Onko joku jättänyt 100% tiedon väliin vauvan sukupuolesta?

Joskus juttelin sairaalassa yhen raskaana olleen kanssa joka kehui miten huone värjättiin varman tiedon pohjalta pinkiksi.. Väärin meni väri! :D

Menis jotenkin " taika" koko odottamisesta.

Äidinvaisto tai joku kai sanoi minulle, että tyttö tulee ja näin kävikin, mutta oli ihanaa odottaa loppuun saakka ja kuulla ne maagiset sanat " tyttö tuli"

Ja tutustumistahan se oli jo silloin raskausaikana, varsinkin parin viimeisen kk:n aikana. Napakat potkut, rytmikäs " jammailu" musiikin tahtiin ainakun basso soi, kauhea hulabaloo mahassa elokuvateatterin äänitehosteissa jne. Tiesin, että sieltä on tulossa joko sähäkkä pikkunainen tai perinteinen hulivili poika. Joskus loppuraskaudesta painoin vauvan jalkoja alaspäin kylkiluiden alta kun tuntui jo tukalalta ja tämä pieni temperamenttinen ihmisenalku vain painoi takaisin, " itsepäinen pikkuvintiö" ajattelin. Ennen raskautta minulla ehkä oli jotain kuvitelmia siitä, kumpaa " laatua" haluaisin ja tietysti ainakin toivoin terveyttä lapselle, mutta raskausaikana tuli selväksi, että minä haluan juuri tämän lapsen, juuri tämän pienen itsepäisen höyrypään, oli se sitten tyttö tai poika, terve tai ei-terve (tietysti lapsen itsensä kannalta sitä toivoo terveyttä loppuun saakka).



Raskausaika oli minulle kasvamista juuri sen tietyn lapsen äidiksi ja minusta oli hyvä, että se tapahtui sisälläni kasvavan lapsen ehdoilla ja hänen antamiensa merkkien kautta, ei omien suunnitelmieni ja kuvitelmieni. Ja tieto lapsen sukupuolesta olisi ainakin minulla voinut aiheuttaa tällaisia kuvitelmia tulevasta...

loppuajan tarkastuksissa äitiyspolilla ja joka kerta kysyttiin " haluatko tietää" . No en halunnut! Mutta houkutus oli suuri, kun useasti joutu kieltäytyyn.