Kaksi lasta vai kolme?Mietteitä...
Pitkän susotuttelun ja pohdintojen jälkeen mieheni näyttää vihreää valoa kolmannelle lapselle. Itse olen tätä kauan halunnut ja toivonut, mutta nyt myös mieheni tätä " haluessa" olen alkanut miettimään haluanko oikesati kolmannen lapsen. Aikaisemmat lapsemme ovat " jo" 7v. ja 4v. eli aika omatoimisia ja " helppoja" . jaksaisinko ja haluaisinko taas aloittaa kaiken alusta? Haluanko kokea vaan ihaan raskaus ajan kaikkine ihanineen tuntemuksineen vai haluanko oikeasti kolme lasta? Onko elämä kolmen lapsen kanssa vaikeampaa kuin kahden? Mitä jos kolmas syntyvä lapsi onkin vammainen? Olenko ollut liian itsekäs ja halunnut vielä kolmanne vaikka meillä on kaksi ihanaa ja tervettä lasta? Lapsen vammaisuus muuttaisi elämämme katasrofaalisesti. En tarkoita emmekö rakastaisi häntä, mutta myönnettävä on että elämä muuttuisi ja vaikeutuisi.
Onko muilla ollut tälläisiä mietteitä ja tuntemuksia?
Peppi
Kommentit (7)
Kaksi lasta oli jotenkin itsestäänselvää haluta, mutta kolmas on jo huomattavasti vaikeampi päättää. Minäkin mietin tuota lapsen vammaisuutta. Kun on jo kaksi ihanaa tervettä lasta, niin uskaltaako ottaa riskin? Myös tuota mietin, että jaksanko aloittaa taas alusta. Vai olisiko jo ihanaa päästä matkustelemaan/töihin/opiskelemaan.
Me asutaan kolmiossa, josta pitäis muuttaa muutaman vuoden sisällä pois kun kaksoset ovat samassa huoneessa. Kolmen makkarin taloja saa suht. kohtuu hintaan. Neljän makkarin talot taas maksavat paljon ja niitä on myös myynnissä paljon vähemmän...
Ja ei koe lapsille omistautumista uhrauksena. Ja on valmis hyväksymään sen, että vaikka mies " näyttää vihreää valoa" , ei tämä ole yhtä innoissaan kuin sinä. Aika monet tuntemani " ylikokoisten" perheiden äidit ovat tehneet lapsia mm. siksi ettei työelämässä oikein viihdytä - huono homma. Käytännössä kolmen lapsen kanssa on minun mielestäni (siis kokemusta on) aika lailla työläämpää: kun lapset oli pieniä, niin silloin kun yksi oli esim. mummolassa ja kaksi kotona, tuntui olevan taivaallisen rauhallista ja helppoa lähteä jonnekin. Reissussa kolme lasta ei yleensä mahdu " perhetarjouksiin" esim. hotelleissa, kylpylöissä jne. Normiautot tulevat ahtaiksi lasten kasvaessa, asunnoksi ei käy ihan pieni talokaan. Noh, kaikki nämä on tietysti pitkälti asennekysymyksiä, mutta kannattaa miettiä mikä se oma asenne ja preferenssit on - ei ole häpeä tunnustaa, että haluaa elämältä muutakin. Kaikkein kamalinta on tietysti se, että lapsia tehdään parisuhteen kasassa pitämiseksi *huooh*
Kolme lasta nyt sitten on, pienin vielä vauva. Isoa taloa ei ole ja tuskin tuleekaan. Täytyy vain sopeutua elämään ahtaammin.
Yhtäkään en pois antaisi, mutta täytyy myöntää etttä kaikki asiat on Suomessa mitoitettu niin että on 4-henkinen perhe. Eli perheliput on monesti 2 aikuista ja 2 lasta (onneksi joskus myös 3 lasta), kodit suunniteltu niin että on kahdelle lapselle huoneet ja tilaa normaalille 4-hengen ruokapöydälle keittiöön.
Me ollaan juuri katsomassa asuntoa ja kaikki uudet kodit on tehty sellaisiksi ettei meidän perhe mahdu asumaan niihin väljästi. Eli jos on huoneita tarpeeksi niin säilytystilaa ei sitten ole niin että mahtuisi kaikki pyörät ja välineet varastoon. Saati sitten vaatehuoneisiin kaikki vaatteet.
Autoon on vaikea laittaa kolmea istuinta takapenkille niin että ne on turvallisesti ja että turvavöitä pystyy aukaisemaan ja kiinnittämään.
Eli moni asia tavallaan hankaloittuu, että jos ihan vain järjellä ajattelee niin 2 on parempi ja helpompi ratkaisu. Mutta jos lapsista tykkää ja energiaa on niin ei noi niin suuria haittoja ole etteikö niistä selviäisi.
Omistettiin hetken tila-autokin mutta kun itse menin työelämän, vaihdettiin tila-auto pois ja nyt meillä on kaksi pienempää (tila-auton pitokustannus syistä ) Ihan tyytyväisiä ollaan elämään vaikka lapsia on peräti viisi, eihän ne ikuisuutta ole pieniä.
ratkaisu on tehtävä ihan itse...