallikelpoisesti. Uskon, että täysin ikään kuuluvaa ja minäkin olen kokeillut tuota hulluttelua ja totta tosiaan, että sillä saa käännettyä kiukun pois päin ja sitten tyttö on huomattavasti helpompi käsitellä. Meillä siis tätä uhmakkuutta on kokoajan! Pinna palaa itsellä mutta olen ottanut jo tavaksi lompsia vaikka vessaan rauhoittumaan. Itse kun saa hillittyä itsensä niin huomattavasti helpompi on yrittää hillitä lasta. Toivon tosiaan, että välissä tulisi jotain seesteisempiä kausia ennenkuin murrosikä alkaa! Ja luulenpa että teilläkin ja niinkuin sanoitkin, että muualla esim. tarhassa käyttäytyy mallikelpoisesti ja uskon kyllä että iän mukaan oppii hillitsemään niitä purkauksia. Meilläkin on jo eskari vuodesta muuttunut paljon! Kotona ärripurri tulee esiin mutta muualla kyllä osaa käyttäytyä oikein mallikkaasti. Se onkin mukavaa kun sitten kaupassa on toinen mukana joka heittäytyy välittömästi mahalleen kun jotain ei saa, eli pikkusisko tekee sitten sitä :)
Meillä alkoi perheneuvolasta avun saaminen, itse tilasin ajan ja kerroin tilanteen rehellisesti. Ja he ottivat tosissaan, lapsi sai terapiaa kolme kertaa viikossa puolentoista vuoden ajan ja minä itse kävin harvakseltaan juttelemassa kuulumisia.
Täytyy olla vaan tiukkana sen avun pyytämisen kanssa ja sanoa että nyt on tosi tilanne ja apua on saatava!
Koeta jaksaa ja halit, kyllä se tämäkin aika menee ohitse, vaikka tiedän sen olevan laiha lohtu nyt sanottavaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huutaa päivittäin kun hyeena, ei nyt ehkä joka päivä, mutta huutaa silti kuten tänään kotiin tullessaan koulusta. Ihan samanlaista syistä kun ap:lla että vääräkin lause väärään aikaan niin tavaraa alkaa lentelemään ja huuto alkaa... pojalla myös tapana huutaa mulle että oleksä tyhmä äiti?!ja auta armias jos ollaan kaupassa tai muualla ulkona!! Ne piha-tädit!!!
Eniten ärsyttää kun ulkopuoliset katsovat minua sellainen ilme kasvoillaan etkö sä ämmä saa penskaas hiljaiseksi? Periksi minä en anna ja poika tietää ja siksi kai koettelee minua kotona kuin muuallakin....
Tämäkin aamu oli ihan katastrofaalinen. Aamuisin tyttö huutaa tunnin pelkästä pukeutumisesta. Kyse ei ole siitä, etteikö suostuisi pukemaan, mutta neitokainen ei suostu laittamaan mitään muuta kuin vaaleanpunaista päälleen.
Illalla katsotaan yhdessä seuraavan päivän vaatteet, jotta aamulla pukeutuminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Riippuu aivan siitä, millä jalalla lapsi nousee, kelpaavatko edellisenä iltana valitut vaatteet enää aamulla ja yleensähän ne eivät enää käy. Tai vähintään pinnit ja pimpulat ovat väärän värisiä.
Raivostuessaa lapsi muuttuu maailman rasittavimmaksi tapaukseksi. Alkuun mököttää ja mutisee alasti nurkassa: " en lähde päiväkotiin" , " typerät vaatteet, ja sit mä ainakin otan sakset ja rikon nämä" , " äiti on tyhmä, äiti on tyhmä, äiti on tyhmä" , " sit mä kaadan tahallaan maidon näille väätteille tai otan tussin ja pilaan nää" .
Eli siis kaikkea ärsyttävää lällättelyä päästelee suustaan.
Neuvottelu ei juuri auta. Kompromisseja lapsi ei tunne. Haluaa päälleen juuri sen vaaleanpunaisen vaatteen, joka juuri on likaisena pyykissä. Muut eivät käy. Lopulta, kun päätän, että nämä tietyt vaatteet puetaan päälle, saa sitten raivokohtauksen. Karjuu kuin raivohullu. Repii vaatteitaan pois sitä mukaa, kun riivin niitä hänen päälleen. Ponmpulat repii hiuksisitaan, jos saan ne rimpuilevan tytön hiuksiin.
Väkipakolla raahaan rimpuilevan lapsen hoitoon. Itkusta turvonneet silmät aiheuttaa kummeksuntaa päiväkodissa harva se aamu. Äiti on pahoilla mielin ja hiestä märkä. Lapsi on surkeana.
Oikeasti helvetin hienoja meidän aamut. Ja miksi? Koska vaaleanpunainen mekko oli pesussa ja kiiltonahkakengillä ei voinut lähteä vesisateeseen.
Ja jotkut vielä ihmettelevät, miksi toiset äidit pukevat tyttärensä vain ällöttäviin vaaleanpunaisiin vaatteisiin!
Jos minulta kysytään, koko värin voi mun puolestani poistaa maailmasta vaikka heti.
Tiedän toki, ettei kyse ole vain vaatteista. Lasta väsyttää, päiväkotiin ei ole kiva mennä ja että pukeutumisshow on helppo tapa saada äidin huomio. Mutta joka kerta kun lapsen hakee hoidosta, terveisenä on, että tosi hienosti on päivä mennyt. Lapsi on niin reipas, mukava ja sosiaalinen. Helppo lapsi, taskussa voisi hoitaa.
Näiden kommenttien jälkeen on vaikeaa aamuisin selittää tädeille, miksi hoitoon tullaan aina sekä tyttö että äiti raivosta punaisena ja itkuisin silmin. Ehkä mä en osaa hoitaa näitä tilanteita lainkaan oikein tai sitten tyttäreni on vaan universumin pinnallisin tyttö, jolla on joka päivä bad hairday...
En tiedä, mutta helppoa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on parempi vaikka tapella siellä kotona kaiket illat. Lapsi pääsee purkamaan pahaa oloaan edes jossain. Eli vika ei useinkaan ole vanhemmissa, eikä lapsi ole mitenkään " outo" vaan patoutuneet tunteet vaan purkautuvat tutussa ympäristössä. Se onkin jo toinen asia, että miten vanhempi aina jaksaa ymmärtää ja pysyä rauhallisena...
oli vienyt lapsensa yöpuvussa päiväkotiin kun tyttö ei ollut suostunut pukeutumaan.. sen jälkeen kuulema oli joka aamu reippaasti pukenut itse! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskarilainen on välillä hankalampi kuin 4v. Vanhemman työ on ottaa kaikki p---ka vastaan. Aina ei jaksa, jos ei itse pääse lepäämään.
eli kun ei tottele tai äkäilee joutavista varoitetaan että seuraavasta lähdet jäähylle, no sitten seuraavasta se lapsi todellakin laitetaan jäähylle ja siinä istutaan niin monta minuuttia kun on ikävuosia. Silloin lapsen kanssa ei kommunikoida mitenkään ja viedään takaisin jos karkaa ja sanotaan että aika alkaa alusta. Vanhempi menee sanomaan kun aika on täynnä ja silloin lapsen pitää pyytää anteeksi ja halataan.
Meillä toimii hyvin 3,5 ja 6,5v lapsille. Kaupassa tietenkin hankalampi toteuttaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala palkita häntä silloin kun käyttäytyy hyvin. Pilkkokaa päivä eri osiin: pukeminen, kotoa matka eskariin, syöminen kotona jne. Keskitytte ensin siihen joka menee kaikkein huonoimmin, esim. kaupassakäynti. Piirrät paperille ruutuja allekkain ja ylimmäiseksi vaikka liimaat jonkun käyttämänne kaupan logon lehdestä. Kun reissu menee hyvin, tyttö saa tarran ruutuun, kun kaikki ruudut ovat täynnä (vaikka 10 ruutua) hänet palkitaan esim. ylimääräisellä uimahallikäynnillä tms.
Yksinkertaiselta kuullostavaa, mutta ah niin tehokasta.
Puhutte etukäteen, miten kaupassa ollaan silloin kun reissu menee hyvin, mitä kaikkea kaupassa tehdään normaalisti. Ja lyhyesti mainitset, että mitä ei tehdä. Kun reissu on tehty, kertaatte yhdessä mikä meni hyvin ja jos reissu ei mennyt hyvin, kerrot mikä mätti ja miksi tarraa ei tällä kertaa tullut. Pysy tiukkana, että tarra tosiaan tulee vasta silloin kun on oltu oikeasti kunnolla.
Voi hyvänen aika. Te ulkokoreat äidit opetatte lapsenne pinnallisiksi ja pakotatte ahtaisiin sukupuolimalleihin. Ihan kuin pikkulapsi osaisi valita lempivärikseen juuri vaaleanpunaisen... Kaikkea vielä!
Äidit meikkaavat estoitta pikkutyttöjen edessä ja koristelevat itseään kuin joulukuusia ja sitten syytetään mahdottomia pikkutyttöjä turhamaisuudesta.
Mitäpä jos huomenaamulla meikkaamisen sijaan katselisitte vain itseänne peilistä ja menisitte itseenne. Lapset oppivat kaiken mallista, mallina olette te!!!
Jossain vaiheessa kannattaa huomata, milloin on parempi saada apua esimerkiksi perheneuvolasta. Jos vanhemmat, hoitajat ja opettajat eivät osaa tarpeeksi aikaisin puuttua lapsen häiriökäyttäytymiseen, voi olla edessä melkoinen katastrofi. Aina ei voi siis painaa asiaa villaisella, että huono käytös kuuluu ikään. Moniin sairauksiin on olemassa hyvää hoitoa.
eskarista kotiin takki päällä ja kengätkin oli huonot. no mä sanoin et kuule minä lähden ja sinä jäät tähän oven taakse, tai tulet mukaan. tyttö sanoi ettei pue, tyttö lähti pakkasessa ilman takkia ja kenkiä.... käveli varmaan 50m huutaen tyhmiä kenkiä ja takkia, sit ne kelpas päälle. mun puolesta olis saanut kävellä kotiin saakka vaikka alasti.
meidän 2 oli tosi vaikea. Kukaan ei halunnut ikinä hoitaa häntä. Hoidossa ollessa hoitajat nostivat kädet ylös. Perheneuvolassa syyllistettiin minua kun en pidä rajoista kiinni(mistähän sen tiesivät??)
Tilanne helpottu kun oppi lukemaan ja kirjottamaan tunteensa.(jos oisin tiennyt niin olisin opettanut jo 3v lukemaan=) Vielä välilläkin vaikeita aikoja. Kohta 10v ja pelkään murrosikää. Opettajien mukaan todella älykäs lapsi(testit ei onnistuneet koska ei suostunut tekemään niitä. Oli kuulemma niin helpot että kaikki osaa miksi tehdä?) Ihana lapsi kuitenkin. on se kiva että on haastetta elämässä!!=)
kyllä se taitaa olla sisäsyntyinen juttu :)
Omalla lapsella oli vaaleanpunainen kausi kun meni tarhaan...kaiken oli oltava pinkkiä. Vaatteet sinällään eivät olleet koskaan kiinnostaneet, mutta halusi näyttää tytöltä. Vaikka siis äitin tai edes ystäväpiirimme puolesta ei tätä pinkkimallia kyllä tule.
Mutta annettiin olla pinkki ja nyt on kausi ohi.