Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistutko koskaan vieraillessasi lapsuudenkodissasi?
29.06.2006 |
En mahda sille mitään että tunnen etten ole tervetullut vanhempieni luokse sotkevine ja remuavine lapsineni, jotka pistävät (tai lähinnä kuopus..) talon heti " remonttiin" . Käyn vieläpä harvakseltaan, ehkä korkeintaan 5 krt vuodessa vanhempieni luona, äiti taasen käy meillä lähes viikoittain, ja aina kyselen milloin tulet käymään. Ja tarjoan ruoat ja odotan kovasti aina käymään. Äiti ei koskaan pyydä meitä kylään eikä kysy milloin käymme, ei koskaan. Jos en itse tuppaudu kylään niin ei haittaa vaikkemme kävisi ollenkaan, ilmeisesti.
Kylässä ollessamme äiti vilkuilee kelloa, ja puhumisen " vastuu" on minulla, äiti on myös vaivautunut. Meillä ollessaan hän on erilainen! Monesti on tullut oikein paha mieli kun tuntuu etteivät isän kanssa halua minua kylään... =( Tulee sellainen vaivautunut olo itsellekin ja tuntuu että on lähdettävä pois, kun eivät he välttämättä edes puhu sinänsä mitään. Ja äiti on silminnähden helpottunut kun sitten pakkaan kimpsut ja kampsut ja lapset autoon ja lähden. Tällaista oli jo kyllä ennen lapsiakin kun yksin kävin... Ja joskus sitten ottavat puheeksi kiusalliset puheenaiheet jotka minua vaivaannuttavat, äiti saattaa kysellä olenko jo käynyt tietyn ihmisen luona (vaikka tietää että olen paniikkihäiriöinen enkä pahemmin kyläile) jne.
Sekavaa tekstiä mutta jos joku jotain tajusi niin kommentoi mitä ajatuksia heräsi.
Kommentit (5)
todella ihana ja tärkeä ihminen minulle, mutta en oikein ymmärrä sitä miksi hän käyttäytyy noin kun menen kylään heille... tuntuu että odottavat vaan että milloin lähdemme pois.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni kärsii paniikkihäiriöstä ja hän ei voi mennä vanhempiensa luokse kun ahdistus iskee. Ovet ovat kotiin avoimet ja hän on kovasti tervetullut, mutta mieli tekee tepposen ja on joskus päädytty jopa päivystykseen pahanolon vuoksi. Hänellä on kolme lasta. Äiti ja isä käy tyttärensä luona säännöllisesti koska se on helpompi ratkaisu koko perheelle.
Ystäväni ei pysty kyläilemään normaalisti muutoinkaan. Terapia ja lääkitys helpottavat tilannetta ja toivomme että hän parantuisi vaivastaan.
Äitisi voi myös jännittää kyläilyäsi niin paljon että puhuu ohi suunsa ja toivoo jopa että lähtisitte koska jännittää niin paljon. Meillä äiti on ainakin tunnustanut että jännittää kun tyttö tulee käymään, roolijako on erilainen ja tilanne vaatiit totuttelua kun lapsuudenkodissa äiti-lapsi asetelma on nyt aikuinen nainen-aikuinen nainen. Joskus tämä lapsesta irti päästäminen ja kenties oman vanhenemisen tajuaminen satuttaa.
Jutelkaa! Koskaan ei tiedä milloin aika loppuu. Tuntuu todella karulta sanoa tämä mutta entä jos et ehdi sanoa äidillesi että rakastat ja haluat hänet jakamaan elämääsi. Sano se. Ja odottele sen jälkeen reaktiota ihan rauhassa, voi olla että menee lukkoon, kuten meillä kävi.
sotki/itki/söi/ei syönyt jne. jne.
Tosin se tekee ihan saman vaikka kävisi meilläkin, silloin on vaan enemmän raportoitavaa kun voi kertoa miehenkin käytöksestä ja meidän kodin siisteydestä. :D
Alue: Aihe vapaa
Muistan että tunsin ahdistusta jo silloinkin kun asuin kotona. Siellä on vain niin jäykkä ilmapiiri, koskaan ei käy ketään vieraita. Radio vain soittaa jotain suomihumppaa ja äiti häärää keittiössä. Onneksi on isä, hän on iloisempi ihminen kuin äiti.
Mutta tosiaan lasten kanssa sinen ei oikein mielellään mene. Tulee vähän tunne että sotkemme liikaa ja olemme vaivoiksi:(((.