kuinka nukutatte 1v. lapset illalla?

eli sen tunnin tämä remuaminen kestää.. huooh

kyllä lapsen huutamaan. Mutta se ei kyylä meillä ole yleensä mikään ongelma. Lasta ei ole koskaan nukutettu, vaan iltarutiinien (puro, pesut, maito, hampaidenpesu) viedään omaan huoneeseen omaan sänkyyn ja sinne jää. Joskus huutaa, joskus höpöttelee, mutta ennemmin tai myöhemmin aina nukahtaa. Tänään taisi kestää 3 minuuttia, mutta on joskus mennyt puolikin tuntia. Jos hysteerisesti huutaa, silloin käydään toki rauhoittelemassa.

Meillä toinen on aina nukahtanut kiltisti omaan sänkyynsä ja toinen on pahimmillaan oksentanut sänkyynsä, kun olen yrittänyt opettaa häntä nukahtamaan itsekseen. Tämän toisen kanssa illat ovat olleet yhtä sirkusta. Nyt on taas menossa parempi kausi eli normaalirutiinien jälkeen luen lapselle sängyssä iltasadun ja sanon hyvää yötä ja se on siinä.

-puuro

-kasvo ja käsien pesu

-yövaippa- ja vaatteet

-tuttipulloon maitoa ja muksu sänkyynsä unilelun kanssa (ja ilman lelua ei uni tule=D )



näin yleensä, riippuu vähän mikä vuoro mammalla on töissä.

hyvin muksu sänkyynsä nukahtaa, ei huutoa. omassa huoneessa nukkuu, ja näen vanhempien sängystä tytön=)

ja laitan radion soimaan hiljaselle, sinne simahtaa yksinään kun näin on tehty vastasyntyneestä asti.

tarvinnu nukutella eikä huudattaa.

Kuten joku jo sanoi, että yksi toimii yhdellä ja toinen toisella.



Olennaista on kuitenkin se, että on tietyt rutiinit, jotka toistuvat illasta toiseen. Rutiinit luovat turvallisuutta ja valmistavat siihen nukahtamistilanteeseen. Olisi myös hyvä, että huoneen saisi mahdollisimman pimeäksi.



Meilläkin toinen on vauvasta lähtien nukahtanut yksin sänkyynsä ja toinen taas on inhan toisen luonteinen. Ei pysty jäämään yksin sänkyynsä, vaan vaatii sen, että jompikumpi vanhemmista on hetken hänen vierellään ja sitten hän uskaltaa nukahtaa.

Illalla isosiskolle luetaan satua ja 1 v pyöriskelee vanhempien sängyssä sen aikaa. Joskus nukahtaa jo sadun lukemiseen, joskus joutuu vielä valojen sammuttamisen jälkeen hetken makailemaan vieressä.

Meidän apinalla ei pysy pää tyynyssä millään. Jatkuvasti nousee pystyyn, vaikka on ihan rättiräähkä. Nyt olen aloittanut uuden tyylin, jota kutsun pakkonukuttamiseksi eli pidän peiton avulla lapsen makuuasennossa, enkä päästä vaikka kuinka rimpuilee. Siihen se nukahtaa sitten kymmenessä minuutissa.



Meillä nämä yksin jättämiset ja unikoulutyyppiset huudatukset ovat loppuneet järjestään oksentamiseen.



Tähän ketjuun tulee sitten satavarmasti jonkun superäidin kommentti siitä, miten on niin vaikea ymmärtää, mikä siinä nukuttamisessa voi olla NIIN vaikeaa :).



Tsemppiä teille

Myöskään heti ensimmäiseen kitinään ei olla heti reagoitu. Lapsi " oppi" nukahtamaan turvallisetsi itsekseen vaan lieneekö osuutensa myös sillä, että ei ole koskaan ollut mikään ns. takertuja.



Olen kylläkin sitä mieltä, että liika paapominen ja hyssyttely tekee lapsista levottomia.

Kuten ap huomaat, kyse on siis vaan siitä, että sä olet paska äiti :).

mutta kummasti vain n. 6kk ikäisenä ne uniongelmat vain alkoivat juuri tuon nukahtamisen kanssa! Ja millaista rumbaa! Itkua, kirkumista, valitusta, naurua, leikkiä....vuoron perään joka ikinen ilta. Tai no, ehkä muutama ilta mennyt ilman itkuja. Lapsi on nyt 1v3kk.



Huoh! Todellakaan kyse ei ole siitä onko lasta nukutettu vai ei, onko rutiineja vai ei, tässä elävä esimerkki siitä.

me ollaan tehty varmaan kaikki mahdolliset virheet nukuttamisen kanssa, alkaen tissille nukuttamisesta. 8-10 kk ikäiselle pidettiin sitten unikoulua, joka helpotti tilannetta. lapsi nukahtaa kohtuullisessa ajassa, jos joku on vierellä ja painaa alas ja silittää päätä.



nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että yritetään päästä tuostakin eroon, niin että lapsi pystyisi nukahtamaan itsekseen. parin päivän päiväunet ovat tulleet tunnin pyörimisen tuloksena, niin etten pidä kiinni vaan istun vierellä ja luen (omaa kirjaa siis). välillä lapsi ei edes halua että häneen kosketaan. tänään hermostuin tunnin venkoilun jälkeen ja lähdin hetkeksi pois. sinne jäi tenava pyörimään ja heiluttelemaan nallea, ei kuitenkaan itkua eikä valitusta. kun kävin kurkkaamassa muutaman minuutin kuluttua, tyttö oli unessa.



tänä iltana sitten kävi samalla tavalla, mutta nopeammin. ajateltiin jatkaa näin. eli pidetään normaalit rutiinit (pesut, vaippa, pyjama, laulu/kirja) ja ollaan vierellä vähän aikaa, sitten poistutaan hyvän yön toivotusten kanssa. jos tyttö alkaa itkeä niin sitten tietysti mennään rauhoittelemaan.



tämänpäiväiset nukutuskokemukset ovat osoittaneet mulle, että jälleen kerran rutiinin muutos on vaikeampi pala äidille.